Haistan sinut

Musiikki takoo mp3-soittimesta korvakäytäviini. Linja-auto kurvailee halki kaupungin katuja. Ihmisiä nousee kyytiin ja poistuu siitä. Minä... Mukana lähes linjan päästä päähän. Jossain matkan varrella kaksi nuorta naista nousee bussin kyytiin. Kävelevät bussin peräpäähän ja istuvat eteeni. Toinen katsoo minua silmäripsiensä alitse, silmät laajenevat hieman ja sitten siirtyvät toisaalle kiirehtien. Kevyt puna nousee poskille.

Jollain pysäkillä bussi pysähtyy ja takaovet aukeavat päästääkseen matkustajia pois. Ulkoa tulee raikasta kuivan viileää syysilmaa. Matkallaan kasvoilleni se pyörähtää edessäni istuvien nuorten naisten iholla. Minä hengitän. Ja haistan. Tuoksujen sekoitus saa minut värähtämään. Kevyt ja puhdas naisen tuoksu, kosmetiikkatuotteita ja syksyinen ilma. Siinä on jotain viatonta ja kaunista. Jotain turmeltumatonta. Jotain tuttua.

Ajattelen kotona olevaa vaimoani. Sitä miltä hänen ihonsa tuoksui kun tapasimme ensimmäisen kerran. Viattomana, kauniina... Minun sylissäni. Minun, turmeltuneen ja perverssin miehen sylissä. Sanoja, kosketuksia, läheisyyttä, lämpöä. Kaunista ja hellää. Kaunotar ja hirviö. Satu... vai painajainen? Kynttilänvaloa, nahkaa ja terästä. Minun julmana ja armottomana seisova suuri kyrpäni... Hänen pieni ja arkana värisevä pillunsa, läpimärkänä kiimasta. Pelkoa ja halua samassa lauseessa. Miten tunkeuduin häneen silloin niin lihassa kuin sanassa. Miten opetin rakastamaan sitä mikä on julmaa ja perverssiä. Minua.

Ja kuitenkin... Vaikka saastutan ja turmelen. Niin jotain viatonta ja kaunista on silti säilynyt hänessä. Hänen tuoksussaan. Hänen hymyssään. Hänen sydämessään. Siinä miltä hän tuntuu sylissäni, vierelläni, sydämessäni. Siinä miten hän kantoi siemeneni ja miten kauniisti hän kasvoi äidiksi, vanhemmuuteen. Mitä kaunista me saimme yhdessä aikaiseksi. Yhdessä. Kai minussakin on sittenkin jotain hyvää, jotain kaunista. Vaikka olenkin hirviö.

Hevi soi, hakkaa kalloni sisällä linja-auton pysähtyessä. Aurinko paistaa kasvoilleni kun nousen kyydistä. Hymyilen auringolle ja muistoille. Ajatuksille. Unelmille. Mahdollisuuksille. Vaistoille ja viettelyksille. Nautin olostani ja elämästäni. Siitä kun tunnen kuinka kettinki kiristyy ja kirskuu pedon kiskoessa kahleitaan. Se tietää että pian se on taas kylläinen.