Lohikäärme ja prinsessa

Korpinmustat hiukset laskeutuivat tummaa puvunselkämystä vasten alaspäin ja valkoiset kauniit kasvot kääntyivät kohti taivasta. Tummat harmaat lähes jäiset silmät kääntyivät kohti kuuta ja loi sitä kohti synkän katseen. Nainen oli Lady Daoah, yksinäinen Varjojen maan prinsessa. Hänen vanhempansa Kuningas Derok ja Kuningatar Silvana olivat nyt matkalla, etsimässä nuorinta poikaansa, Prinssi Ferodota. Daoah oli yksinäinen, ainoana seuranaan hänellä oli palvelijat ja hänen musta oriinsa. Mutta yhtäkään ystävää hänellä ei ollut. Yhä useammin hän löysi itsensä linnan tasanteelta joka ulottui pitkälle eteenpäin, alaspäin katsoessa näki vallihaudan kaukana alhaalla. Prinsessa istui jälleen kerran tasanteen kylmää kivilattiaa vasten ja antoi hameensa valua reunaa alas päin. Vain pieni liike niin häntä ei olisi enää. Hän heitti tummanpunaisen ruusun reunalta alas ja katsoi kuinka se heittelehti kiviseinämää vasten ja upposi hitaasti vallihaudan mustanpuhuvaan, jäiseen veteen. Suuret vesikäärmeet luulivat saavansa saalista ja Daoah näki kuinka ne syöksähteli vallihaudan veden pinnalle ja niiden suomupeite kimalteli kuun valossa. Kuu valaisi todella hyvin, lisävaloa toi linnan seinissä olevat roihut jotka olivat merkkinä matkamiehille.

Daoah käännähti yht' äkkiä päätään idän suuntaan. Hän kuuli vaimean äänen ja ikään kuin siipien havinaa. Hän katseli tarkemmin ja pian hän erotti lähestyvän varjon. Yhä lähemmäs ja lähemmäs. Daoah pidätti hengitystään ja katseli kuinka joku lensi kohti linnan tasannetta. Kun se oli lähempänä, hän erotti että se oli hänelle jo ennestään tuttu lohikäärme Dracolio. Draco laskeutui tasanteelle ja he alkoivat juttelemaan. Daoah huomasi lohikäärmeen katseessa jotakin outoa, mutta ei välittänyt siitä. Olihan tuo suuri tummanvihreä elikko ollut ennenkin mukava.

Daoahin kääntyessä katsomaan ovelle, Draco iski suuren ja viileän kämmenensä prinsessan suun eteen. Tuo käsi peitti lähes kokonaan tytön kasvot ja se piti häntä voimakkaasti paikoillaan. Draco veti nuoren naisen itseään vasten ja hinkkasi etumustaan Daoahin selkään. Daoah tunsi kuinka Dracon elin kovettui ja Draco käänsi Daoahin oikein päin. Lohikäärme piti vahvalla kädellään tyttöä niskasta kiinni, samalla sihisten varoitusta, jos tyttö huutaisi, lohikäärme heittäisi hänet vallihautaan. Daoah pysyi hiljaa ja vain kiljahti vaimeasti kun tunsi lohikäärmeen toisen käden repivän uutta tummaa hametta hänen yltään. Pian Prinsessa oli täysin alasti ja Draco painoi tytön selälleen kylmää kivilattiaa vasten. Pää tasanteen reunalla tyttö hengitti nopeasti ja kyyneleet valuivat hänen silmistään hänen puristaessaan silmäluomiaan yhteen. Mustat hiukset valuivat alas kohti vallihautaa ja kaunis hiusneula putosi ääneti vesikäärmeiden maailmaan. Lohikäärme lipaisi kuumalla, ohuella kielellään Daoahin vatsaa ja häpyä. Mustat karvat kostuivat eläimen suun eritteistä ja Daoah vingahti tuntiessaan jotakin kovaa ja kuumaa vaginallaan.

Daoah kiljahti kun lohikäärmeen elin tökki hänen reisien sisäpintaa ja häpyä. Lohikäärme ei ilmeisesti pitänyt Daoahin ääntelystä vaan karjahti jotakin sekavalla äänellä ja syöksi ilmoihin suuren liekkihenkäyksen. Dao tunsi kasvoillaan ja vartalollaan tulen kuumuuden ja hiljeni. Jos tuo valkoistakin valkoihoisempi tyttö olisi voinut kalveta pelosta, sen hän olisi tehnyt.

Elukka otti Daoahia vyötäisiltä kiinni ja kohotti tämän lantiota. Se työnsi pitkän, limaisen kielensä tytön neitseelliseen vakoon ja tunki sen syvälle ja lipoi. Daoah vain hengitti nopeasti pelätessään. Sitten elikko asetteli jättimäisen kalunsa tiukalle vaginalle ja alkoi tunkemaan sitä sisälle. Daoah vikisi kivusta ja aina Daon vingahtaessa elikko syöksi imoille suuren tulisuihkun. Lohikäärme riuhtoi ja tunki mutta sai kalunsa vain vähän matkaa tytön sisään. Kalu oli kertakaikkiaan liian suuri, se oli suurempi kuin hevosella ja se oli kova kuin kivi. Lohikäärme sääli sen verran tyttöä ettei rikkonut tämän sisuskaluja. Hän veti omista eritteistään ja tytön immenkalvon rikkoutuessa vuotaneesta verestä kiiltelevän kyrpänsä ulos ennen niin tiukasta pillusta ja käski Daoahin nuolla sitä. Vastahakoisesti prinsessa teki työtä käskettyä ja nuoli peniksen kärkeä. Suuhunsa hän ei kalua saanut millään, mutta hän nuoli ja imi sen päätä. Hän sai tehdä kauan töitä että lohikäärme alkoi murahtelemaan ja laukesi pian. Hän ruiskutti suuren määrän valkoista, tahmeaa spermaa Daoahin mustille hiuksille ja pyyhki vielä kalunsa Daon hameeseen.

Sitten lohikäärme levitti siipensä ja nousi ilmaan. Kuin kiitokseksi se puhalsi ilmoille suuren tulisen sydämen, ja karjahti että tämä ei olisi viimeinen kerta. Daoah katseli eläintä sen lentäessä jo kaukana, mielessään hän mietti että ehkä hän jopa voisi pitää tuollaisesta.