Tyttö, minä ja Korppi

    ”Varma kohde”, Korppi lausui mittaillen ja nyökkäsi kohti aamiaissalin toisella laidalla istuvaa tyttöä. Vilkaisin. Luonnonvaaleat hiukset, pitkähkö ja ryhdittömästi luiseva. Enempää en matkan päästä nähnyt.
    ”Soma”, myönsin innottomasti samalla kun Korppi rymysi pystyyn ja suuntasi epäröimättä kohti vaaleaverikköä. Hymähdin mielessäni. Se oli ollut samanlainen hulivilifiksu jo lukiossa. Perusluonne oli ja pysyi. Korppi ehti tytön eteen, kädet elehtivät, katse oli lukittu kohteeseen. Välillä se askelsi muutaman tuuman sivulle ja siitä takaisin kuin laiskasti keinahtelemaan unohtunut metronomi orkesterimontun pauhussa.

    Vilkaisin ulos. Pilvettömän kaamosaamun pimeys valui kuulaaksi kirkkaudeksi. Lumen peittämät kumarat, haaraiset puut piirtyivät tunturinkupeella vasten lasinsinistä taivasta. Pihaan kaarsi bussi, joka tiputti ulos yöjunan tuomat. Kuski kumarteli laukut lumiselle tielle, peruutti ympäri ja lähti ajamaan poispäin takavalot punaista loimottaen. Kevyestä pakkaslumesta nousi auton perään pyörre, joka jäi leijumaan ilmaan bussin nyökättyä nyppylän taakse.

    Korppi viittoili laitapöydästä vilkuillen vuoroin minuun ja tyttöön.
    ”Tässä on Alina”, Korppi esitteli ja laski kevyesti kätensä tytön lavan päälle. ”Alinan porukat lähti käymään Rovaniemellä sukulaisten luona. Ne palaa vasta huomenna. Lupasin pitää seuraa.”
    ”Moi”, sanoin tytölle. Tyttö nyökkäsi ja yritti varovaisesti hymyä. Iho oli paketoitu paksun meikkivoidekerroksen alle. Kasvot olivat ovaalinmuotoiset, nenä kapea ja terävä ja silmät suuret ja sinivihreät. Tyttö nousi.
    ”Hisseillä puoli yksitoista?” Korppi kysyi. Tyttö vilkaisi Korppia myöntymisen merkiksi, pysyi vaiti.

    Vaikutelma ryhdittömyydestä vahvistui tytön lähtiessä kävelemään. Pitkät hennot raajat nytkähtelivät tahdittomasti, keskikropasta puuttui kanto. Teki mieli ropauttaa Korpille muutama valittu sana vastuusta, tunteista ja muista aikuisuuden peruskäsitteistä, mutta jätin sanomatta. Korpin tapauksessa viesti olisi tukehtunut tuuleen. Kehotin sitä kuitenkin oman etunsa vuoksi varmistamaan tytön iän.
    ”16 vuotta ja kolme viikkoa. Tutkittu juttu heti ensi tapaamisella”, se irvi valistukselleni ja pujahti kulman taakse. Pihalla Korppi pisti juoksuksi. Se oli löytänyt elämäntuntonsa.

    Seuraavan kerran näin ne puoli kuuden ruokatarjoilussa. Kun saavuin, Korppi lopetteli kermapuolukkaunelmaansa. Nostelin omalle lautaselleni satsin käristyslientä muusin kylkeen ja ruoppasin kasan puolukkaa jatkoksi teräskulhosta. Valitsin pöydän salin takaa. Korppi poikkesi lähtiessään.
    ”Pistän kiukaan tulille. Tule perässä.”

    Nyökkäsin suu täynnä muusia. Korppi kiirehti ulkona huojahtelevaa Alinaa kiinni. Tyttöä kävi sääli. Oli olo, ettei sillä ollut eväitä ottaa vastaan ahnaasti nokkivaa kiimaista lintua. Kuitenkin ymmärsin sitä. Kylkeen kiilanneeseen Korppiin oli ollut helppo tarttua. Se tarjosi sille tarkat tanssiaskeleet, varman viejän, jonka ote tuntui turvalliselta. Se oli 16-vuotiaalle täky, jota oli vaikea vastustaa, yliärsyke.

