Seksisankarin seikkailut 6

Vene hyppii aaltojen päällä. Tuuli humisee lyhyiksi leikatuissa hiuksissani. Siviiliasuiset poikaset isojen varustesäkkiensä vieressä istuvat naamat vakavina ja pälyilevät ympärilleen yrittäen painaa mieleen kasvoja, mahdollisia tupakavereitaan. Aurinko porottaa kimaltelevan Suomenlahden aalloilla ja aallot ryskyvät vasten metallirunkoista armeijan rynnäkkövenettä. Vesi loiskahtaa kasvoilleni. Maistan meren suolaisen maun. Olemme matkalla armeijan saareen. Varustesäkit on kasattu täyteen armeijaroinaa, kypärä, maastopuvut, TST-vyöt ym. eksoottista tavaraa, joiden tarkoitus tulisi ilmi myöhemmin. Kamala huuto ja pompotus soi vielä korvissa, kun olimme pyörineet varusvarastolla, kuin eksyneet lampaat, tietämättä miten toimia. Tuntemattomat nuoret ”herrat” olivat kuitenkin karjuen ohjanneet meitä paikasta toiseen. Nyt oli hiljainen hetki, kukaan ei puhunut mitään. Kaikki jännittivät jo seuraavaa vaihetta, kun säkkejä alettaisiin viskomaan veneestä Saaren laiturille. Siellä olisi varmasti jälleen vastassa miellyttäviä alikersantteja. Aurinko poltti niskaa.

”Laiturille, mars, mars!”, ”Vauhtia, mitä siellä lonnitaan!”, ”Heitelkää niitä säkkejä, ei ne hajoa!”, ”Voi helvetti, mitä spedejä te olette!”. ”Mitä VITTUA Te siellä pyöritte!?” Säntäilimme sinne tänne, heitellen säkkejä, joissa oli nimilaput. Menimme ”riviin” ja ”jonoon”, ainakin kovasti yritimme. Osasto, jota paremmin voisi kuvata siviilipukuiseksi parveksi, marssi tiukan oloisen alikersantin saattamana pitkin pölyävää hiekkatietä kohti ikivanhaa kivikasarmia läpi vihreän saaristometsän. Olo oli riepoteltu, mutta mukana mentiin, siinä missä muutkin alokkaat. Toisilla tosin näytti olevan jotain suurempia ongelmia asian suhteen. Eräs huuteli joukkoa vievälle alikersantille (Alik.) kokoajan kysymyksiä, mitä typerämmästä päästä. Joku uskoi olevansa väärässä paikassa. Eräs kyseli, että milloin pääsee kapteenin juttusille. ”Voi luoja”, ajattelin. Mikä hullujen huone tämä on… eikä missään yhtään naista, vaikka niistä oltiin puhuttu pitkään, että niitä tähänkin erään tulee. Pysähdyimme aukiolle kasarmin eteen. Aukiolla oli täysi kuhina päällä. Siellä oli maastopukuisia miehiä, siviilipukuisia nuoria tyhjä hämmentynyt katse silmissään. Joukossa huomasin myös pari naispuolista alokasta. He riuhtoivat isoa säkkiä pitkin maata ja alik:t karjuivat, että niitä pitää kantaa, ei raahata. Vaalea pieni tyttö naama punaisena yritti parhaansa, mutta ei se säkki mihinkään noussut. Toinen tyttö tuli auttamaan. He kantoivat yhdessä toistensa säkit ylös rappukäytävää, ylimpään kerrokseen, mihin alokkaat majoittuivat. Naisilla oli oma tupa. Tämä toinen nainen oli ajanut päänsä aivan siiliksi ja hänen hiuksensa olivat mustat. Päällään hänellä oli armeijahenkiset kuteet. ”Militantti lesbo”, ajattelin ensimmäiseksi. Toinen taas näytti olevan sirpakka pieni vaalea tyttö, ei yli 18 missään nimessä. Hieman kuin Maria. Joku maastopukuinen poika tuli ärjymään naamani eteen, kun hetkeksi jäin seuraamaan noita naisia. Minkäs sille voin. Katseeni aina löytää naisen, jos sellainen vaan jossain on. Tämä siltikin, vaikka juuri pari tuntia sitten olin saanut Marialta aikamoiset kyydit merenrannassa ja kalua hieman edelleen kivisti tuon tiukan pillun aikaansaama puristus. Ajattelin, että ei tässä nyt varmaan pitkään aikaan pääse pukille, ei ennen lomia.

