Pikajuna 69 Rovaniemelle, makuuvaunuosasto

- Ihanaa ku muutto ja remontti on ohi. Sitä pystyy rentoutuun ihan eri lailla, Kari sanoi.

Minä nyökyttelin ja upotin hampaani porilaiseen. Paahdettu sipuli oli hyvää. Monet illat olin viettänyt Pakilassa auttaen Karia tavaroitten kantamisessa ja siirtelyssä, rakennussiivouksessa sekä pienissä purkutöissä. Monta kertaa hän oli tarjonnut minulle hampurilaisaterian kiitokseksi.

- Mun miälest me voitais syärä tääl Rautatiäasemal useemminki. Onhan tää vähän kallist rilliruuaks mut kivaa vaihteluu, minä mokelsin suu puoliksi täynnä ja hymyilin.

- No ku ei meiän niin helposti tuu yhessä poikettuu tänne. Nyt tuli mieleen ku viime viikol käytiin ostamas ne liput. Sitä reissuu onki suunniteltu kauan.

- Ei sitä lapsena olis osannu unelmoirakaan toisen luakan kahren hengen hytist. Mahretaanks me saara koko yänä unta ku hölötetään vaan?

- Kuule, Kari sanoi ja meni hiukan vaikean näköiseksi.

- Ku tota... Mä oon nyt vähän niinku ruvennu oleen kimpas sen Nooran kans mistä mä kerroin niitten työporukan juhlien jälkeen.

- No älä ny helvetis sano et sää meinaat peruuttaa meiän reissun! sanoin puolivakavissani.

- En en, ei siitä oo kysymys. Mut ku mä kerroin Nooralle ni se sano et se haluis lähtee mukaan. Se ei haluu olla erossa musta ja sekin on jo kauan miettiny Lapin-reissuu.

- Ai jaa... Virnistin ja iskin silmää.

- Niiet mä aattelin nyt syömisen jälkeen mennä hakeen sen lipun. Se ei ite ehtiny tänään ni mä sanoin et mullon hyvää aikaa.

- No mut sehän kuulostaa ihan hianolt hommalt.

- Mitäs Mirvalle muuten kuuluu? Kari kysyi keskityttyään hetken makkarasämpyläänsä.

- Mitäs mitäs. Pualtoista vuattahan me on ny kohta asuttu erillään. Toissaviikonloppuna käytiin kahvil. Kyl sil tuntuu menevän ihan mukavasti.

Kuusi päivää myöhemmin ähelsin rinkan selkääni, laskeuduin linjurista yrittäen olla kolhimatta ovenpieliä ja marssin suoraan asemalaiturille. Kello näytti kolmetoista yli kymmenen illalla, ihan hyvä ajoitus. Kari ja Noora olivat laskeneet matkatavaransa asvaltille ja seisoskelivat niitten vieressä. Moikkasin Karia ja kättelin Nooraa, teräväilmeistä lyhythiuksista punapäätä.

Aloimme raijata kamojamme sisälle sinivalkoiseen vaunuun. Selässä ne eivät painaneet liikaa, mutta kävivät kyllä käsivarsille.

Seinien ulosvedettävät istuimet, metallipintojen tuttu mattaväri, tikapuut, oranssit pesupöydät ja kaapit... Kaikki täytti minut voimakkailla muistoilla. Kunpa aikuisenakin tulisi useammin matkustettua yöjunassa!

Noora oli saanut vuodepaikan naapurihytistä. Kari ja minä rojautimme kimpsumme omaan osastoomme. Kari lähti heti katsomaan, miten Nooralla sujui. Minä seurasin perässä järjesteltyäni omat tavarani kaikessa rauhassa.

Alkusähellyksen jälkeen jäimme Nooran puolelle juttelemaan. Vertailimme erilaisia matkakokemuksiamme ja setvimme alkaneen reissumme yksityiskohtia sitä mukaa kuin jollekulle nousi kysymyksiä mieleen.