    En jäänyt odottamaan ruokailun jälkeen minibussijakelua mökeille vaan päätin kävellä. Oli kylmä. Pakkasta oli seinämittarissa 24 ja taivas musta, tähdistä tuikki. Lumi narisi askelten alla, pienikin vire nirvoi ihoa. Teki mieli kietoa huivi huolellisemmin suojaksi. Mökille päästyäni naamaa kiristi, painelin sitä kämmenellä. Lämpö helli.

    Ulkosaunasta tuprutti savu. Korppi hääräsi saunan ja avannon väliä ämpäreiden kanssa. Menin mökkiin. Takassa kurotteli laiskasti hiipuva tuli. Sohvan viereisellä tummaksi viilutetulla pikkupöydällä paloi hämärä valo, jonka kajossa Alina luki. Tervehdimme. Laskeuduin Alinan viereen.
    ”Tuosta Korpista.”
    Alina laski kirjan pöydälle, katsoi. Sen silmistä näkyi valistuneesti kasvatetun lapsen kärsimys, akateemisen perheen tukahduttava tietoisuus. Ymmärsin olla hiljaa.
    ”Tiedän”, se sanoi. ”Olen nuori ja naiivi, mutta jos se pitkittyy se mutkistuu. Hoidan tän teidän kanssa alta pois.”
    ”Meidän? Kuule ei.”
    Siihen se ei vastannut. Se oli sisäinen ihminen, sellainen, jolla oli omansa ja asiaa ulkomaailmalle vain käytännöllisen tarpeen verran.

    Korppi temmelsi ovesta. Käärityistä lahkeista lohkesi lumipaakkuja eteiseen.
    ”Valmis!”
    ”Kuka menee?” Kysyin
    Korppi vilkaisi Alinaan. Se soi Korpille katseellaan täydet valtuudet.
    ”Mene sä ensin, me käydään sun jälkeen”, Korppi ehdotti minulle.
    Lönnyin ulos ovesta vaihtokamppeita K-kaupan muovikassissa roikottaen. Korppi oli lämmittänyt yli ja jättänyt siksi oven raolleen. Pukuhuoneessa oli kosteaa. Avasin oven ulos. Kuiva, vihmova kylmä työntyi massana sisään, tulvahti. Riisuuduin ja kipusin lauteille. Löylyt huuhtoivat kosteina. Pistin makuulle alemmalle lauteelle, nakoin vettä harvakseltaan. Taukoja en pitänyt. Sitten peseydyin nopeasti ja harpoin kalsareissa takaisin mökille kumisaappaat paljaissa jaloissa kylmännihkeinä hölskyen. Mutisin eteisestä saunan olevan vapaa ja kiipesin yläkertaan kirjan kanssa.

    Säpsähdin kun oveen koputettiin. Alina avasi.
    ”En kuullut”, myönsin.
    ”Hiivin”, se vastasi. ”Toni jäi vielä saunaan.”
    Sillä oli yllään satiininen yöpaita, joka ylettyi pakaroiden alle. Se laskeutui kauniisi hoikan pitkän vartalon ylle. Rintaliivejä ei ollut, nännit painoivat sileään kankaaseen kaksi nupukkaa. Se istuutui viereeni. Yöpaita nousi ja näin ettei Alinalla ollut pikkuhousuja, ainakin ne olivat pienet ja piilossa. Se tarttui peitteeseen, nosti sen päänsä yli ja katsoi sitten silmät suorina sojottaen kuin koiranpentu. Se teki ujousliikkeitä, vääntyili ja avasi suunsa.
    ”Joonas…”
    ”No?”

