Yllättävä pyyntö ystävältä

Yllättävä pyyntö ystävältä Kirjoittanut: Greippi

Oli aika, jona minulla ei ollut pahemmin naispuolisia ystäviä. Tämä oli sitä aikaa, kun oltiin vielä poikamaisia, ylä-asteella ja lukionkin ensimmäisillä vuosilla. Ehkä syytä oli minussa, sillä olihan kavereillani jo tyttöystäviä, tyttökavereita ja muutenkin paljon kutsuja bileisiin, joissa naispuolisia vilisi. Minä sitten vain jotenkin pienenä, kilttinä ihmisenä jäin sen kaiken ulkopuolelle. Tunsin joskus viiltävää yksinäisyyttä, kun näin onnellisia pareja ympärilläni, joskin ihan nekin, jotka ystävinä juttelivat kovinkin mukaviksi sivusta huomaamieni tyttöjen kanssa, saivat minut kateelliseksi. Kerran sitten kuitenkin siinä lukion toisen luokan loppupuolella tulin kurssin ensimmäiselle tunnille myöhässä, ja ainoa vapaa paikka oli erään hyvin suloisen, tummat, pitkät silkkiset hiukset omaavan tytön vieressä. Keräsin rohkeuteni, ja istuin hänen viereensä. Hetken minua ujostutti, mutta pian juttu kulki jo kuin pidempiaikaisen kaverin kanssa. Oli vaikeata jopa uskoa, kuinka samaa kieltä puhuimme. Vaihdoimme lauseita kuin heiteltävää palloa, ja jokainen heitto oli aina koppi, johon oli helppoa ja luontevaa vastata saman tien. Tämän kurssin aikana en voinut olla ihastumatta häneen. Hänen pienet, lapsenomaiset kasvonsa, uskomattoman heleä ja lempeä äänensä sekä pitkät, tuuheat tummat hiuksensa pyörivät mielessäni päivät ja yöt. Mietin, että miksen ollut koskaan nähnyt tämän tytön osoittavan hellyyttä kenellekään pojalle koulussamme tai sen lähiympäristössä. Asuimmehan pienellä paikkakunnalla, jossa yleensä yhdessä liikkuvat ihmiset tulee nähneeksi ennemmin tai myöhemmin. Ehkä hänellä oli jokin salainen poikaystävä jossain toisella paikkakunnalla, tai sitten *nielaisu*, hän olisi vapaa, ja yhtä yksinäinen kuin minäkin.

Pitkään mietin, millä tavoin uskaltaisin asiaa häneltä kysyä. Lukiokurssin loputtua alkoi kesäloma, ja kun viihdyimme niin hyvin koulussa yhdessä, jatkoimme jutusteluamme vapaa-ajalla kahvilassa, kalliolla istuen, metsissä kävellen. Milloin mitenkin. Kerran sitten puhuimme suhteista, ja juuri kun uskoin tilaisuuteni koittaneen, hän sanoi jotain, joka murensi kaiken. Kertoi, että hänellä on ollut vaikeata löytää itseään, sillä on aina tiennyt, ettei ole aivan tavallinen, tai miten siihen suhtautua. Hän jatkoi, ja rivien välistä pian ymmärsin, että hän kuului siihen pieneen prosenttiin, joka ei tunne poikia kohtaan mitään. Etsi tyttöä, kuten minäkin. Olin lievässä shokissa, mutta en antanut sen näkyä kasvoiltani tai kuulua äänestäni. Hieman ääneni värisi hämmennyksestä, mutta toivoin, ettei hän sitä huomaisi. Kotiin yksin palattuani olin lievän tunnemyrskyn kourissa. Olihan tämä paljon lohdullisempaa, kuin kuulla, että hänellä olisi jo poikaystävä, mutta jotenkin pitkään elättelemäni toive kuihtui auttamattomasti pois. Olin kuitenkin ystävyytemme edetessä oppinut arvostamaan häntä niin suuresti ystävänä, että haluaisin olla hänen kanssaan, vaikka se ei voisi ikinä johtaa mihinkään suurempaan. Hän kun oli ensimmäinen tapaamani ihminen, joka oikeasti ymmärsi minua. Sellainen, jonka pieni kiilto silmissä kertoi sen, että hän oikeasti ajatteli ja tunsi asiat, joita minä kerroin. Otti osaa tunteisiini, ja tarjosi henkisen olkapään. En enää ollut yksin.

