Ylppärijuhlat (1/2)

Istuin laiturilla ja odotin junaa. Nautin auringon paisteesta joka pakotti siristämään silmiä. Tulihan se kesä sieltä vihdoin. Viime viikolla vielä piti pipo päässä ja lapaset kädessä kulkea ja nyt taas tarkeni shortseissa ja t-paidassa. Omasta mielestäni olin valinnutkin varsin kivat matkustusvaatteet. Alusvaatteideni päälle olin pukenut mukavasti tiukan t-paidan ja housuni, jotka olin kiristänyt polven alapuolelle. Omasta mielestäni näytin taas ihan hyvältä.

Edellisenä päivänä olin seissyt tuntikausia vaatekaappini edessä ja miettinyt, että mitähän sitä oikeasti ottaisi mukaan. Juhlavaatteet minulla oli selvillä ja toissa viikolla, mutta mitä muuta mahtaisin tarvita… Kun lopulta olin saanut kaiken pakattua reppuuni ja muuten vaan mukaan olin lähes tyytyväinen valintoihini. Harmitti silti, ettei ollut mitään kovin hienoja alusvaatteita mukaan pakata, vaikka toisaalta. Tuskinpa niitä tällä reissulla kukaan katselisikaan. Vaikka omat odotukseni suht korkealla olivatkin…

Olin matkalla nettiystäväni ylioppilasjuhliin. Olisin yötä erään ystäväni luona ja minun oli tarkoitus lähteä juhliin Ainon aveccina. Minua jännitti. Olin niin tohkeissani ja innoissani, että toivoin, että juna pian jo tulisi. Ja niinhän se kuulutus sieltä tuli: ”Intercity-juna Joensuusta saapuu ja lähtee raiteelta 1.” Kun juna tuli näkyviin aloin täristä. Koitin hillitä itseni ja hengitellä syvään, mutta perhoset vatsassani eivät antaneet minun rauhoittua. Tekstailin koko matkan Ainon ja tämän nettiystäväni kanssa. En olisi malttanut odottaa enää hetkeäkään! Pyörin penkillä ja yritin nukkua ja keskittyä ohivilistäviin maisemiin ja mukaan ottamaani kirjaan, mutta en saanut ajatuksiani kasaan. Suljin silmäni ja annoin ajatuksieni lentää. Minä todella taisin odottaa tältä reissulta jotain, ja jotenkin arvelin, etten tainnut olla ainut…

Pian junassa tuli kuulutus: ”Hetken kuluttua Helsinki. Vi anländer om en stund till Helsingfors…” En jäänyt kuuntelemaan enää samaa englanniksi, kyllähän minä nyt hyvä ihme näin, että oltiin perillä. Aloin olla hermostunut ja kävelin ovelle. Katselin junan ikkunasta Lintsiä, Kallion kaupungin osaa, Kaisaniemeä ja lopulta laituria. Junasta ulos hypättyäni, yritin kuikuilla, josko Ainoa näkyisi… Yhtäkkiä näin, ettei Aino ollutkaan minua vastassa yksin, vaan hänen vierellään minulle vilkutti kovin tutunnäköinen poika. Sydämeni löi tajutonta vauhtia, kun yritin kasata ajatuksiani… ”Onko, olisiko, eikä.. eiii.. VAI? onko se…” Kun tavoitin ystäväni ja hänen vierellään seisovan pojan Aino halasi minua ja sanoi, että ”Tervetuloa tyttö!” Ja Ainon vieressä seisova poika halasi myös. Hiljaa hän kuiskasi korvaani: ”Tunsitko…” Mietin mitä hän tarkoitti. Tunsinko hänet (no toki), vai tunsinko hänen kosketuksessaan jotain erikoista, vai tunsinko mitä hän ajatteli… kunnes tajusin keskeyttää päiväuneni ja hymyillä. En keksinyt tarpeeksi nokkelaa vastausta joten nopeasti annoin suukon pojan poskelle.