Meitä vienyt alikersantti otti asennon, kun osastoamme lähestyi hieman erikoinen näky. ”Rouva Kokelas, osasto paikalla, ilmoitti Alik. Koivula!”. Tämä rouva kokelas oli jotenkin outo ilmestys. En heti osannut ajatella juuri mitään hänestä, paitsi että jotenkin hän vaikutti olevan väärässä paikassa, väärissä vaatteissa. Kasvot olivat äärettömän kauniit, vaikka ilme oli tuima. Sävähdin. Hänen mustat hiuksensa olivat sidottuna taakse maastokuvioisen lippalakin alla. Ruskeat silmät ja välähtävät valkoiset hampaat. Erittäin päivettynyt iho. Maastopuku peitti vartalon muodot, mutta silti hänen silhuettinsa erosi erittäin paljon muista maastopukuisista. Peppu, jonka näin hetkisen ajan näytti topakalta väljissä maastohousuissakin. ”Kiitän, alikersantti Koivula. Voitte mennä.”, hän tokaisi alikersantille ja tämä juoksi sisään kasarmiin. ”Minä olen kokelas Berberini. Te tulette näkemään minua päivittäin täällä saaressa alokasaikananne. Toiset teistä tulevat kanssani tutuiksi enemmänkin, kunhan selviää, mihinkä jaoksiin teidät jaetaan.” Jotenkin toivoin, että sattuisin tuohon jaokseen, missä tämä erikoinen nainen komentelisi minua. En tosin ollut varma, mitä siitä pitäisi ajatella. Yleensä en pitänyt naisista esimiehinäni, esim opettajana. Meillä oli aina jotain kummallista kitkaa välillämme. Jos nainen oli nuori ja kaunis tai edes kaunis, tämä kitka aika usein aiheutti myös sähköisyyttä. Vieläkin vähän ihmettelen, miten lukiossa ollessani päädyin panemaan englannin opettajaani takaapäin koulun jälkeen paperitarvikevarastossa - 10 vuotta vanhempaa naimisissa olevaa naista. Täällä se voisi olla paha juttu.

Tuijotin tuota suoraselkäistä, jämerää nuorta naista. Arvioin hänet ikäisekseni, eli noin 19 vuotta. Hän puhui erittäin selkeästi ja kovaan ääneen, kirkumatta yhtään. Ei ollenkaan ärsyttävällä tavalla siis, kuten jotkut naiset korottaessaan ääntään. Olin huomaavinani puheessa hienon ulkomaalaisen vivahteen. Hän selitti meille muutamia perusasioita siinä pihalla seistessämme. Hän kiersi katseellaan joukkoamme ja silmät kohdistuivat omiin tarkkaavaisesti häntä arvioiviin silmiini. Ruskeat kauniit silmät välähtivät ja täyteläiset huulet jatkoivat liikettään. Hänen päänsä jatkoi kääntymistään pois minusta, mutta aivan hetkiseksi hänen puheensa pysähtyi ja katse kääntyi jälleen minuun. ”Taisin vain kuvitella”, ajattelin. Olin tosin pidempi, kuin muut ryhmässä, joten olin tottunut siihen, että minuun kiinnitetään katseita aika usein. Minut oltiin huomattu. Syystä tai toisesta. Puhe jatkui ja yritin kuunnella, mitä hänellä oli sanottavaa, mutta mielessä kummitteli vain hänen kaunis nenänsä ja mielenkiintoiset kasvojen piirteensä. Sekä tietysti tuo erittäin ryhdikäs hoikka vartalo piukkine peppuineen.

Loppupäivä menikin sitten varusteiden kanssa sählätessä. Niitä pengottiin ja tarkastettiin liikuntasalissa. Kaikilla piti olla tallella kaikki kuitatut varusteet. Pari tuntia niitä sullottiin liian pieneen kaappiin ja pois ihmetellen, että ei ne sinne voi millään sopia. Tämä tapahtui tupamme esimiehen, alikersantti Kivisen opastuksella. Tässä kävi jälleen aika erikoinen sattuma, nimittäin tämä Kivinen olikin Rouva Alikersantti. Vaaleat lyhyet hiukset, pitkä hoikka nainen. Hän oli arviolta meitä vanhempi, ehkä noin 26-vuotias. Mielestäni hän oli hiukan liian lempeä ja huolehtiva alikersantin rooliin. Hän ystävällisesti ja rauhallisesti neuvoi kuinka asiat tehdään. Ei niin kuin toisissa tuvissa, joissa alikersantit huusivat naama punaisena omalle ryhmälleen, että ”aikaa ei ole!”. Ja silti me olimme ensimmäisenä valmiita. Jälkeenpäin sain tietää, että hän oli SM –tason aerobic urheilija. Olin siis täysin akkavallan alla, sillä niinhän siinä kävi, että tästä Kokelas Berberinistä tuli jaoksemme joukkueenjohtaja. Siihen oli siis vain sopeuduttava.