Useita minuutteja Tikkurilan aseman jälkeen Nooran matkatoveri saapui. Olimme jättäneet oven auki, jottei näytäisi siltä, että omisimme koko hytin. Pyöreänpirteä, leveäkasvoinen, hymyileväinen tyttö kiskoi perässään järjettömän suurta matkalaukkua. Hän oli noussut Tikkurilassa väärään vaunuun. Tervehdittyämme häntä minä ja Kari teimme tilaa siirtyen omaan osastoomme, Noora kipusi ylävuoteelleen.

- Olipas nätti tyttö, totesin Karille.

- Arvasin, että sun makuus.

Kun olimme jutustelleet hetken aikaa kahden, Noora tuli koputtamaan ja pyysi Karin vähäksi aikaa käytävälle.

- Niin? vastasin Karille hänen palatessaan.

- Tytöt on vähän jutellu ja Teea, se on sen Tikkurilan-tytön nimi, oli sanonu et ei häntä häiritte vaikka samas hytis oliskin mies yötä.

- ...Ja te Nooran kans aattelitte käyttää tilannetta hyväksenne. Näytin Karille tuhmaa hymyä.

- Vittu Noora on ihan kiimas, Kari sihahti melkein kuiskaten. - Hyvä ettei ruvennu lutkuttaan mun munaa tos käytävällä.

Tunsin Karin liioittelevan ilmaisutavan, mutta tiesin, että pohjimmiltaan hän oli tosissaan. Huokaisin muka kyllästyneenä.

- Jaaha, ja se on sit taas Anteron aika uhrautuu. Älkääs kuksiko junaa nurin! Jaksaks sää auttaa mua hiukan ton rinkan kans?

Tutustuin Teeaan iltapalaa syödessämme. Jaoimme eväämme. Minulla oli paperiin käärittyjä paprikajuustovoileipiä ja paketti suklaakeksejä, Teea tarjosi muovirasiasta täytettyjä ohukaisia.

Teea oli nuori ja minusta hyvin viehättävä. Leveä kaula-aukko paljasti melkoisen määrän kaunista, sileää ihoa. Tummat hiukset valuivat reilusti yli olkapäitten, välillä hän ajatuksissaan pureskeli suortuviensa päitä ja antoi niitten sitten valahtaa rintakehälleen. Vähän ajan päästä en enää uskaltanut katsella hänen korviaan, sillä ne olivat aivan erityisen aistilliset. Mieleni teki vain tuijottaa ja tuijottaa niitä.

Missään vaiheessa en ollut kuvitellut, että hytinvaihto tarjoaisi minulle mahdollisuuksia intiimiin tuttavuuteen Teean kanssa. Silti sisälläni vihlaisi hiukan, kun hän kertoi olevansa toista vuotta naimisissa.

Teea oli kepeänhilpeä, ei mikään suuri verbaaliakrobaatti, mutta nauroi usein ja iloisesti sekä minun sanoilleni että omilleen. Hän kertoi opiskelevansa vaatesuunnittelua ja suunnitelleensa paitansa itse. Kehuin sitä tietenkin, mutta tunnustin, etten ymmärtänyt vaateasioista paljoakaan. Muistin, miten Widén oli kerran ehdottanut minulle jutun kirjoittamista kokeilevasta muotinäytöksestä, jonka teemalla oli ollut etäinen yhteys harrastuksiini. Olin torjunut pyynnön nauraen.

- Moni mies ei tunne vaatteita kohtaan juurikaan mielenkiintoa. Tosin heidänkin keskuudessaan esiintyy monasti häkellyttävää harrastuneisuutta, mitä tulee naisten alusvaatteisiin, lohkoin. Ja Teea nauroi heleästi, tietenkin.

Punehduin, kun hän yllättäen halasi minua.

- Sä oot kiva! Ja hassu! hän huudahti.

Siivottuamme iltapalan jäljet, puhuttuamme ja naurettuamme vielä vähäsen aikaa Teea lähti vessaan ja otti hammasharjan mukaansa. Hänellä on varmaan rankka päivä takana, tuumin. Harmi sinänsä, hänen seurassaan kyllä viihtyy. Mutta hyvä olisi minunkin levätä, perillä on rankkaa ohjelmaa tiedossa. Kunpa säätiedotukset pitäisivät paikkansa!

Palattuaan Teea oli mietteliään näköinen, suorastaan hiukan vaikeana. Kummastelin. Hän oli tähän asti vaikuttanut poikkeuksellisen estottomalta ja avoimelta.

- Kuules Antero, mun pitäis pyytää sulta palvelusta.

- Nöyrin palvelijanne. Kuinka voin auttaa?

- Siitä olis varmaan liikaa vaivaa ja häiriöö...

- Ääh, kyl mää kehtaan sanoo jos mulle ei oikeesti sovi. Kerro huales!

- Mä haluisin mennä ravintolavaunuun ettimään panoseuraa. Mut mä pelkään et jos käy säkä ni mun pitää tuoda mies tänne.

- Emmä tiiä, jotenkin vaan tuntu kun mä kattelin sua silmiin ja kuuntelin sun juttuja ettet sä oo ihan kuka tahansa jätkä, että sä voisit ehkä ymmärtää. Mut siis oikeesti ei mikään pakko suostuu!

Vedin syvään henkeä ja jatkoin:

- Sää oot oikees. Mää ymmärrän yhtä sun toista mitä ei ehkä kannattais kenelle tahansa sanoo - paska maailma, minkäs teet. Mut kui sää luulet et joku tuntematon miäs innostuu tuleen tänne jos mää oon yläpetis?

Teea virnisti pirullisesti, avasi ison matkalaukkunsa ja kaivoi sieltä tyhjän Koskenkorvan Vodka -pullon. Hän avasi pesupöydän, valutti hanasta pulloon tilkan vettä, ravisteli, tyhjensi ja kuivasi pullon ulkopinnat. Korkki vielä takaisin kiinni. Pesupöydällä seistessään pullo näytti nyt erehdyttävästi äskettäin tyhjäksi juodulta.

- Mä selitän sille tän hytinvaihdon just niinku se meni. Sit mä sanon et sä et oo puhunu mulle sanaakaan, oot vaan ryypänny koko alkumatkan ja sammunu.

Katsoin Teeaa hämmentyneesti hymyillen. Tilanne oli kiehtovan uskomaton.

- Okei Teea. Onnea matkaan...

- Kiitos. Sä oot oikeesti, siis oikeesti tosi kiva.

Aikaa kului kauan, ja minulla oli ollut raskas päivä. Aluksi pyöriskelin levottomasti vuoteessani, mutta vähitellen raukeus valtasi minut. Loppujen lopuksi en oikein edes jaksanut uskoa, että jännittämiseen olisi aihetta.

Säpsähdin tajuihini unen ja valveen pehmeästä välimaastosta. Ovenkahva kävi, kuulin Teean ja miesäänen kuiskivan. Salamannopeasti käännyin seinään päin. Yritin maata mahdollisimman rentona ja äänettömänä, vaikka sydämeni alkoi jyskyttää.

Pari tuli sisään, ovi sulkeutui.

- Oletko sä tosiaan varma ettei se herää? kysyi mies.

- Älä ny jaksa murehtia sitä, se on ihan perseet eikä tajuu mistään mitään. Anna suukko mulle. Panettaa panettaa...

Ilmeisesti pari istuutui alavuoteen laidalle ja ryhtyi suutelemaan. Kullini oli hetkessä aivan kovana, ja taisi sieltä tulla hiukan jotain nestettäkin puuvillaisiin yöhousuihini.

Alhaalla ähellettiin, riisuivat kai toisiaan. Välillä kuului kielisuudelmia, toisinaan Teea voihkaisi tai ynähti hiukan jonkin hyväilyn tai kenties näykkäisyn tehdessä poikkeuksellisen hyvää. Teean laukun vetoketjun ääni. Avautuvan kondominkuoren rapsahdus.

- Tuu mun sisälle, Teea kuiskasi. Mies hengitti raskaasti.

Hetki täyttä hiljaisuutta.

- Aih! Teea voihkaisi kimeästi. - Aih, hh! Sun kalu tuntuu ihanalta.

- Sunkin pillusi tuntuu tosi hyvältä! Mies nielaisi.

- Pane mua nyt. Kierry ihan kiinni muhun ja paa mua oikeen kunnolla!

Sitten alkoi tapahtua. Alkuun terävin erottuva ääni oli Teean märän pimpsan litinä. Vähitellen tyttö itse kävi äänekkäämmäksi. Rytmikäs voihkinta ja puolitukahtuneet ähkäisyt peittivät miehen voimistuvan huohotuksen melkein kokonaan. Taisivat naida lähetyssaarnaaja-asennossa, ja pitkään naivatkin. Teea kävi äänekkäämmäksi hyvin hitaasti, mutta lopulta olin varma, että huuto kuului jo seinien läpi.

- Aaa, mmm, ah, mm-mh, iiii! Nussi mua, sä oot ihana!

- Mä en kestä, multa tulee ihan kohta, mies ähkäisi.

- Seis sitten! sanoi Teea erittäin napakasti. Kaikki ääni lakkasi ja kaiketi myös liike pysähtyi.

- Anteeks, mies sanoi. - Sä olet niin käsittämättömän himokas etten mä olisi uskonut. Ääni taisi kuulua minua vanhemmalle, ehkä neljättäkymmenettä ikävuottaan lähestyvälle herralle.

- Ei mitään hätää, kuiskasi Teea iloisesti. - Kaikki on ihan okei. Mutta nyt sä teet niinku mä sanon.

- Selvä on. Sun kanssasi on uskomattoman hienoa, mä tulen muistamaan tämän yön ikuisesti.

Äänistä päätellen Teea suuteli miestä intohimoisesti.

- Nyt nouset mun päältä pois ja istumaan, hän kuiskutti miehelle. - Saatko sä kalus pysymään kovana vaikka joutuisit hetken vaan katteleen mua?

- Varmasti, henkäisi mies.

- Mä otan ikkunalaudasta tukea, näin, ja pyllistän sulle. Onko kiva katella vai onko liian pimeetä?

- Oikein mukavalta näyttää...

- Sit mä runkkaan itteäni vähän aikaa ja kun mä oon lähellä niin mä sanon »nyt». Ja sit sä tuut sisälle ja rynkytät oikeen kunnolla ja saat laueta vaikka heti. Sopiiko?

Alavuoteelta alkoi kuulua yltyvää litinää ja voihketta, kuitenkin paljon hiljaisempaa kuin äsken. En enää malttanut olla vetelemättä esinahkaani ees taas hiljaa peittoni alla. Toivoin sydämestäni, ettei mies alkaisi kuulostella mitään ylimääräisiä. Kului muutama minuutti, ajantajuni ei ollut selkeimmillään.

- Mh. Mmh, mmh. Mh! Amh! NYT! Survase sisään!

Teean pillu litsahti äänekkäästi ja hassusti kullin työntyessä takaapäin häneen.

- Aiiih! Nussi kovempaa! Mmm-aaaa! Tunge sitä ihanaa kyrpää muhun! Auh! Nnnmh! Mmm! Ai! AIIIImulttuleeAUHmmmh, nnnh. Mh. Mh. Ahmh. Mm.

Mieheltä oli aivan ilmeisesti tullut suunnilleen samaan aikaan. Teea ja mies rojahtivat vuoteelle ja makasivat kauan liikkumatta raskaasti huohottaen.

Sitten ei enää paljoa kuulunut. Jossain vaiheessa he alkoivat kai halailla ja suudella. Teea supatti miehen korvaan niin hiljaa, etten voinut saada mitään selvää. Lopulta he nousivat, pukeutuivat ja hyvästelivät sydämellisesti. Mies lähti, Teea jäi.

En ollut runkannut itseäni huipulle asti, suurelta osin siksi, että siemennesteen äänetön kuivaaminen olisi ollut mahdotonta ja märissä housuissa makaaminen vastenmielistä. Kun alavuoteelta alkoi kuulua tasaista hengitystä, tajusin olevani hirveän väsynyt. Jostakin syystä ajattelin hetkisen Suomen vaalipiirijaon ongelmia ja suhteellisen vaalitavan matematiikkaa. Sitten en muistakaan enää mitään.

Heräsin johonkin levottomaan uneen, melkein painajaiseen. Hytti kylpi päivänvalossa. Kukaan ei ollut muistanut sulkea verhoja yön pimeydessä.

Laskeuduin alas vuoteestani. Teea nukkui puolisykkyrässä, suu söpösti raollaan, pää seinään päin kääntyneenä. Peitto oli liukunut osittain syrjään hänen päältään. Suurin osa melko kookkaasta paljaasta pepusta näkyi. Pakaroitten välistä pilkotti mustaa häpykarvoitusta.

Katsoin kiihottavaa kaunotarta tuokion, ja haluni voitti. Laskeuduin polvilleni ja aloin omin lupineni hyväillä hänen ihanaa persettään. Sekä sormin että huulin.

Muutaman kymmenen sekunnin kuluttua Teea heräsi ähkäisten ja mumisi unisella äänellä:

- Kukas siellä oikeen on?

- Antero tässä. Olen todella pahoillani, jouduin ylivoimaisen kiusauksen eteen.

Vedin peiton siististi Teean takapuolen yli.

- Haluutko tulla tänne mun viereen hetkeks?

- Mä en tahdo saada silmiä auki... Onks kello paljon?

- En kattonu, vastasin kömpiessäni vapisten hänen lakanoittensa väliin. - Täys päivä näyttäis olevan jo.

Teea kierähti toiselle kyljelleen.

- Näin on asian laita, totesin ja halasin häntä.

- Juu hali mua, se tuntuu kivalta. Valvotettiinko me sua ihan hirveen pitkään?

- En hoksannu sillonkaan kattoo kelloo.

Teea painautui tiukasti kiinni minuun. Hänen nänninsä olivat kovat ja rintansa pehmeät. Tuntui todella hyvältä ja hämmentävältä.

- Sullahan on komee kalu, hän totesi silittäen kyrpääni, joka oli painunut kivikovana hänen reittään vasten. - Mä olin jotenki aatellu et sulla olis pienempi... Hali mua vielä, jooko?

Pidin Teeaa syleilyssäni ja hyväilin hänen hiuksiaan. Silloin oveen koputettiin.

- Huomenta Antero! Kannattais varmaan nousta. Konnarii ei oo vielä kuulunu mut kello on kumminki jo aika paljon, Kari huikkasi. - Ja mä haluisin kattoo linja-autoaikatauluu. Se on sun rinkassa.

- Joo mää nousen, vastasin.

- Hei annaks mulle mun kellon tuolta laukun päältä? kysyi Teea, joka näytti saaneen silmänsä auki. Nähtyään ajan hän jatkoi:

- Ai noin paljon jo. Kuule, munkin pitää nousta.

Aloimme pukeutua. Pian koputti junailijakin.

- Sulla taiskin olla aikamoinen yö, sanoi Kari minulle myöhemmin. - Varsinainen lomanalotus.

Noora oli mennyt ostamaan unohtamaamme hyttysmyrkkyä, ja me vahdimme tavaroita asemahallissa.

- Mää kerron sulle joskus rauhas koko tarinan, vastasin tuijottaen kaukaisuuteen ja huokasin sekavin tuntein. - Ilmeisesti te kuulitte jotain seinän läpi?

- Noora oli siinä vaihees jo umpiunessa.

- Harmi että ne sukulaiset Vanttauskoskelta oli heti Teeaa vastassa. Sä näytit siltä että sä olisit halunnu ehkä jutella sen kans vielä.

- Kuule mää en just ny tiärä et olisinks tai haluisinks. Ymmärrät sit ku jutellaan siitä paremmal ajal.

- Vai semmosta, vastasi Kari ja hymähti tietäväisen näköisenä.

Minulla oli kädet taskussa.

Oikea käteni puristi pientä pahvilappua, johon Teea oli aamukiireitten lomassa raapustanut puhelinnumeronsa.