Nousimme lähijunaan ja istuin Ainoa ja poikaa vastapäätä. Mietin, että siinä hän nyt oli. Eikä minun perhoseni olleet asettumaan päinkään. Päinvastoin, nehän vai innostuivat lisää siellä laiturilla. Mittailin Matiasta katseellani. Ihanat kasvot ja mikä kroppa. Ja miten ihanasti sen huulet liikkui, kun se puhui… Hmm.. Huomasin tuijottaneeni hieman liian pitkään, sillä Aino sanoi: ”Susku hei, maa kutsuu?” Ajattelin äkkiä, että toivottavasti en vain ollut kuolannut ja vastasin Ainolle: ”Niin mitä?” ”No eiku mietittiin, että haluatko tulla mukaan kattomaan vielä illalla Matiaksen harjoituksia. Se kutsui meidät mukaansa.” Hymyilin ja vastasin, että mikä ettei. Huomenna en kuitenkaan osaisi keskittyä itse seremoniaan, sillä minun päivänsankarini veisi kaiken huomioni. Ajatukseni veivät taas minut mukanaan. Miten niin minun?

Juna pysähtyi asemalle ja me nousimme kyydistä. Matias vei meidät Ainon luo ja sanoi hakevansa kutakuinkin tunnin päästä. Kun vihdoin pääsimme Ainon huoneeseen, aloitin valtavan puhetulvan ”Matias sitä, Matias tätä..” Aino tiivisti, kun varmaan vartin kestäneen puhevuoroni vihdoin lopetin. Se nauroi suloisesti, niin kuin sillä on usein tapana ja halasi minua lujasti. ”Voi, kun kerrankin joku poika tekisi sinut onnelliseksi, se sanoi.”. Söimme ja puimme hieman lämpimämmin päällemme ja pian Matias hakikin meidät.

Ilta kului ja harjoitukset olivat pian ohitse. Ihailin koko ajan tuon pojan ihanaa kroppaa ja mietin, miltä mahtaisi tuntea se vasten omaani. Vähän väliä Aino tökki minua kylkeen ja herätteli päiväunilta. En enää uskonut itsekään itseäni. Miten minä nyt näin ihastun. Ihan päätä pahkaa ja miltei tuntemattomaan poikaan. Olihan sitä nyt foorumilla jutusteltu, messengeriä käytetty ja tekstareita lähetelty ja puhelimessakin puhuttu, mutta silti!

Kävimme vielä pienellä ajelulla ja istuimme vielä autossa Ainon pihalla. Aino toivotti Matiakselle hyvät yöt ja minäkin ehdin aloittaa lauseen, mutta Matias keskeytti sen: ”Aino, onko ok, jos Susku jää vielä hetkeksi minun seuraan?”. Aino nyökkäsi ja hymyili, virnisti minulle ja sanoi, että nähdään sitten viimeistään huomenna. Olin ihan sekaisin päästäni, oliko tämä muka totta. Onko Ainolla ja Matiaksella joku salaliitto? MIKSEI MINULTA KYSYTÄ MITÄÄN? En ollut kauhuissani, en peloissani enkä muutakaan sellaista. Innoissani kyllä.

Matias käynnisti auton ja ajoi sen läheisen leikkikentän laitaan. Matkalla hän tarttui minua kädestä. Mietin mielessäni jälleen kerran, että onko tämä totta ja minun oli pakko nipistää itseäni. Olin niin innoissani, etten pystynyt liikkumaan, puhumaan tai mitään muutakaan. Matias sammutti auton, vaihtoi cd:n Scandinavian music groupiksi ja laittoi kätensä niskani taakse. Hän katsoi minua suoraan silmiin ja jos en olisi istunut siinä sillä hetkellä, olisin taatusti pyörtynyt. Oliko tuo poika nyt todella tuossa, katsoiko se minua ja pitikö se minua kädestä …JA SUUTELIKO SE JUURI MINUA. Lipaisin huuliani ja maistoin vielä Matiaksen huuliltani. Päässäni pyöri ja humisi. Vihdoin sain otteen todellisuudesta ja kumarruin takaisin Matiaksen puoleen suudellakseni häntä. Suutelimme pitkään ja annoimme käsiemme vaeltaa. Vaihdoimme jossain ”Onnellinen nainen” -biisin kohdilla takapenkille ja makasimme kiinni toisissamme. Hengityksemme kiihtyivät koko ajan ja tiesin, että hetkenä minä hyvänä en enää hillitsisi enää itseäni. Kiskoin paitaa Matiaksen päältä ja innostuin lisää huohotuksesta, joka kantautui korviini. Makasimme pian täysin alasti melko viileällä auton takapenkillä. Hyväilimme toisiamme ja kutittelimme ja nauroimme ja nautimme. Olimme täysin vapautuneita, eikä maailma ollutkaan enää niin kamala paikka. Matias kutitti minua taas kyljestä sormillaan ja hiljensi kikatukseni suudelmallaan. Miten kukaan suuteleekaan noin hyvin… Viimein rikoin kauan jatkuneen kiusoittelun ja annoin sormieni osua Matiaksen jalkojen välissä ylpeänä seisovaan penikseen. Hivelin sitä hiljaa pehmein, ehkä aavistuksen viilein sormin ja nautin siitä, miten huomasin toisen nauttivan. Hetken aikaa hyväilin kiveksiä käsissäni ja hivelin sitä legendaarista pistettä niiden takana. Matias kikatti korvaani ja sanoi että kutittaa. Minä vuorostani hiljensin hänet suudelmaan. Suutelimme kiihkeästi ja pitkään ja liimauduimme tiukemmin toisiimme, oli pakko vetää käteni välistä. Kerrankin se tuntui olevan liikaa. Matias pyysi minua hieman siirtymään ja hän alkoi nuolla nännejäni ja rintojani. Vinguin ihanasta tunteesta, joka sisälläni kiemurteli ja miltei huusin lisää. Varoen, milli milliltä ja sentti sentiltä hän siirtyi alemmas ja värähtelin jo ajatuksesta mitä tuleman pitää.