    Se pujotti kätensä yöpaitansa alle ja kuljetti ne rinnoilleen. Yöpaita nousi käsien mukana. Näin sen ja sen maidonvaaleat silkkiset reidet, jotka johdattivat haaroihin. Haaroissa törrötti lehdykkä. Se oli aivan pieni, lyhyt ja kapea, mutta pysty kuin toukan rullaama puun koloon kiskottu koivunlehti. Se näytti aralta, sitä teki mieli koskea, kokeilla, miten iho reagoisi kosketukseen, miten vartalo, kokeilla, miten sormi alkaisi upota vai alkaisiko ollenkaan. Alina riisui yöpaitansa ja piti käsiä rinnoillaan. Ne olivat keskikokoiset, vähän suuremmat, vähän tavallista laakeammat ja pursuivat sivuilta ulos. Alina nousi kyykkyyn, levitti reisiään ja laski tummat, tiiviit nuput luikahtamaan sormiensa välistä. Kädet liukuivat alas, alas vatsalta, alas jalkoväliin. Ne liukuivat takaisin ylös. Sormet tarrasivat nuppuihin, laskivat irti. Sitten tyttö putosi polvilleen ja kumartui puoleeni.

    Sauvani oli noussut. Se painoi valkoisia Calvin Kleinejä ja tanakoitui, pyrki ja ponnahti, yritti askelman kerrallaan kuin vapautta etsivä käärme, jokin elävä. Alina kosketti kalsareideni päältä. Ähkäisin. Kosketus sykäytti.
    ”Sattuuko?” Alina katsoi minua avoimesti silmiin, ihmetellen.
    Pudistin päätäni ja revin kalsarit jalastani. Alina tuijotti miehuuttani. Ensin ei koskenut, sitten laski etusormensa kivekselle, varovasti, kuin kuvittelisi sen olevan kuuma, kokeili kivesten välistä. Ne olivat vetäytyneet tiukoiksi, ryppyisiksi. Alina koski vartta, keskikohdan alapuolelta. Hän painoi varovasti sormella, tunsi lihaksen voiman, katsoi silmiini, sitten takaisin penikseeni, kaluuni, kyrpääni, jonka tahdoin Alinaan.

    Vedin esinahkaa hitaasti taakse. Alina seurasi vetäytyvää poimua ja kosketti punaiseksi pakkautunutta terskaani. Hän tuikkasi sormellaan terskan päässä olevaa soikeaa reikää, tarttui marjapuuron väriseen nuppiin kahdella sormella ja veti sormet räystäälle ja räystään alle.
    ”Pistä se minuun”, Alina kuiskasi.
    ”Eikö pitäisi ensin…”
    ”Nyt. Vähän se saa sattuakin”, se anoi. Äänessä kuului ylimääräisen hengityksen kuorma. ”Pane se…takaa.”

    Nousin, raahasin kaksi kahden istuttavaa sohvaa seläkkäin ja käännyin
    takaisin sängylle. Alisa makasi selällään, jalat levitettynä, kädet sivuilla, rentona, rinnat rintakehällä kelluen. Odottaen, väristen, avuttomaksi asettuneena mutta tahtovana. Katsoin uudestaan vakoa, pienen pientä, viatonta. Karvat oli ajettu, iho oli sileä, häpykarvoituksen kohdalla hienostunut varjo. Arastutti, häpeä kiersi, kolkutti mutta ei saanut otetta. Tuli tunne luvattomaan kajoamisesta, mutta se ei pysynyt.

    Vedin Alinan kädestä pystyyn ja ohjasin sohvalle. Alina kävi selkänojien päälle vatsalleen, jalat sivuilla roikkuen. Peppu levisi, pieni, pehmeä tyynymäinen peppu, peppu, jonka keskellä näkyi ryppyjä, nekin pikkuruisia, nukkemaisia. Häpyhuulista muodostui rengas, kuin veteen kiven molskahdettua. Työnsin terskani renkaaseen, sivelin sillä ihoa. Alina värisi. Painoin vähän. Vedin vähän. Painoin enemmän. Vedin enemmän. Sitten ryntäsin pohjaan. Tyttö ulahti. Pylly nousi, tärähti kuin haulikko olkaa vasten syliini.
    ”Joo…oooh!”
    Vetäydyin ulos ja liikuttelin lihan suulla. Työnsin hitaasti pohjaan. Puristi, nuoren naisen naiseus, otti. Viimeisillä senteillä Alina ensin värähti ja sitten säpsähti.
    ”Se menee tässä asennossa liiankin syvälle”, selitin.
    ”Joooooh”, se huokasi ja työnsi ahnaasti lantiotaan syliini nipistyksestä vähät välittäen.