Saimme tietää, että meidän jaoksemme, eli noin 30 alokasta plus alikersantit ja kokelas Berberini, tulee jäämään saareen ensimmäiseksi 3 viikoksi. Eli lomille vasta 3 viikon päästä! Mietin, että en ole niin kauaa ollut ilman naista sitten ensimmäisen siemensyöksyni…. Melkein. Itse asiassa ensimmäinen viikko meni, ettei sitä oikein huomannutkaan. Julmettu määrä oppitunteja, lääkärintarkastuksia, marssimista paikasta toiseen. Kaikki aika epämääräistä touhua. Ja alik. Kivinen vei meitä yhdessä Berberinin kanssa. Kaunis näky, kun he olivat yhdessä. Tämä ei kuitenkaan ollut kovin vahvasti mielessä koko ajan, sillä itse aktiviteetit veivät niin paljon huomiota ja energiaa. Me vain seurasimme johtajiamme, jotka olivat meille aika kasvottomia vielä. Ja kuri oli kova. Kukaan ei rohjennut sanoa vastaan näille naisille.

Sää oli helteinen. Kolmekymmentä astetta meni rikki lähes joka päivä. Nestettä kului rankkojen päivien aikana. Aamuisin aina viisi minuuttia herätyksestä meidän piti olla valmiina pihalla muodossa odottamassa aamulenkille lähtöä. Silmät rähmäisinä lähdimme joka aamu juoksemaan reilun parin kilometrin lenkkiä. Minulle tämä sopi. Se herätti mukavasti. Varsinkin siksi, että hurmaava kokelaamme lähti lenkille joka aamu vapaaehtoisesti. Koko porukka oli pukeutunut armeijan shortseihin ja t-paitaan. Berberini pinkaisi aina joukon ensimmäiseksi ja tie pölisten jätti jälkeensä pääjoukon. Olin itse mielestäni kovassa kunnossa ja yritin pysyä hänen perässään. Pari muutakin urheilijaa erkani pääjoukosta. Ensimmäisen viikon aikana juoksin Berberinin perässä koko ajan hieman jääden jälkeen. Olimme takaisin kasarmilla hieman ennen muita, mutta hän oli siellä vain vähän puuskuttaen ja selkä märkänä hiestä odottamassa noin puoli minuuttia ennen minua. Itse olin aivan hapoilla ja päässä heitti. ”Ihan hyvin pysyitte perässä, alokas Ahokas!”, hän tokaisi virallisen oloisena ja katseli kyyristynyttä huohottavaa vartaloani alhaalta ylös. ”Mutta kyllä teidän kunto vielä kasvaa, jos joka aamu pysytte perässäni.” En ollut siitä ihan niin varma, mutta yrittäisin ainakin pysyä näköetäisyydellä tuosta kiehtovasta valtaa uhkuvasta naisesta ja hänen äärimmäisen kireästä pepustaan joka värisi juostessa kivasti. Muu porukka saapui tie pölisten alikersanttejen huutaessa ”kannustusta”. Myös Kivinen osallistui aamulenkille, valvojan osassa. Hänkään ei ollut hullumpi näky t-paidassaan. Mutta hei… eihän niin saanut ajatella…

Aamulenkin jälkeen aamupesulle, eli ohjatuille aamutoimille. Sehän oli pelkkä vitsi itse asiassa. Kolmekymmentä miestä säntäsi pieneen pesuhuoneeseen ja roiski vettä kasvoilleen ja kainaloihin kymmenen sekunnin ajan ja siinä ajassa piti pestä vielä hampaatkin. Naiset menivät omaan aikaansa Alik. Kivisen johdolla. Heillä oli hieman enemmän aikaa paidan ja rintaliivien riisuntaa varten. Eiväthän he olisi voineet paidatta seistä kasarmin käytävällä, vaikka ei se minua olisi haitannutkaan. Kivinen tosin joskus ilmiselvästi nauttien ohjasi meidätkin pesulle, katsellen pitkään miesten puolialastomia, hikisiä vartaloita. Meillähän oli päällämme vain ns. ”pikkumustat” – lyhyet shortsit. Itselleni oli jotenkin sattunut hieman liian pienet shortsit ja ilman alushousuja kaluni pää joskus pilkotti ulos lahkeesta väkisinkin, jos se sattui väärään asentoon. Kiusallista se oli, mutta yritin aina korjata sen asentoa pikaisesti. Ei sitä kukaan ehtinyt huomaamaan, luulin. Ja asusteet nyt yleensäkin olivat niin kurjia, että miehet olivat tottuneet, jos nyt jonkun kassit vilahtelivat alushousuista. Ei siitä kukaan miesten kesken välittänyt.

Aamulenkit olivat monelle tuskaa, mutta minä en oikein edes malttanut odottaa aamuun, että pääsisin taas pinkomaan kokelaan perään. Kuntoni kasvoi joka päivä, kun sain aika pitkän laiskottelutauon jälkeen aktivoitua kroppani. Muutkin armeijan aktiviteetit saivat mukavasti veren kiertämään. Nautin siitä fyysisestä puristuksesta, joka ei ollut niin rankkaa, kun olin odottanut. Meillä oli kokelaani kanssa joka aamu keskinäinen kilpailumme. Ensimmäisen viikon jäin aina hänestä jälkeen ja jonain päivänä jalat olivat niin hapoilla, että putosin kyydistä. Silloin hän oli hieman pettynyt ja arveli minun tarvitsevan lisää harjoitusta. Muutenkin meistä tuli tavallaan enemmän tutut, kuin kenties olisi tarkoitus. Vaihdoimme silloin tällöin ihan ”small talk” –tyyppisiä kommentteja, kun siihen oli aikaa esimerkiksi istuessamme tauolla taisteluharjoitusten välissä. Kuitenkin olimme edelleen hyvin vahvasti esimies ja alokas, pelkkä alokas Ahokas. Tästä sukunimestänihän tietenkin saatiin aikaan vitsi. Olin Berberinin tahallisen ”väärin lausunnan” takia alokas Alokas. Sotilasarvoni siis muuttui nimekseni koko palveluksen keston ajaksi. Ei hän sitä ”lempinimeä” usein käyttänyt, yleensä vain pienessä ryhmässä, kun seikkailimme metsässä ja leikimme sotaa.

Tuli ensimmäinen ”kines” –viikonloppu. Lauantai meni aktiviteettien parissa ja sunnuntaina saimme hieman levätä ja käydä ensimmäisen kerran suihkussa aamulla ilman aamulenkkiä sekä pääsimme käymään varusteiden vaihdossa. Haju oli melkoinen ennen sitä. Johtajanaisemme olivat sen myös huomanneet ja siitä meille maininneet. Asiallehan nyt ei voinut mitään, kaksikymmentä sekuntia päivässä pesulla oloon ei oikein riitä, eli kymmenen aamulla ja kymmenen illalla. Sunnuntaina oli myös aikaa hieman ajatella. Ajattelin siviilielämää. Sitä, kun sai Marian kanssa naiskennella yllin kyllin kaikessa rauhassa. Mietin hänen kosteata tiukkaa posliinipimppiään ja sen makua. Ja sitä, kuinka se piti otteessaan suurta suonikasta kyrpääni. Mietin sitä, kuinka hänen hento suunsa imi kaluani ja sai sellaisia sähköiskuja vartaloon, että näin melkein tähtiä. Ja sitten alkoi vituttamaan ja panettamaan. En ollut viikkoon edes runkannut ja helle teki olosta vieläkin latautuneemman. Nyt sen vasta tajusi, kun oli hetki aikaa hengähtää. Kaluni oli pompannut siinä punkalla maaten pystyyn ja yritin ajatella jotain muuta ja käännyin mahalleni. Siinä hetken maattuani otin kännykän esiin ja soitin Marialle. Tuvasta muut olivat alakerran sodessa, kun siihen oli annettu juhlalliset puoli tuntia aikaa per tupa. Itse ajattelin käyttää sen ajan lepuuttamalla lihaksiani. Kuulin Marian suloisen äänen. Kaluni painui lähes patjasta läpi kun kiihotuin jo pelkästä äänestä. Kerroin nopeasti hieman kuulumisia ja hän kertoi hieman, miten on saanut viikon kulumaan. Pian juttu kuitenkin kääntyi lähes puhelinseksiksi. Olin mahdottoman kiimainen. Hän kertoi minulle, kuinka hän kaipasi käsiäni hänen alastomalla vartalollaan ja sormiani hänen sisällään, kuinka hän halusi kaivaa kaluni esiin ja imeä sitä. Hän oli pettynyt kuullessaan, että minulla kestää 3 viikkoa, ennen kuin pääsen hänen luokseen. Kerroin hänelle, kuinka kovassa puutteessa itse olin ja kuinka antaisin mitä vaan, että pääsisin hänen luokseen koko yöksi. Kerroin myös aika yksityiskohtaisesti, mitä olisi luvassa, jos näin kävisi. Kaluni sykki ja melkein siinä laukesinkin, kun aivan hiljaa hieroin sitä vasten patjaa. Hän kertoi runkanneensa tällä viikolla enemmän kuin yleensä. Helle sai pään sekaisin. Kerroin, että itse en ole päässyt purkautumaan koko viikkoon ja hän oli siitä kovin pahoillaan ja lupasi saada sen purkautumaan omissa fantasioissaan. Päätimme lopettaa puhelun, jotta ei tulisi liian tukala olo. Tunsin kuinka alushousuni olivat kostuneet kalustani tulevasta kiimanesteestä.

