Taivasalla

Oli kesäyö - ei kuuma, pikemmin mukavan viileä kun saavuimme viimein laavulle. Olimmehan suunnitelleet reissua jo jonkin aikaa, jättääksemme arkihuolet taakse, ja eteemme vain toisemme. Sytytimme nuotion, katsoimme tulta sylikkäin, puhuimme runoudesta, rakkaudesta, kaikesta kadonneesta ja uudelleenlöydetystä. Nautimme toistemme seurasta, vilpittömästi koska olimme varta vasten hakeutuneet kauas kaikesta tutusta.

Syötiin, juotiin ja laulettiin haikeita lauluja. Muistelimme suuria sanoja rakkaudesta, osa omasta suusta ja osa lainattua. Katsoimme toisiamme silmiin, kädet toistemme kädessä ja lausuimme sanat suoraan sydämestä, enemmän kuin muistista lukien. Tunsimme nuotion lämmön vain osittain sivullamme kun suutelimme, halasimme toistemme lämpöä ja kaaduimme avatulle makuupussille, rättiväsyneenä päivän rasituksista ja mielemme jakamisen jättämästä muutoksesta siinä osassa minuutta, joka on toiselle avoin.

Yöllä herään, kun levitettyjen makuupussien välissä kiertää levoton käsi, pysähtyen välillä tunnustelemaan tuttua kuoppaa, luomea tai arpea vartalossani. En anna hänen huomata heränneeni aivan vielä. Varovasti käsi hakeutuu kohti kasvojani, ja halaan kättä vasten kun se viimein saapuu poskelleni. Avaan silmäni, ja katson sinuun kuin ensi kertaa. Tummat, vahvat hiuksesi kasvojesi ympärillä, silmiesi tumma suklaa sulattaa pimeyttä ympäriltämme, kun liityn huultesi kutsuun. Kätesi hakeutuu kuin itsestään tutun ja turvallisen kangen luo, mutta kavahtaa kuin koskisi sitä ensi kertaa. Sormet jäävät tutkimaan samettista vartta, peukalo silittää terskaa hellästi kun kasvosi häviävät peittonamme toimivan makuupussin alle.

Tunnen pitkästä aikaa pehmeän kielesi aloittavan hitaan vaelluksensa kivespusseistani ylöspäin, huulesi hamuavan terskan suuhusi ja taivaallisen lämmön nielaisevan varren kokonaan suuhunsa, nenänpään jättäessä viileän jälkensä napani alle. Suljen silmäni ja nautin hitaan nautinnollisesta suihinotosta, kunnes melkein vaativasti siirrän sinut selällesi ottamaan vastaan oman tervehdykseni jo melkein unohtuneelle hävyllesi. Tumma, vahva karvoituksesi antaa minun hakea tieni perille, mutta viimein löydän tutut häpyhuulet, joita ahnaasti suutelen tähtitaivaan alla, kuin olin suudellut sinua vain hetki sitten, rakastettuani. Kieleni työntyy sisällesi mittansa verran, ja alkaa pienen leikkinsä häpyhuulten kanssa, nautiskellen jokaisesta poimusta, hupun alle piilotetusta aarteesta ja tutusta mausta, jota säestää huokailusi äänet. Maltan mieleni, ja painan huuleni lujasti imien samalla klitorista vasta sitten, kun olet jo muutenkin lähellä ensimmäistä orgasmiasi, joka imun ja kieleni yhteistyön tuloksena on voimakas kuin salamanisku. Sitten lähden hitaasti nousemaan voipuneen vartalosi ylle, suudellen napasi sopukat, alimpien kylkiluidesi alleen jättämät kuopat, pienehköt rintasi, kierrellen huolellisesti suuret nännipihasi, maistaen varovasti näykäten kumpaakin nänniäsi. Sitten löydän silmäsi, jotka rakastuneen ahnaasti vaativat minua suutelemaan itseään, ja suutelenkin silmiäsi varovasti, ennenkuin liityn sinuun, avoimen taivaan alla siellä, missä ei ole koskaan hiljaista.

Hyvin rauhallisesti nautin jokaisesta penistäni hellivästä juomusta, sopivasta ja turvallisesta kolosesta josta olen niin monta kertaa aiemminkin huumaantunut. Terskani löytää vaivatta sen hyvän paikan, johon asettua painamaan ja hankaamaan hyvää oloa ja nautintoa sinuun. Kun alat lähentyä toista orgasmiasi, painan itseni sinuun voimakkaasti, pohjaan saakka, ja kohdunkaulasi reagoi tunkeilijaan kuin aina ennenkin; lähettäen voimakkaan kivunsekaisen nautinnon signaalin, joka työntää sinut tavallisen ajattelun tuolle puolen, taittaa selkäsi kaarelle ja nostaa nännisi rintaani vasten kuin kaksi marmorikuulaa. Laukean itsekin supisteluihisi, ja kun viileä ilma alkaa jäähdyttää hikipisaroita selässäni, kierähdän viereesi makaamaan. Käännät selkäsi minulle, kuten aina teet kun haluat minun ottavan sinut syliini, tulevan selkäsi taa pitämään pimeyttä loitolla. Nukahdamme suloiseen uneen, jota näemme yhdessä aina, kun emme anna maailman painon häiritä.

Havahdun jossain vaiheessa viileisiin sormiin, jotka tarttuvat ranteeseeni, ja ohjaavat kättäni kohti suloista kosteutta ja lämpöä, ja perille löydettyäni pystyn vain ajattelemaan: "Onneksi saamme nukkua vaikka koko huomisen, vailla velvollisuuksia."