    Vedin kaluni ulos. Silitin untuvaisen vaalean karvan peittämiä pakaroita ja laskin sormeni pyllyreiälle. Hieroin sitä varoen. Alinan hengitys tiivistyi.
    ”En ehkä haluais…”, se yritti sanoa, mutta halusi kuitenkin. Jatkoin hieromista, painoin sormella reikää auki, ihan vähän, kuin hiekkaan sormenjäljen tai voiteeseen. Sitten rupesin hieromaan, pyörittelin tiukoilla rypyillä. Välillä revin pakarat auki, ronskisti, puristin ja kynsin, aurasin peukaloilla pitkin vakoa molemmin puolin, kunnes palasin pyörittämään rypyille. Alina rentoutui. Seurasin hurmaantuneena, kun pylly alkoi tanssia pienin, pyörähtelevin liikkein etsien sormiani, kosketusta, etsien enemmän, etsien sellaista, josta se ei vielä tiennyt, jonka se vasta aavisti.

    Lopetin ja asetin kaluni uudestaan pillun suulle. Katsoin hetken viatonta miniatyyristä veistosta ja aurasin sisään. Jatkoin kunnes Alina sai rytmistä kiinni, jatkoin vielä vähän varoen antamasta liikaa. Sitten vedin Alinan pystyyn. Tartuin takaa rintoihin, puristin, liu’utin käteni pitkin pehmeää kudosta alas kyljille, käänsin tytön ympäri ja suutelin. Hellästi, kielellä pyöritellen, kieli kieltä, huulet huulia vasten, hellästi iholla tassutellen, pehmeästi, kielellä kouristellen, ahnaasti, rumasti ja eläimellisesti varomatta, kiimassa.

    Nostin tytön sängylle. Suuni mahtui pillun ympärille. Imin tanakoita terälehtiä, yhtä aikaa ja erikseen, otin huulteni väliin ja venytin, purin kevyesti. Nuolin pillun ympäriltä, reisiä, pillua, päältä ja syvemmältä. Käyristin kieleni, painoin mahdollisimman syvälle ja vedin ylös.

    Alina ponnahti. Se oli ensimmäinen suora kosketus klitorikseen. Nuolin kiusoitellen klitoriksen ympäriltä välillä klitorista hipaisten, vähän, vähän enemmän, vielä enemmän painetta lisäten ja nuollen sitten pelkkää poimun alta esiin lipunutta nuppua – imien, näykkien ja lirputtaen. Tyttö tuli. Kädet kouristuivat peittoon, lantio jännittyi, nousi ja rojahti. Alina huokasi, pää kääntyi sivulle. Hän veti muutamaan kertaan syvään, äännähti ja jäi sitten tuijottamaan kattoon.

    Menin Alinan viereen. Kiedoin käteni tytön ympärille. Hän oli sileä kuin sulava jääpuikko, mutta lämmin ja sykkivä. Hän tuli mielellään lähelle, puristi. Suukottelin. Makasimme.
    ”Oliko tää rakastelua?”
    ”Kai se oli”, vastasin.
    Se kierähti rintani päälle ja painoi suukon. Katsoi silmiin.
    ”Nyt kun rakastelu on tieltä pois, niin antaiskohan Korppi seksiä?”
    Hihitin. Hihitys katkesi oven narahdukseen. Korppi leuhtoi portaita samalla energialla, joka sitä oli lennättänyt koko päivän. Se leväytti oven auki.
    ”Sori kun vähän meni…”
    Tilanne selvisi sille sekunneissa.
    ”Vit…”
    Se käännähti kannoillaan ja tömisti mielenosoituksellisesti alakertaan. Alina nousi ja lähti perään. Jäin sängylle.