Havahduin huomatessani hahmon tuvan ovella. Pääni oli kiimaisista ajatuksista pökerryksissä. Alikersantti Kivinen seisoi ovella ja astui sisään. Ponnahdin ylös punkalta ja tein tarvittavat muodollisuudet ”Huomio!” -huutoineen päineen, kuten ylempiarvoisen tupaan saapuessa oli tapana. Tajusin samalla kuinka pystyssä ”telttani” oli edelleen siinä asennossa seistessäni. ”Lepo”, komensi alikersantti. Otin leveämmän asennon. Kivinen huokasi, katsoi nopeasti haaroväliini ja sanoi: ”Loppuihan se fiilistely tyttöystävän kanssa viimein. En kuunnellut tarkkaan, älkää pelätkö, puhelinkeskusteluthan ovat yksityisasia. Sen verran kuulin, että, tuota…. Niin, asiani liittyy oikeastaan vähän siihen… että… ”. Hän meni vähän punaiseksi ja itsekään en ollut ihan kalpea tajutessani hänen kuulleen kuvailujani sessioista Marian kanssa ja kuinka valitin olevani puutteessa. Myöskään kohouma housuissani ei saanut itseäni tuntemaan kovin ylpeältä sillä hetkellä. ”Vaikka kuinka haluaisittekin viihdyttää meitä naisia flirttailemalla ja paljastelemalla itseänne… tai siis, niin se ei täällä armeijassa oikein käy”. Mietin, että enhän minä ole tahallisesti flirttaillut kenenkään kanssa tällä viikolla täällä saaressa, mutta kenties hän on yliherkkä sellaisille katselle, joita heitän naiselle kuin naiselle. ”En sano, että olisitte syyllistynyt mihinkään sen pahempaan… mutta olen pannut merkille teidän liian pienet pikkumustanne, joissa miehuutenne ei tunnu pysyvän siveellisesti sisällä. Taidatte nauttia siitä, sillä olisitte voinut vaihtaa ne isompiin tänään varusteiden vaihdossa!? Halusin tulle kertomaan sen teille näin kahden kesken, en keskellä käytävää aamupesun aikaan. Ymmärtänette sen”. Hän huokasi ja näytti vaivaantuneelta. ”Kaikesta sitä teitä pitääkin muistuttaa…!” hän tokaisi ja hymyili aika maireasti ja pudisteli päätään. Arvasin hänen olleen melko vaivaantunut tullessaan puhumaan asiasta ja nyt se oli tehty ja olo helpottunut. Miesalikersantti olisi varmaan vain huutanut: ”Kalu piiloon alokas Ahokas”!

”Ottakaa ne pikkumustanne kaapista ja vaihtakaa ne varusvarastolla isompiin nyt saman tien. Tulen näyttämään teille paikan”. Kaivoin kaapistani nuo pikkumustani ja lukitsin kaapin. ”Huomaan, että ette SEISO enää asennossa, joten voimme mennä”, hän letkaisi ja nyökkäsi kohti haarojani hieman virnistäen. Menin mykäksi ja puna levisi kasvoilleni. Yrittikö hän tehdä olostani vieläkin tukalamman, flirttailiko hän minulle? Kävelimme rinnatusten alas kellariin, jossa sijaitsi kasarmin varusvarasto. Jotkut kaverini katselivat meitä kävellessämme alas portaikkoa. He varmaan miettivät, olinko saanut jonkun erikoisrangaistuksen. Kaikkihan siellä puhuivat näistä naissotilaista, fiilistelivät ja uhosivat, kuinka he voisivat niitä panna. Sellaista tyhjänpäiväistä hölötystä. Naiset olivat kaikkien tähtäimessä. Alikersantilla oli yllään vuosimallin 83 maastohousut ja -takki, peltipaita ja maihinnousukengät. Ei mikään kaikkein seksikkäin asu. Kävelin hänen perässään leveällä betonisella käytävällä kellarikerroksessa, jossa haisi aserasvalle ja tunkkaisille vaatteille. Kiinnitin huomioni hänen keinuvaan perseeseensä ja vaaleisiin hiuksiinsa, jotka olivat juuri ohjesäännön mittaiset naisille. Naisellisesti leikattu. Miehistövyö lantiolla rajasi mukavasti tiimalasivartalon ylä- ja alapuolet. Pysähdyimme varustevaraston ovelle. Hän kaivoi siihen avaimen ja menimme sisään. Ovi lonksahti kiinni perässämme. Edessämme aukesi melko laaja varasto, jossa eri koreihin oli laitettu eri varusteita. Kaikkea mitä varusmiehet tarvitsivat alushousuista reppuihin. Varastossa oli pölyistä ja tunkkaista. Kuumaa.

Pysähdyimme kelmeän valon alle. Alikersantti alkoi melko rauhallisella äänellä ilman äänen korottamista pitämään minulle hieman lisää saarnaa. ”Voisin pitää teille vielä pienen puhuttelun, ennen kuin etsimme teille uudet pikkumustat. Te olette komea mies, varmasti useimman naisen mieleen”, hän aloitti ja menin aivan lukkoon. Mitä helvettiä… Mitä se tähän nyt liittyy? ”Te olette myös erittäin kaunis nainen…”, mumisin kohteliaasti. ”Tiedän, mutta teidän esimiehenne, varattu ja teitä seitsemän vuotta vanhempi. En voi kieltää, että te miellytätte minuakin… aika… paljon… jopa se teidän joka-aamuinen kikkelin vilauttelunne miellytti minua… pakko myöntää, olenhan nainen. Ja erityisesti siksi, että ette tehnyt sitä tarkoituksella. Ainakaan varmaan minua ajatellen… siis… no se ei liity tähän… Enhän minä siitä saisi välittää… olethan nuori… ja alokas… minä alikersantti… avoliitossa… No… siis asiaan. Ihmeellistä on mielestäni se, että jo viikon aikana yli sadan alokkaan joukosta, Te olette noussut esiin ja teistä puhutaan, eikä niin pahasti kun yleensä niistä, jotka nousevat esiin tunaroinnillaan. Päinvastoin. Kuitenkin… kuten kerroit tyttöystävällesi… viikko ilman seksiä tällä helteellä… saa pään sekaisin. Olemme kuitenkin armeijassa, perkele. Täällä tuollaiset asiat pitää unohtaa vaikka olisitte millainen naistenmies. Menette vessaan runkulle, sillä siitä selviää. Itse olen ollut nyt kiinni jo 3 viikkoa. Pääsen avomieheni luo vasta kahden viikon päästä. Voitte kuvitella miltä tuntuu, tarpeet ne ovat minullakin.”

Sain käsityksen, että hän oli erittäin hämillään ajatuksistaan minua kohtaan. Tämä ei ollut enää mitään viran puolesta puhuttelua, ei tosiaan. Hänelle ne ajatukset varmasti olivat kiusallisempia, kun minulle hänen asemansa takia. Hän näytti niin oudolta siinä puhuessaan. Olin ottanut hänet ihan vakavasti esimiehenäni ja nyt häneltä oli vähän se arvovalta kadonnut ja nyt hän oli epävarma, minua kypsempi nainen armeijan vaatteissa. Itse asiassa tämä keskustelu oli aivan älytön. Kerroin siitä myös hänelle ja hän myönsi, että eihän tällaista keskustelua edes pitäisi käydä. Hän pyysi, että tässä kun oltiin menty, luiskahdettu itse asiassa näin henkilökohtaiselle tasolle, niin voisimme kutsua toisiamme ihan etunimiltä ilman muodollisuuksia. Näin tietysti vain tällaisessa erikoistilanteessa, jossa ollaan todellakin vain kahden kesken. Jota siis ei saisi juuri tapahtua jatkossa. Asiasta ei saisi kukaan tietää yhtään mitään. Muuten olisimme isossa liemessä. Hän esitteli itsensä Hennaksi. ”Olen Tomi, hauska tutustua…..”

Varastossa oli todella kuuma. Hikinoro valui otsallani. Henna katsoi minuun ja olimme aivan hiljaa. Hänen siniset silmänsä katsoivat silmiini ja molempien kasvot nykivät hieman. Hänen kasvonsa olivat hieman uurteiset. Ei niin kuin alle parikymppisillä naisilla. Olin vaivaantunut, mutta kaluni tiesi ajatukseni ja ponnahti pystyyn hallitsematta. Ilmassa oli outoa sähköä. ”Perkele, Tomi…..”, Henna huokaisi. ”Taidat olla toivoton tapaus….”, hän sanoi ja katsoi taas telttana olevaan maastohousuni etumukseen. Vaaleat hiukset heilahtivat ja kiiltelivät keltaisten kelmeiden lamppujen valossa. Hän seisoi käsivarren etäisyydellä minusta ja tunsin hänen hienon deodorantin tuoksunsa. Oli aivan hiljaista, molemmat hengittivät raskaasti. Jotain piti nyt päättää. Joko napata ne perkeleen pikkumustat ja lähteä ylös tupaan ja sen kautta vessaan runkulle… tai…

