Eräs tapaaminen

On aikainen ilta, Salin ikkunasta näkyy hetki hetkeltä nouseva pimeys. Marjatta katselee tummenevaa taivasta, puiden heikkoja varjoja sitä harmaan pimeätä harsoa vasten. Sisällä on lämmin. Tässä pöydässä. Tässä hetkessä. Tässä hetkessä Mikon kanssa.

"No löysit tänne. Pääsit hyvin lähtemään kotoa, vai oliko ongelmia?" kysäisee Mikko pienen hiljaisuuden jälkeen. "Kyllähän minä. Asiat kotona kunnossa. Nyt levollinen olo. Kuin olisi toiseen kotiin tullut." Taas hiljaisuutta, Marjatta katselee Mikon kasvoja. Rauhallista ja lämmintä heijastuu hänenkin silmistä. Hyväksyntä tästä hetkestä.

Marjatta kurkottaa pöydän yli ja tarttuu Mikkoa kädestä kiinni. Kysyvä katse "Jos tilaisimme lasin punaviiniä, löytyisiköhän Sangre de Toroa, härän verta. Vahva tunne sisällä, vahvaa viiniä. Ne vaativat toisiltaan jotain. Härän veri sekoitettuna omaani." "Kyllä saat, jos sitä kaipaat. Minullekin sama. Kunhan tarjoilija tulee tänne päin jossain vaiheessa"

Aikaa kuluu, tarjoilija tulee, tuo viinin, lähtee. Verkkainen keskustelu saa alkunsa. Kummallakin silloin tällöin kysyviä silmäyksiä pöydän toiselle puolelle. Ihmettelyä. "Mitä on mielessä. Oletko tänään pohtinut jotain tärkeää asiaa. Päässyt pitkällekin analysoimisessa. Löytänyt vastauksiakin ehkä. Toisaalta elämänkatsomukseen tulevat vastaukset ovat kovin muuttuvia suureita, jos niitä ajattelet. Elävät elämän tilanteiden mukaan. Mutta onhan niitä toki muitakin asioita mielessä." Marjatta puhuu ja katselee. Tutkailee silmien taakse. Löytyisikö sieltä vastaus ilman sanoja.

Mikko jatkaa, kertoo jotain mielen liikahduksia, kommentointi pöydän toiselta puolelta. Dialogia käydään hiljakseen. Kerran keskustelun keskeyttää puhelin siellä Marjatan laukun jossain uumenissa. Lapsi kotoa kysyy jotain ja haluaa kertoa jotain hänelle tärkeää. "Anteeksi tämä. Minun pitää olla koko ajan tavoitettavissa hänelle. Ei muille, mutta lapselleni. Kuuluu sarjaan perusturvallisuus ja vastuu."

"Yhtäkkiä Mikko kysyy: "Mitä tunnet juuri tällä hetkellä. Ilman verhoa, voitko sanoa tai uskallatko sanoa" "Olen odottanutkin jotain tällaista. Vaikkapa vain ilman niitä sanoja. Katseesi läpi. Monenlaisia ajatuksia..." Taas rehellistä puhetta. Tunnustelua puolin ja toisin. Välillä keskustelun sekaan naurua, jotain kevyttä. Sanat leikkivät toistensa kanssa. Mikko aloittaa ja Marjatta jatkaa. Taas niitä elämän suuria kysymyksiä.

Aikaa kuluu, toinen lasillinen viiniä humalluttaa kevyesti. Ei liikaa. Ajatus sotkeentuu ja liika jokin tulee mukaan. Viinin mukana levottomuus. No sekin on sallittu tässä hetkessä. Toistensa hyväksyminen sellaisenaan. Kokonaisuutena. Joko ilman viiniä tai sen kanssa.

"Käyn tuolla...missähän mahtaa olla...odotatko tässä?" retorinen kysymys ja Marjatta nousee pöydästä. Ennen lähtemistään kuitenkin siirtyy Mikon viereen, laittaa kätensä hänen niskaan ja puristaa kevyesti, sipaisee hiuksia hellästi muutaman kerran ja menee.