    Arvasin alhaalta kantautuneesta ulahduksesta, että Korppi oli päässyt ottamaan omaansa. Tassuttelin ovelle ja rupesin laskeutumaan portaita. Alina makasi vaalean rahin päällä. Vatsan alla oli kova ja pieni sohvatyyny. Peppu oli pystyssä, pienet pyllynpuoliskot erillään. Korppi oli polvillaan Alinan takana, kieli jalkovälissä. Hiivin lähemmäs, taakse sivulle. Korppi vilkaisi minua sivusilmällä, Alina ei huomannut. Korppi veti kielellään pitkin punaista lihaa, nosti kiiltelevää nestettä peppureiälle ja alkoi sitten epäröimättä nuolla peppua. Tytön hengitys katkesi, sitten peppu ponnisti Korpin kieltä vasten. Jalat työnsivät, soutivat nykien, peppu liikahteli. Alina työnsi ja Korppi kiskoi, lirputti kärjellä, rentoutti välillä kielensä laveaksi siveltimeksi ja kutitteli taas kielen kippuraisella päällä.
    ”Haluaisitko…sen…sinne?” Korppi kysyi lipaisujen välissä.
    Alina vilkaisi taakse.
    ”Varovasti.” Äänessä oli uudenlaista arkuutta.
    Korppi tarttui pöydällä olevaan voidepulloon, puristi siitä kädelleen, lämmitti rasvan kämmentensä välissä ja levitti sen peppureiälle. Hän alkoi ohjata sitä ryppyjen sisään sormella auttaen. Ensin puoli senttiä, sitten sentin, sitten useamman sentin ja lopuksi koko sormen mitan. Hän lisäsi rasvaa ja pyöritteli sormeaan varovaisesti reiässä kaarta kasvattaen, hellästi mutta koko ajan ahnaammin. Korppi lisäsi rasvaa vielä kerran, ohjasi sen huolellisesti reikään ja sen suulle ja asetti kyrpänsä neitseelliseen painaumaan.

    Alinan teki kipeää, hetken. Sitten lihakset rentoutuivat. Korppi työnsi vain puoleen väliin. Hitaasti. Hän nyökkäsi minulle kohti Alinan päätä ja tarttui tyttöä hiuksista, veti ja työnsi samalla peniksen pohjaan. Alina jännittyi uudestaan, reikä liiikahteli. Rypyt levisivät kehäksi kyrvän ympärille. Korppi tiukensi otettaan Alinan hiuksista, tarrasi tukistaen ja kiskoi Alinan pään takakenoon. Astuin tytön eteen ja riisuin. Työnsin kaluni tytön huulille. Hän otti sen halukkaasti. Työnsin kalua kohti kurkkua, varovaisesti mutta silti syvemmälle pakottaen. Korppi kiskoi tyttöä hiuksista, vetäytyi taaksepäin ja puski sisään. Alinan kieli tuntui terskan räystäällä, se kiemurteli, etsi, otti. Tyttö nytkähteli, liikahteli. Aloin runkata tytön suulla, edestakaisin, ulospäin, välillä kokonaan ulos, sitten sisään, vähän tai liian pitkälle, niin pitkälle, että tyttö pisti vastaan. Myös korpin tahti yltyi, hän survoi, yhä nopeammin, yhä, vimmaisesti, punnertaen.

    Kaluni peittyi tytön sylkeen. Hän ahnehti lihaani, ahnehti molempiin päihinsä kiiman, kivun ja sykähtelevän nautinnon hurmassa. Lastini kiemursi liikkeelle. Kiilasin kyrpäni Alinan huulille, puoliksi sisään ja puoliksi ulos. Paksu, runsas tahna suihkusi, kouri sisältä saakka. Korppi laukesi samaan aikaan kiskaisten viimeisen kerran tytön käytetyn perseen itseään vasten, vetäen hiuksista, urahtaen. Osa siemennesteestäni valui tytön suuhun, osa levisi huulille ja ylemmäs, roikkui tahmeana nenän alta. Samassa ulko-ovi avautui, sitten väliovi.
    ”Alina, Alinaaa, löysimme viestisi, oletko täällä?”
    Katsoimme ovelle. Turkiksiin pukeutunut muodokas, huolellisesti meikannut nainen seisoi ovella.
    ”Äiti”, Alina kuiskasi.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *