Tuomas

Lukio alkoi. Ero ylä-asteeseen tuntui luonnottoman suurelta. Yhtäkkiä nokkimajärjestykset kääntyivät päälailleen, kun urheilija pojat ja niin sanotut kovikset jäivätkin pois kuvioista. Nyt arvostettiin älykköjä. Niitä, jotka puhuivat yhteiskunta politiikkaa, väittelivät filosofiasta ja jaksoivat tapella uskonnosta. Tämä maailma minun oli niin paljon helpompi käsittää. Täällä pärjäisin!

Lukiomme oli luokaton, joten tuntui vaikealta tutustua ihmisiin - ne vaihtuivat joka tunti toisiksi. Entisenä poikatyttönä oli kuitenkin helppo kommentoida erään tietyn jätkäporukan keskusteluja uudestaan ja uudestaan. Lopulta huomasinkin olevani yksi heistä ja hakeutuvani siihen seurueeseen aina. Poikaystäväni, jonka kanssa olin juuri muuttanut yhteen, ei tästä tietenkään erityisesti pitänyt. Minun kanssani joutui kuitenkin tottumaan.

Filosofian ryhmäksi meitä sanottiin. Kerran viikossa valtasimme koko kahvion ja puhuimme ajankohtaisista asioista, etiikasta, filosofian teorioista, ajan myötä myös itsestämme, elämästämme, toiveistamme unelmistamme... Jossain vaiheessa huomasin jakavani kaiken näiden poikien kanssa.

Ryhmässämme oli yksi poika, jonka kanssa tunnuin sattuvan lähes kaikille samoille kursseille, niimpä sitten minä, naisena jaoin aina vain henkilökohtaisempia asioita itsestäni, kun istuttiin vierekkäin lukemassa niin matikkaa,ruotsia, yhteiskunta oppia, biologiaa...kaikkea mahdollista. Aina välillä tunsin meneväni, jopa liian pitkälle, varsinkin kun Tuomas ei koskaan kertonut mitään. Otti kyllä kantaa, eli kuunteli.

Vuoden päästä, kun olimme jo lähes erottomattomat Tuomaksen kanssa, niin menin kihloihin poikaystäväni kanssa. Tulin kouluun kättäni piilossa pitäen, mutta kun pääsin luokkaan ja istuin Tuomaksen viereen ja aloitin iloisen vuodatukseni tapahtuneesta. Tuomas ei sanonut mitään, edes sarkastista. Kaikki muut onnittelivat ja kertoilivat omista kihlautumisistaan. Tuomas ei sanonut mitään. Kokonaiset kaksi kuukautta minä istuin ja puhuin Tuomakselle, koskaan vastausta saamatta. Olin surullinen. Tuntui kuin olisin menettänyt ystävän. Kerroin kihlatulleni tilanteesta, joka suuttui ja kielsi olemasta tekemisissä koko miehen kanssa. Se ei auttanut. En ymmärtänyt, niimpä kihlattuni väänsi rautalangasta: ""Vittu etkö sie tajjuu että se on niin kiinnostunut susta, et sai syänsuruja tästä!?""

Ei minä en todella ollut tajunnut. Olin jotenkin niin tuudittautunut ""varatun"" naisen elämääni, etten enää osannut lukea näitä signaaleja.

Nyt kuitenkin herkistyin. En enää puhunut kihlatustani Tuomakselle ja tämä alkoi taas puhua. Nyt olin myös muuten enemmän valveilla. Haistoin vieressä istuvan nuoren miehen. Huomasin ärrä-vian, joka oli aiemmin jäänyt täysin huomaamatta! Pyörittelin kieltä suussani ja mietin mistä tuo suloisen kuuloinen suraus oikein tulee? Nautin käsien kosketuksesta yhteisissä muistiinpanoissa ja värisin, kun miettiessämme tietokilpailun vastauta Tuomas kuiskutteli korvaani. Huomasin myös nolostuttavani miehen, jäädessäni tuijottamaan tämän ruskeita silmiä, tämän yrittäessä selittää jotain tärkeää. Se kaikki oli kuitenkin pientä. Rakastin miestäni, enkä nähnyt pientäkään tarvetta pettää.

Kunnes tuli huono kausi...

Lähes neljä kuukautta ilman seksiä sai alitajuntani toimimaan. Ilosaarirock lähestyi ja aloin puoli tietoisesti suunnitella pettäväni sielä. Näin unta, että kihlattuni joi ja sammui, kuten usein kävi ja minä jatkoin juhlintaa. Sattumalta törmäsin Tuomakseen, joka istui nurmikolla juomassa kultalonkeroa, omien kavereidensa kanssa. Tämä huitoi minua luokseen niin, että lähes hartioille asti ulottuvat vaaleat hiukset heiluivat. Unessa minä menin ja istuin ihan lähelle viereen. Aina nauraessani Tuomaksen tarinoille laskin käteni maastokuvioiseen housuun peitetylle reidelle ja silitin hitaasti ja huomaamattomasti - luontevasti.

Ilta hämärtyi ja rakkoni pakotti minut pissalle läheiseen ruusupuskaan. Kun nousin, huomasin Tuomaksen olevan läheisen koivun juurella. Jäin odottamaan ja kun tämä tuli pimeydestä, otin tätä kadestä ja johdin jäähallin parkkipaikan poikki läheisen päiväkodin pihaan. Kiipesin liukumäkeen, jonka yläpäässä oli eräänlainen koppi. Tuomas tuli perässä. Ylhäällä käännyin ja suutelin Tuomasta rajusti, huomaten heti tämän kokemattomuuden, mutta kiimassani painoin vartaloani aina vaan lähemmäs - aina seinään saakka. Tuomas piti käsiään ilmassa. Vastasi suudelmaan, muttei uskaltanut koskea minuun. Irrottauduin sen verran, että sain käteni hupparin reunan alle ja aloin avata housuja. Tunsin kuumana ja kovana sykkivän kullin kämmentäni vasten samalla, kun kaivoin sitä esiin. Vetoketjun avauduttua paljas elin tunkeutuikin heti ulos. Putosin kyykkyyn ja annoin hengitykseni läheisyyden kovettaa sitä vielä lisää. Tuomas nojasi seinään ja katsoi minuun kiiman ja kauhun sekaisin silmin. Työnsin kielen ulos suustani ja annoin sen kärjen koskettaa vaaleanpunaisen kullin tyveä, josta sitten liutin sen hittasti aina terskan kärkeen asti. Uudestaan, painetta lisäten. Ensimmäinen äännähdys, vähän kuin yskäisy ja päälle raskasta hengitystä. Annoin huulten ympäröidä terskan pehmeästi ja odotin hetken ennen kuin imaisin koko kullin suuhuni. Otin kädellä kiinni tyvestä, että pystyin ohjaamaan sitä niin, että pystyin lisäämään tahtia. Hengitys kiihtyi ja pieni ähkäisy ja spermaa...nielin. Nuolin kullia vielä hetken, kunnes se alkoi pehmetä...sitten naurahdin tilanteelle ja hymyilin ystävälleni, joka lähes roikkui seinällä.

""Kulta? Mikä sulla on? Hei? Näitkö painajaista?"" Se oli

kihlattuni, joka herätteli minua ihanasta unestani. Olin ilmeisesti hengittänyt melko raskaasti ja voihkinutkin... En tietenkään voinut kertoa mitään ja tunsin huonoa omaa tuntoa, olinhan juuri pettänyt - unessa.

Kiimani Tuomakseen paheni. Aloin oikeastikkin katsella niitä maastohousuja, miettien mitä sieltä löytäisin. Heitin ehkä aika levotonta juttua, johon tämä ei koskaan harmikseni vastannut. Mutta tunsin kyllä, kun ilma väreili. Väillä kikattelin tuhmille jutuilleni ihan punastuneena ja nostin jalkoja Tuomaksen syliin kahviossa tai nojasin päätäni tämän olkaan luokassa.

Lukio loppui ja minä erosin. Tuomasta näin lähinnä vain pyytämällä tämän kahville. Mesessä tietysti juteltiin. Puhuttiin nyt rehellisesti. Kerroin miltä usean kuukauden hiljaisuus oli tuntunut kihlauksen jälkeen ja tämä kertoi miten ei voinut sanoa, mitään kun oli itsekkin suhteessa silloin ja ei oikein tunnistanut itsekkään tunnetta mustasukkaisuudeksi.

Eron jälkeen muutin Helsinkiin töihin ja kotipaikkakunta jäi taakseni. Mesessä kuitenkin puhuttiin ja sain sovittua itselleni yöpaikan Tuomaksen luota kaupungista, kun tulisin katsomaan Fintelligenssiä. Tämä lupasi lähteä mukaankin, jos vannoutuneena hevarina saisi vetää kunnon humalan alle. Niimpä sovittiin, että juodaan ja mennään keikalle. Yhtenä iltana ennen sovittua tapaamista satuin kuitenkin olemaan Joensuussa vierailemassa vanhempieni luona ja avauduin mesessä Tuomakselle, kuinka en oikein vieläkään ollut tottunut sinkkupanetukseen, kun se oli jotenkin voimakkaampaa, kun ei voi koskaan olla varma milloin siihen sitten saa apua. Tuomas totesi vaan kuivasti, että

""minuakin"" . Olin juuri tilanteeseen sopivassa mielentilassa, joten

vastasin ""minä tyttö, sinä poika, lets get over it?"" vastaus oli vaan

""joo"" ja hetken päästä ""saat jäädä yöksikin"". Niinpä minä

kiiresti pakkasin mukaan pari siideriä ja ajoin Tuomaksen luo. Tämä asui kolmen hengen solussa! Eikä varoittanut... Toisaalta hyvä, että ei, koska tuskin olisin sitten lähtenyt.

Vaikka selvästi joku raja oli jo ylitetty hetkellä, kun tulin sisään, niin oli vaikea päästä yli ystävyys""modesta"". Tuomas halasi minua tiukasti itseään vasten puristaen ja haudaten kasvonsa hiuksiini, monta kertaa välillä eteinen ja Tuomaksen huone. Se oli jotenkin hellyyttävää. Se ei ollut seksuaalista. Tuntui kun Tuomas olisi halannut koko sielullaan ja hiukan itkenyt sisään päin. Laitoin sen ikävän piikkiin ja hyvältähän se tuntui. Istuin sängyn reunalle ja tämä tietokonetuoliinsa, kolmen näyttönsä eteen. Juteltiin. Join sen siiderin. Kun laskin tyhjän purkin lattialle Tuomas syöksyi kimppuuni.

Suuteli voimalla, lähes vaativasti. Ohjasi minut nousemaan hajareisin syliinsä ja oi kun tuntui hyvältä olla siinä. Tuomas puristi reisiäni ja minä liikuin hitaasti hangaten itseäni siihen. Annoin sormieni painua hiusten sekaan ja puristua yhteen, jolloin sain otteen. Vedin hiuksista leuan pystyyn, jotta pystyin suutelemaan ylhäältä päin. Tuomas alkoi riisua paitaani. Otin sen pois. Otti kahdella kädellä kiinni niskastani ja painoi minut taas suudelmaan.

En ollut odottanut Tuomaksen olevan niin raju. Voimassa oli tiettyä pakkomielteisyyttä, mutta se tuntui oikealta. Rintaliivit saivat lähteä ja Tuomaksen kädet pitelivät torsoani lapaluiden alta samalla, kun suu hamusi rintoja ja nännejä voimalla, joka jätti jälkeensä punaisia läikkiä.

Työnsin itseni irti, että pääsin ylös ja riisuttua housut. Tuomas teki samoin ja lakosin polvilleen sängyn päätyyn. Tämä suihinotto ei esileikkiä tarvinnut vaan kulli seisoi jo täysin valmiina. Otin sen tiukasti oikeaan käteen ja katselin kun Tuomas katseli sen painumista huulieni väliin ja aina kitalakeen asti. Hän tarttui hiuksiini ja painoi sen vielä syvemmälle. Ääni ei ollut yhtään niin kuin olin unessani kuvitellut. Se oli nopeita henkäisyjä ja vähän ähkimistä...taisi joku kirosanakin tulla. Lopetin kun Tuomas kaivoi kumin esiin. Se sujahti osaavasti paikoilleen. Minut kaadettiin sänkyyn jalat taivasta kohden ja Tuomas sovitteli kulliaan varovasti sisääni. Muutama rajumpi työntö ja sitten todella varovaisia. Ottaa koko kullin ulos sanoen ""Ei voi näin, tuun liian nopeet, nouse"" Hyppään ylös 80cm levestä sängystä ja Tuomas käy maaten. Istun ratsaille ja Tuomas ottaa rintani. Ehkä ensimmäinen mies ikinä, joka ei tunnu pelkäävän niiden hajoamista. Ratsastan ja se tuntuu liian hyvälle! Tuntuu kun silmät kääntyvät päässäni ja näen paremmaksi sulkea ne. Viimeisenä näkynä Tuomaksen ruskeat silmät, kulmat rutussa, ehkä hiukan tuskainen katse minuun. Suljen silmät ja annan niskojen kaartua taakseni. Nyt vasta kuulen taustalla laukkaavan hevin ja kuvittelen hikiset vartalomme näytön sinisessä valossa liikkuvan rytmikkäästi. Tuomas pitää nänneistäni kiinni ja tulemme yhdessä!

Tuomas ottaa minut kainaloonsa ja nukahtaa. Minä en saa unta vaan kuuntelen heviä yön pimeydessä miettien tapahtunutta...

Aamulla heräämme Tuomaksen kelloon ja tämä änkyttää anteeksi pyytävästi, kun pitää mennä. Lähden samalla.