Henna astui nopean askeleen lähemmäksi, riuhtaisi napakasti kauluksestani ja kiskaisi minut lähemmäksi. Kurotuin hieman alemmaksi, sillä hän vaati minulta suudelman. ”Suutele minua, alokas…”! Huulemme hamusivat toisiaan, kosteat kuumat Hennan huulet söivät alahuultani ja kuului kiihkeää kosteaa ääntä ja syvää kiihkeää huokailua ja nautinnollista murinaa, kun suljin hänet syliini ja annoin kieleni mennä hänen suuhunsa. Niin rikollista. Hänen huulensa olivat pehmeämmät ja taitavammat kuin olisin sotilaasta uskonut. Olimme kiihkon vallassa. Ja söimme toisiamme. Tunsin hänen kielensä etsivän huuliani ja kieltäni. Leikittelimme ja suukottelimme, jonka jälkeen suutelimme pitkään ja vaativasti. Kehomme liimautuivat toisinsa ja tunsin tuon tavallaan oudon tunteen, kun hänen maastopukunsa verhoama vartalo painautui kiinni omaani ja suurena seisova kaluni hieroi vasten hänen lantiotaan ja hän vastasi liikkeeseen pyörittämällä peppuaan. Hän irrottautui minusta ja manasi: ”Ei saatana, mä olen hullu… ei perkele….” Ja hän suuteli minua uudestaan. Tarrasin hänen kiinteään perseeseensä. ”Voihan sitä kerran… pettää… vaikka alokkaan kanssa… vai perkele, voiko…. Sä vaan oot niin namu… mun pillu on ihan märkä… et usko… senkin nuori kolli… haluutsä tällasta vanhempaa…”, hän mumisi. ”Tee se…”, mumisin kiimasta sekaisin. ”Okei…. Suihinotto ei ole paha rikos….”. Hän töytäisi minut istumaan puoliksi täyteen pakatun varustesäkin päälle, joka oli ikään kuin alkeellinen säkkituoli, kun sen sisään oli sullottu toisia varustesäkkejä. Siinä istua lötkötin ja katselin, kun Henna asteli keinuen lähemmäksi. ”Rakastan isoja kyrpiä ja niiden imemistä… Pitää saada tuo pullotus häviämään… Itse asiassa meidän alikersanttejahan pitää pitää huoli alokkaiden hyvinvoinnista… samalla kun koulutamme teitä… Sinä tosin vaikutat jo aika kokeneelta ratsulta… et mikään alokas, vai oletko neitsyt vielä? En usko.”, hän huohotti tuskin tajuten itsekään miten outoja puhui. Olin aivan valmis tuohon koulutukseen joka tapauksessa ja mainitsin siitä tälle esimiehelleni täsmentäen, että ihan neitsyt en enää ollut ja toivoin, että se hänelle sopii. Tämä lupasi antaa silti koulutusta, jota muut alikersantit eivät antaisi ja siihen olin erittäin tyytyväinen.

Henna avasi rivakasti housujani kannattelevan narun solmun. Hän riuhtaisi maastohousuni alas nilkkoihin. Kalsarini olivat aivan telttana, eikä kaluni mahtunut olemaan siellä sisällä, vaan ponnahti ulos kauluksesta. ”Voi taivas!”, hän voihkaisi ja riuhtoi myös alushousuni alas nilkkoihin. Nopealla ranneliikkeellä myös hänen housunsa valahtivat hänen polvitaipeisiinsa siinä kontillaan jalkojeni välissä ollessaan. Hänellä oli yllään valkoiset perinteisen malliset alushousut, sillä stringit eivät näissä oloissa olleet ehkä kaikkein mukavimmat yllä. Nekin putosivat alas polvitaipeisiin silmän räpäyksessä. Siinä hän oli kontillaan edessäni piukea perse paljaana pitäen kiinni polvestani ja toisella kädellä kaluni varresta. Oma alikersanttini, kaunis nainen. Oikealla kädellään hän siirtyi hyväilemään jalkoväliään, josta kuului märkä lotina. Rintakehällään hän nojasi karvaisiin reisiini ja vasemmalla kädellä veti minulle käteen pitkin liikkein kalu hänen nyrkissään kiimainen katse silmissään. Kaluni seisoi erittäin kovana kohti kattoa. Sen suonet pullistelivat ja väri oli helakan punainen. Pussit olivat piukean kovat ja Hennan kutittelu siellä sai aikaan kipunoita jalkoihin asti. Hän runkkasi omaa pilluaan kiivaaseen tahtiin ja voihki. Sormet painuivat välillä hänen sisäänsä. En tosin nähnyt sinne kunnolla, kuulin vain tuon maiskahtavan äänen. Viimein hän siirtyi kasvoineen lähemmäksi kaluani ja nuolaisi sitä erittäin tuntoherkkää kohtaa kalun päässä. Kuuma hengitys hyväilee herkkää terskaa. Siinä meinasi minulla spermat lentää jo ensimmäisen kerran, mutta onnistuin pidättelemään lastiani siitä huolimatta, että koko päivän oli ollut pelkkä pillu mielessä ja tämä kaikki oli niin rietasta. Hän tarttui tiukasti kädellään varresta ja vatkasi esinahkaa ylös ja alas kiihtyvään tahtiin. Hänen vartalonsa värisi ja hän alkoi mouruamaan kiivaammin. ”Oooh, oohh… uuh uuh… saatana… mahtava tunne…. Hellll…vette…. Mä tuuuunnnnnhhhhh!” Hän sykähteli ja perse nytkähteli hänen saadessaan orgasminsa. ”Nyt saat kunnon imutusta…. Mä en pysty samaan aikaan imemään kun pillussa tuntuu niin hyvälle….mhhhhh” Hän otti kaluni pään suuhunsa ja pyöritteli kieltään ympäri äärettömän herkkää terskaani. Kalustani tirskahti tippa kiimanestettä hänen kielelleen. Hän otti sormensa pois pillustaan ja työnsi ne suuhuni. Maistoin tuon suolaisen ja makean maun, jota olin jo niin kaivannut, rietasta, erittäin kiimaista, alikersantin pillun maku. Katselin, kuinka hänen paljas perseensä keinui puolelta toiselle ja maastotakki oli edelleen särmänä päällä. Alikersantin natsat kiiltelivät lampun valossa ja kaluni oli syvällä tuossa ahnaassa suussa, joka imi kuin imuri paksua kyrpääni. Siniset silmät katsoivat minua silmiin, kaunis pieni nenä ja hennot hieman vanhemman naisen kasvot, joita reunustivat kauniisti valkoiset hiukset. Kalu upposi kerta toisensa jälkeen hänen kurkkuunsa. Kuola valui hänen suustaan ja kohti täysiä kivespussejani. Hän oli todella taitava, kokenut nainen, joka tiesi miten miestä imetään. Kieli pyöritteli terskani ympärillä samalla kun kaluni uppsi kuumaan suuhun. Olin niin valmis laukeamaan kuin ikinä voi. Henna myös tiesi kokeneena munan imijänä sen. Hän irrotti suullaan otteensa kalustani. Molemmin käsin kän tarttui varteeni ja munani päähän ja aloitti kiivaan vatkaamisen. Hän tuijotti kiihkeästi hengittäen kaluani kuin transsissa. Vartaloni meni kaarelle. Tunsin kuinka pato aukesi ja lasti spermaa lensi kaaressa hänen rinnuksilleen. Kuuma valkoinen neste valui pitkin hänen maastotakin kaulustaan ja rinnuksiaan. Olin saanut oikein hyvää hoivaa huolehtivalta alikersantiltani. Huohotimme yhdessä ja hän retkahti vasten reisiäni. Tunne oli sanoinkuvaamattoman mahtava. Purkaus oli valtaisa.

Olin erittäin tyytyväinen viimeaikaiseen kehitykseen naisrintamalla. Ei ollenkaan huolestuttavaa, vaikka ehkä syytä olisi ollut. Tällainenhan oli erittäin vahvasti kielletty. Ilman housuja tepastelimme pitkin varastoa ja löysimme minulle uudet isommat pikkumustat, joihin kalunikin mahtui siveellisesti. Nyt näin hänen pillunsa ensimmäisen kerran. Se oli kokonaan posliiniksi ajettu ja kiilteli hänen nesteistään sieltä täältä. Se putsattiin nenäliinaan. Alikersantille löysimme puhtaan maastotakin, johon hän nopeasti kiinnitti alikersantin natsansa. Katselimme toisiamme silmiin ja puistelimme päätä. Hän hymyili minulle ja suukotti hellästi suulleni. ”Kyllä sinä aikamoinen olet, poikaseni…”, hän virnuili. ”Nyt, takaisin todellisuuteen, tästä ei saa kukaan tietää ja tämä ei saa toistua… ei saisi… tai… katsotaan nyt”. ”Alokas Ahokas, tupaan MARS!”, hän ärjähti alakäytävällä tuimana. Ja minä menin.