Aikaa kului useampi vuosi, ja olimme päätyneet ylimmiksi ystäviksi. Olin onnistunut kuolettamaan tunteeni jo ajat sitten. Kyse ei ollut vain tunteiden lakaisusta maton alle, vaan niiden aivan oikeasta, kivuttomasta kuihtumisesta. Jotenkin vain oli helpompi opetella ajattelemaan hänet ystävänä, kun tiesi, ettei kukaan toinenkaan poika häntä voisi saada. Meillä molemmilla oli omia, pieniä suhteitamme muutama. Ei mitään kovin onnistunutta koskaan, saatika kestävää. Vain jotain hetkellistä ja haaleaa, jonka lämpö ei riittänyt seuraavaa aamua kauemmaksi. Joskus hän puhui siitä, kuinka haluaisi perheen, tai ennemminkin lapsen, jota kasvattaa ja josta saada itse voimia elää elämäänsä. Osa yhteisestä kielestämme löytyi hienoisesta synkkyydestä, joka varjosti molempiemme mieliä. Elämä ei ollut helppoa tai aurinkoista. Joka toisena päivänä jaksoi, joka toisena ei. Hänelle oma lapsi olisi antanut kovasti merkitystä elämään. Hänelle ei vain koskaan ollut kovin selvää, miten hän voisi lapsen saada. Hän voisi, ja mahdollisesti haluaisikin kasvattaa lapsensa itse, mutta jostain tarvittaisiin silti isä. Ehkä hän voisi huijata jonkun tuntemattoman miehen tekemään hänet raskaaksi, ja kadottaa tämän miehen ennen kuin hän ehtisi arvatakaan päätyneensä isäksi. Mutta millainen mies löytyisi baarista ja ryhtyisi moiseen tekoon, edes tietämättään? Ei hän halunnut lapsensa isän olevan tyhjäpää tai tunteeton ihminen. Se kun voisi periytyä.

Kerran tämä ylin ystäväni sitten soitti minulle, ja hänen äänensä kertoi heti, että nyt on jotain oudosti. Hän kysyi, muistanko vielä, kuinka puhuimme siitä, että hän haluaisi lapsen. Vastasin myöntävästi, ja hän jatkoi kertomalla, että hän on miettinyt asiaa läpi viime yön, ja tullut ratkaisuun, että toivoisi minun tekevän hänet raskaaksi. Huomenna olisi kuulemma otollisin päivä tälle, ja hetken hiljaisuuden kuluttua hän varovasti kysyi, josko haluaisin kenties tulla hänen luokseen yöksi. En tiennyt mitä sanoa. Tietenkin olin kovin imarreltu, mutta mitä tällaisesta pitäisi tuntea? Minä en ollut enää moneen vuoteen tuntenut häntä kohtaan mitään ihastusta tai halua, vain arvostavaa kaveruutta. Voisinko muka rakastella parhaan ystäväni kanssa aikeena tehdä hänet raskaaksi, ja tuntea edelleenkin vain kaveruutta? Kaveruutta sellaista ihmistä kohtaan, johon on aikoinaan ollut kuolemanvakavasti rakastunut, ja tunteensa pakosta kuolettanut. En tiennyt, mitä sanoa, ja hätäisesti tokaisin vain, että soitan hänelle uudestaan huomenna. Suljin puhelimen, ja jäin miettimään kuumeisesti asiaa. Yöllä yksin sängyssä miettisessäni ymmärsin, että hän olisi ehkä suloisin nainen, jonka kanssa voisin koskaan päätyä sänkyyn. Ajatus tuntui pelottavalta, mutta kiistämättä myöskin kiihoittavalta. Enhän minä ollut saanut kunnon läheisyyttä tai rakastelemisen suomaa nautintoa aikoihin. Mietin vain, voisinko oikean tilanteen koittaessa todella tuntea halua sellaista ihmistä kohtaan, jonka olen tuntenut näin pitkään pelkkänä ystävänä. Ehkä sen voisi vain ajatella tunteettomana siitostoimenpiteenä, mutta olisiko se muka mahdollista? Ei varmastikaan, varsinkaan niin tunteelliselle ihmiselle, kuin minä olen. Totesin, että katuisin lopun ikääni, jos en tähän tilaisuuteen tarttuisi, tai ainakin katsoisi, miten se omalla painollaan kulkisi. Otin siis seuraavana aamuna puhelimen käteen, ja sovin tulevani kylään iltayhdeksältä.

Päivä eteni epäilevien ajatusten ja siistiytymisen merkeissä. Lopulta yhdeksän kuitenkin koitti, ja olin hänen ovensa takana soittamassa ovikelloa. *pling plong*. Oven avauduttua jännitys jotenkin helpotti. Hän oli siinä, aivan samana ihmisenä kuin ennenkin. Mukavana ja ymmärtäväisenä, joskin tänään harvinaisen nätiksi itsensä pukeneena ja hiuksensa laittaneena. Astuin peremmälle, ja hän ohjasi minut olohuoneensa sohvalle istumaan. Esille oli laitettu pullo väkevää juomaa ja kaksi shottilasia. Huomattuaan katsovani pulloa, hän hennolla äänellään sanoi, että ajatteli meidän ehkä tarvitsevan pientä rentouttavaa rohkaisua. Pian jo istuinkin hänen vieressään, ja tunsin ensimmäisen lasillisen polttelut kurkussani. Katsoin vaivihkaa vieressäni istuvaa tyttöä. Olihan hän jo naiseksi luokiteltavassa iässä, mutta minulle hän oli edelleen se kultainen tyttö, johon tutustuin lukiossa. Huomasin nyt, että tunteitteni kuoltua en ollut oikeasti katsonut häntä enää sillä silmalla lainkaan. Olin tiedostanut hänen kauneutensa, mutta en tuntenut sitä. nyt kuitenkin kun katsoin hänen kosteita huuliaan, suuria silmiään, siroja kasvojaan sekä kauniisti virtaavia mustia hiuksiaan, aloin taas kerran tuntea jotain. Jännitys ja perhoset palasivat vatsanpohjaan, joten päätin ottaa toisen lasillisen, ja hän seurasi esimerkkiäni. Loin häneen taas silmäyksen, ja katsoin hänen vartaloaan. Niin siro, niin pieni, niin hoikka. Katsoin hänen paitaansa, josta hänen pyöreät muotonsa näkyivät anteliaasti lävitse. Niin monet kerrat olin miettinyt aikoinaan, miltä hän näyttäisi, miltä hän tuntuisi, miltä hän maistuisi, miltä hän kuulostaisi... nyt siitä oli tulossa totta. Minua hermostutti edelleen, vaikka tunsinkin, ettei se ollut enää ainoa tunne, mitä tunsin. Hitusen vapisevin käsin otin kolmannen lasilliseni, ja suorastaan säikähdin lasin pöydälle laskiessani, kun tunsin, että hän oli nojautunut minua vasten, ja kiertänyt kätensä lantiolleni. Hän kysyi aina yhtä heleällä äänellään, että jännittääkö minua. Nyökkäsin, ja hän jatkoi kuiskimalla korvaani, että niin häntäkin, mutta oli kuulemma tullut yön yli miettiessään yhä varmemmaksi siitä, että tämä on oikea vaihtoehto. Hän oli pienen hetken hiljaa, ja hieman muuttuneella äänensävyllä kertoi, että on myös miettinyt, miltä se tuntuisi miehen kanssa.

Viimeisimmän lasillisen aikaansaama lämpö jäi pysyväksi. Jotenkin ajatus siitä, että olisin tälle satumaisen kauniille ja suloiselle tytölle jotakin uutta, sai jännityksen jäämään toiseksi kiinnostukselle, uteliaisuudelle, ja ennenkaikkea sille ihanimmalle.. kiihoittumiselle. Hän nojasi minuun edelleen, ja hänen kiiltävät mustat hiuksensa tuntuivat kaulallani. Hän liikutti kättään hitusen lantiollani, ja rohkaistuin kietomaan käteni hänen ympärilleen. Käännyin katsomaan häntä silmiin, ja hän kallisti hieman päätään ja kysyi hiljaa, pelottaako minua. Ennen kuin ehdin mitään vastata, hän kurottautui lähemmäksi, ja huulemme koskivat. Aika ympärilläni pysähtyi, ja kuumien huultemme kosketellessa mietin, että nyt olen tässä, mistä vuosia sitten niin unelmoin. Mietin ja ajattelin, miltä hänen suutelemisensa tuntuisi. Millaista olisi syleillä häntä, ja tuntea hänen lämmin hengityksensä. Jotenkin en voinut uskoa tilannetta todeksi, ja olin samalla kovin onnellinen. Minä synkkä ihminen kerrankin aidosti tunsin onnea. Se ei ollut kuitenkaan ainoa, jota tunsin. Syleilymme voimistuessa tunsin, että tilanteen kiihoittavuus ei todellakaan ollut jäänyt ruumiiltani huomaamatta. Tunsin voimakasta kihelmöintiä ja puristusta, eikä se yllätyksekseni lainkaan nolottanut minua. Päin vastoin. Halusin, että hän koskisi minua sieltä. Vahingossa tai tahallaan. Kunhan koskisi, ja tuntisi, kuinka kiihkon valtaan on minut saanut. Suudelmamme kiihtyivät, kunnes hän nousi sohvan vierelle, ja otti minua kädestä kiinni. Siirryimme makuuhuoneeseen, jossa leveä sänky odotti meitä kutsuvana. Hän työnsi minut selälleen sängylle, ja istui päälleni. Juuri niin lantiot kohdikkain, että tunsin jäykkyyteni painautuvan lujasti vaatteiden lävitse hänen jalkoväliään vasten. Aivan kuin tilanne ei olisi ollut jo tarpeeksi kiihoittava, mutta sitten seurasi sellainen näky, josta on monet yksinäiset illat haaveiltu. Samalla kun hän lievästi keinui päälläni niin, että kova pullottava housujeni etumus hieroi hänen jalkoväliään, hän alkoi napittaa paitaansa auki. Kun paita hiljalleen avautui, näin, ettei hänellä ollut rintaliivejä laisinkaan. Avautuneen kauluspaidan kapeasta välistä näkyi vain pyöreiden, pehmeiden rintojen reunat, sekä mitä siroin vatsa, jonka keskellä siinsi pieni napa. Katse oli kuitenkin pakko palauttaa taas rintakehän korkeudelle, kun hän nykäisi paidan päältään kokonaan. Rinnat olivat aivan mahdottoman nätit. Juuri sellaiset pyöreät, törröttävät, kiinteät ja ennenkaikkea ihanat nännit osoittivat kaikessa jäykkyydessään suoraan minua kohti. Katsoin, kuinka hänen kauniit hiuksensa kaartuivat rintojen päälle, ja tunsin, kuinka haluni kasvoi sietämättömäksi. Katsoin häntä syvälle silmiin, ja hänen kiiluvat silmänsä kertoivat, että hän tunsi aivan samoin.

Hän siirtyi taaemmaksi, ja liu'utti kätensä vatsaani pitkin vyöni seuduille. Vielä hetken ehdin miettiä, miten minä voin katsoa häntä vielä silmiin pelkkänä ystävänä, ja voiko hän vielä etäisesti kunnioittaa ihmistä, jonka koko kehon on nähnyt, tuntenut ja kokenut sen reaktiot suurimman kuviteltavan nautinnon kourissa. Epäilyni kiisivät mielessäni, samalla kun tunsin hänen hellien käsiensä avaavan vyöni solkea ja vetävän vetoketjua alas. Lopulta kuitenkin se tunne, kun hän otti halusta kihelmöivän, kovan elimeni käteensä, kadotti kaikki epäilykset mielestäni. Ensin hän piti minusta vain kiinni, ja antoi minun tuntea kätensä lämmön. Katseli jäykkyyttäni ja tunnusteli sitä uteliaana. Sitten tunsin, kuinka hänen lämmin kätensä lujensi otettaan, ja alkoi hyväillä minua. Hitaasti, alas, ylös, alas. Jokaisella liikkeellä hän sai minun kehoni nytkähtelemään, ja minut huokailemaan nautinnosta. Välillä jopa päästelin tahattomia äänia, sillä jotenkin tilanne oli saanut minut niin kiihoittuneeksi, että pieninkin kosketus sai koko kehon kihelmöimään kuumasta nautinnosta. Hetken hyväiltyään hän irrotti otteensa, ja melkein jo ehdin ihmetellä, mitä nyt seuraisi, ennen kuin näin hänen avanneen huulensa, ja laskevan päätään alaspäin. Hänen kuumat huulensa ympäröivät minut, ja tunsin, kuinka hänen kätensä sulkivat varteni ja kivekseni lämpimään hyväilyynsä. Vuorotellen vain huusin ajatuksissani, että voinko uskoa tätä, tuo ihana tyttö sulki minut suuhunsa, ja mietin, miten se voikaan tuntua niin ihanalta. Hänen suunsa kuuma kosteus tuntui koko kehossani ja jokainen nuolaisu sai minut värähtämään. Tunsin, kuinkä hänen kielensä pyöri kärkeni ympärillä, ja sai minut kostumaan halusta. Hetken vielä nautittuani hän nosti päänsä, katsoi minua silmiin ja hymyillen sanoi, että haluni maistuu kuulemma paremmalta, kuin hän osasi toivoakaan, ja sitä voisi maistella suuremmankin määrän, mutta... sille on tänään aivan toista käyttöä.

Tunsin nauttineeni edellisestä toimenpiteestä niin suuresti, että en pystyisi varmaan pidättelemään paineitani kovinkaan kauaa hänen sisällään, jos seksiin nyt suoraan siirtyisimme. Sain siis hiljaa kysyttyä, että saisinko maistaa kenties häntä. Hänen kasvoilleen nousi vieno hymy, ja asettui sängylle makaamaan ja levitti haarani. Hän ei sanonut mitään. Hymyili vain, ja katsoi minua kutsuvasti. Siinä katseessa oil jotain niin viettelevää, että ei olisi todeksi uskonut. Tämä ystäväni, jota kohtaan minä en vielä muutama päivä takaperin tuntenut mitään, oli nyt kiihoittavinta, mitä mitenkään saatoin kuvitella. Hänen jokainen muotonsa, jokainen kaarteensa ja jokainen ilmeensä oli jotain niin kaunista, että en voinut uskoa oikeasti olevani nyt siinä hetkessä. Hänen haluamanaan.

Siirryin hänen vierelleen, ja liu'utin sormeni varovasti navan kohdalta alaspäin. Tuntui, että jo puolimatkassa hänen kosteutensa alkoi. Ihana, lämmin, kuuma halunsa, jota minä pääsisin nyt maistamaan. En enää malttanut odottaa, vaan painoin pääni hänen kutsuvaa jalkoväliään kohden, ja nuolaisin. Hän oli aivan litimärkä, ja tunsin hänen kirpeänsuolaisen makunsa melko voimakkaana. Se sai minut vain villiintymään lisää, ja nuolemaan uudestaan, ja taas uudestaan... Työntelin kieltäni hänen sisäänsä, nuolin hänen huuliaan, leikittelin kielelläni hänen klitoriksensa päällä ja kuuntelin hänen suloista ääntelyään samalla, kun käteni koskettelivat hänen rintojaan. Miten suloiselta tuo heleä ääni kuulostikaan voihkiessaan nautinnosta. Hänen äänensä oli niin tunteikas ja haluava, että hetken jopa mietin, onko se vain pelkkää fyysistä nautintoa ja kiihoitusta, vai voisiko olla, että hän pitäisi minusta ja haluaisi minua aivan oikeasti? Oli se niin tai ei, tahdoin toivoa, että olen hänelle jotain erityistä. Nuolin ja koskettelin häntä niin hyvin ja antaumuksella, kuin vain mitenkään saatoin, kunnes hän yhtäkkiä voihkaisuidensa seasta sanoi, että on valmis. "Tehdään se", hän pyysi. "Rakastele minua. Tule sisääni, ja anna minulle halusi". Vuosia aiemmin en olisi voinut ikinä uskoa, että kuulisin jotain tuollaista hänen sanomanaan. Nyt se oli totta.

Nousin hänen ylleen, suutelin häntä kiihkoisasti pitkin kaulaa ja koskettelin hänen rintojaan, kun tunsin hänen kätensä tarttuvan jäykkään varteeni, ja ohjaavan sen paljaan, kostean kärjen hänen sisäänsä. Hänen silmänsä kiiluivat ja katsoivat minua niin syvälle mieleni syövereihin, että kyse ei enää voinut olla pelkästä fyysisestä nautinnosta tai halusta tulla raskaaksi. Hän halusi minua. Hänen oli pakko haluta minua. Se, yhdistettyna siihen, että olin oikeasti aivan paljas iho toista vasten työntymässä hänen hyvin kuumaan, kosteaan ja tiukkaan jalkoväliinsä tarkoituksena purkaa hänen sisäänsä koko haluni, sai minut tuntemaan aivan ennenkokematonta nautintoa. Työnnyin aivan tyveäni myöten häneen, ja tunsin hipaisevani pohjaan asti. Hänen kätensä kiertelivät pitkin selkääni, ja puristivat minua häntä vasten. Miten tämä saattoikaan tuntua näin hyvältä? Koko kuuman vartalon kosketus, hyväilyt, ihanat äänähdykset, kaikki ne voimistivat entisestään sitä huimaavan ihanaa tunnetta, jonka jokaisen kerran hänessä liikkuessani tunsin. Voi kun tämä voisi olla ikuista. Voi kun näitä tunteita voisi kokea loputtomiin. Miten minä rakastankaan tätä nautintoa. Ja säikähdyksekseni, miten minä rakastankaan tätä ihmistä!

Vaihdoimme asentoa, ja käännyin selälleni, hänen noustessa päälleni. Aivan samaan asentoon, mihin hän oli minut alunperin sängylle kaatanut, mutta tällä kertaa välillämme ei ollut mitään. Paljas iho toista vasten silkan halun aiheuttamat kosteudet toisiinsa yhdistyneenä. Olin hänen sisällään, aivan pohjassa asti, ainakin joka kerta työnnön päätyessä loppuun asti. Liikuin häntä vasten, ja hän vain kiihdytti ja kiihdytti tahtia. Hänen kätensä nojasivat rintani päällä, ja omani vastavuoroisesti hyväilivät hänen rintojaan. Sykin hänen sisällään ja kiemurtelin nautinnosta. Hänen äänensä alkoi kuulostaa joka liikahduksella yhä voimakkaammalta, ja oma nautintoni kasvoi yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Ihana kutina valtasi hiljalleen koko kehoa, eikä tätä kutinaa raapiminen auttanut, teki vain pahemmaksi, mutta ah niin nautinnolliseksi. Kaiken nautinnon takaa kuitenkin kuulin, kuinka hänen äänensä alkoi kuulostaa hyvin voimakkaalta. Ei, tämä ei ollut enää kosketuksen aiheuttaman nautinnon ääntä. Hänen päänsä alkoi kallistua taakse, ote rinnastani voimistua, jalat ympärilläni puristaa ja ennen kaikkea hän alkoi todella puristella varteni ympärillä. Rakastelumme oli ihan aidosti tuottamassa hänelle orgasmin. Hänen oli pakko oikeasti olla halunnut minua. Voi tätä tunnetta! Se tunne oli piste I:n päälle minullekin, ja tunsin, kuinka nyt lähestyttiin rajaa, jolta ei ole enää paluuta. Muutamassa työnnössä se ylittyi, ja samalla kun kuuntelin hänen aivan huippua lähentelevää ääntään, tunsin kuinka kuuma polte alkoi tuntua alapäässäni, ja ajatukset valtasivat pään. Mitä minä olen tekemässä? Olenko minä oikeasti ensimmäisenä miehenä tulemassa tämän tytön sisään? Olenko minä oikeasti tekemässä häntä raskaaksi? Koko vartaloni joutui valtavaan lihasjännitykseen, ja nautinto sai pääni nytkähtelemään ja kädet puristumaan hänen ympärilleen. Hän oli juuri kokenut orgasminsa voimakkaimman vaiheen, ja liikkui vielä viimeisiä työntöjään, kun yritin pelon ja nautinnon sekoittamien ajatusten seassa pidättää laukeamistani jännittämällä kaikki alapääni lihakset, mutta mitäpä se olisi sellaisessa nautinnon myrskyssä auttanut. Huudahdin, ja tajuntani katkesi sekunnin murto osaksi. Tähän maailmaan palatessani tunsin, kuinka laukesin lämpimän haluni hänen sisälleen. Sykäys sykäykseltä lämpöni täytti hänet, ja lihasjännitykseni purkautui. Sykäyksiä riitti ja riitti, niin haluissani olin ollut. Ihana laukeamisen jälkeinen tunne valtasi minut, ja hän kaatui päälleni halaamaan minua. Hän kuiskasi korvaani, kuinka ihanaa se oli ollut, ja sulki minut syleilyynsä. Hän veti peiton päällemme ja painoi pehmeän poskensa rintakehääni vasten. Hiljaisuus koitti, ja hyväilimme vain toisiamme hellästi peiton alla. Mietin, mitä tästä seuraisi. Varmaan meidän täytyisi rakastella useita kertoja, ennen kun hän tulisi minusta raskaaksi. Ehkä. Mitä ystävyydellemme kävisi? Voisiko hän muka oikeasti rakastaa minua? Näitä ehdin vielä hetken miettiä, kunnes huomaamattani vaivuin uneen.

Pitkästä aikaa onnellisena.