"Kesti hetken. Tyttäreni soitti siellä ollessani. Jouduin kuuntelemaan." Marjatta saapuu takaisin, mutta taas Mikon kautta omalle puolelleen pöytää. Käsi liukuu hetken aikaa selkää pitkin. Niskan tienoille ja kosketus pysähtyy poskeen.

Näin ilta jatkuu. Välillä Mikko kurkottaa kätensä ja haluaa ottaa omiinsa toiset kädet toisella puolella pöytää. Keskustelua.

"Mitä mieltä olet, haluatko lähteä huoneeseeni. Varmaankin olet miettinyt sitä jo tänne tullessasi. Minäkin paljon, että johtaako tapaaminen mihinkään. Enkä vieläkään voi sanoa, että johtaisi. Mutta haluaisin nähdä...sinulla on hame. Pitkin iltaa ajatellut mitä sen sisällä on.

Silmäni kaipaavat jotain salaista osaa sinusta mikä ei näy täällä. Haluatko?" Marjatta häkeltyy hetkeksi. Samaa miettinyt myös. Siellä muiden ajatusten taustalla. "Kyllä, voimme lähteä. Tulen mukaan"

Nousevat ylös, Mikko edellä ja Marjatta perässä. Huoneessa hetken aikaa tilanteen asettumista paikoilleen. Mikko tarttuu Marjattaa kädestä ja painaa syliinsä. Siinä lähekkäin vartalo vartaloa vasten, aivan kiinni. Kädet selän kaaria kosketellen molemmilla. Ja hiljaa. Mikko irrottaa otteensa, työntää itsensä hieman kauemmaksi. "Minulla on varastossa muutama läpsäys pakaroillesi. Laitoin ne sanat talteen jossa hieman vinoilit minulle keskustelussamme, vaikkakin hyväntahtoisesti."

Marjatta punastuu. Hämmennys on käsin kosketeltava. "Niinkö ajattelit. No mitenkä rohkea poika ajatteli sen tehdä. Vai uskallat koskea naiseen sillä tavalla." Pientä ärsyttämistä, provosointia. Sanoilla rohkaisemista siihen mitä Mikko uhkasi tehdä.

Mikko tarttuu kiinni ja kääntää Marjatan pöytää vasten, nojaamaan siihen. Hieman etukumaraan asentoon. Tarttuu hameen helmasta kiinni ja alkaa kerimään ylöspäin. Jännitys ilmassa väreilee tiheänä. Hameen nousemisen myötä katse kulkee reisiä pitkin ylöspäin. Painava huokaus ilmassa. Mustat sukat päättyvät. Sukkanauhojen nauhat paljastuvat. Valkoisen ihon kontrasti mustaa vasten. Vielä ylemmäksi. Pakaroiden alakaaret tulevat esiin. Niiden yläpuolella jossakin, pikkuhousujen musta pitsireunus. Hameen nouseminen pysähtyy lantion tasolle. Hiljaisuutta, Mikko katselee. Marjatan mielessä jotain pitkään unohdettua tunnetta, ehkä häpeääkin mukana. Tässä miehen edessä melkein paljaana. Niiltä alueilta, mitkä pidetään vaatteiden sisällä piilossa.

Kevyttä kosketusta. Käsi myötäilee pakaroiden alakaarteita. Helliä liikkeitä. Yhtäkkiä hellyys vaihtuu kirpaisuun. Nopea napakka isku. Ja toinen toiselle puolelle. Ei enempää. Ja ne kädet jatkavat silmien seuraamana. Sukkien tunnustelua. Reisille, melkein polvitaipeisiin, taas ylös, pakaran ja reiden väliseen syvennykseen. Siellä seikkailevat pidempään kuin muualla. Epäröiviä tunteita ilmassa, rauhallinen päättäväisyys saa voiton ja sormet nostavat pikkuhousujen reunaa sivuun. Sinnekin hetkeksi. Ihan pinnalle. Ihan karvoituksen keskelle ja pois. Ylös kaaria pitkin lanteille ja taas alas. Tutkimusretkeä silmillä ja sormilla.

Marjatta nousee ylös, hame edelleen ylhäällä. Poskilla puna. Kysyvä katse. Mitä tästä eteenpäin. Onko minun käteni vuoro? Silmilleni jotain? Otatko syliin?