Hän nuoli ensin reisieni sisäpintaa ja varovasti liikkui kohti häpykumpuani. Hän nuolaisi häpyhuuliani, mutta varoi osumasta klitorikseeni. Matias kiusoitteli ja kiusoitteli ja lopulta itse käsilläni painoin hänen päänsä kiinni itseeni. Tunsin vihdoin kielen liikkuvan myös klitorikseni ympärillä ja pian Matias imaisikin sen suuhunsa. ”AH!” Minä voihkaisin. Tiesin, että näin tulisin pian, mutta en antanut sitä iloa vielä itselleni. Vedin Matiakseni takaisin päälleni ja runkkailin hetken hänen juuri niin sopivan kokoista penistään. Mietin, että nyt ainakin huomaan, että tämä on totta. Siirsin peniksen pään emättimeni suulle ja varovasti upotin sitä syvemmälle. Kuiskasin Matiakselle, että ei hätää, minulla on pillerit, kun näin hänen epätoivoisen ilmeensä. Hetken aikaa vain makasimme siinä ja nautimme hetkestä, jolloin todella tuntee toisen. Sitten nyökkäsin Matiakselle merkiksi ja hän aloitti hitaat liikkeet sisälläni, aluksi pitkin hitain vedoin rakastelimme siinä auton takapenkillä. Mutta pian vauhti kiihtyi. Huohotimme, vinguimme ja voihkimme. Rakastelun äänet sekoittuivat musiikkiin ja äänimaailma tuntui vajottavan toiseen ulottuvuuteen. Rakastelimme pitkään, kunnes lopulta Matias pysähtyi ja tiesin, että hän oli hyvin lähellä. Käänsin hänet alleni ja aloin ratsastuksen. Näin kuinka hän yritti pitkittää ja pitkittää orgasmiaan, mutta lopulta laukesi sisääni karjahdellen ja kutakuinkin samoihin aikoihin minä laukesin hänen peniksensä aiheuttamiin aaltoihin sisälläni. Makasimme raukeina päällekkäin. Tunsin, että kerrankin olen oikeasti onnellinen ja ainakin elän tässä hetkessä.

Jonkin ajan kuluttua puimme päällemme ja Matias vei minut vielä Ainon luo. Sain maailman ihanimman yösuudelman ja kun suljin viimein autonoven tiesin, kuinka kumpikin odotimme huomista päivää.

Kun vihdoin pääsin sisälle asti, Aino tietenkin uteli kaikkea, mutta minä vain hymyilin, puin yöpuvun päälleni ja kysyin, että jutellaanko toiste. Aino virnisti ja sanoi. ”Kuule Susku, minä rakastan sinua! Ootte Matiaksen kanssa kyllä täydellisiä toisillenne… ” Kun valot oli sammutettu ja makasimme peiton alle vierekkäin, Aino vielä kuiskasi korvaani: Ja sinusta näkee, että olet rakastunut, tyttö pieni.” Avasin silmäni ja tuijotin kattoon. Rakastunut?