Tulevaisuuden miespalvelija II

    Jatkoa aiemmin julkaistulle Tulevaisuuden miespalvelija -novellille, kuten nimestäkin voi päätellä. Julkaistu aiemmin sekä IT.orgissa että seksinovellit.comissa. Jos pidit tarinasta, niin laita kommenttia novellin lopusta löytyvään laatikkoon.

    Otan mielelläni vastaan myös novellitoiveita, joten lähetä ideasi tai toiveesi minulle rohkeasti, niin katson mitä asialle voisi tehdä 🙂

    – Trickster


    Tässä maailmassa ei pärjää, jos ei ole tarpeeksi vahva. Aikoja sitten häipyneen isäni ainoa opetus kaikui päässäni, kun makasin puolittain koomassa pienen hotellihuoneen sängyllä. Se oli ollut kotini viimeisen kahden kuukauden ajan ja minusta tuntui, että muutto olisi kohta edessä. Minua ei oltu vielä löydetty, mutta eivät ne aikaisemminkaan olleet tulostaan ilmoittaneet. Tyhmiäkään ne eivät olleet, mutta eivät kuitenkaan yhtä ovelia kuin minä.

    Ilma huoneessa oli painostava. Taivaalla leijuvat mustat pilvet tiesivät kammottavia ukkosmyrskyjä, jotka olisivat kaataneet puita, josta niitä olisi tässä maailmassa ollut vielä pystyssä. Sen sijaan ne tukkivat lähes poikkeuksetta kaupungin viemärit ja hukuttivat niissä asuvat kerjäläiset rottineen päivineen. Harva tiesi tästä ja ne jotka tiesivät, eivät pahemmin välittäneet. Minulla taas ei ollut varaa välittää, sillä liiallinen julkisuus olisi tehnyt hallaa bisneksille.

    Bisneksistä puheen ollen, minuun ei oltu otettu yhteyttä kahteen viikkoon. Toisaalta, en olisi varmaan vastannutkaan, vaikka minulle olisi soitettu. En ollut saanut häntä pois mielestäni. Näin ei ollut käynyt koskaan aikaisemmin. En saanut nukutuksi, mikä saattoi kyllä johtua myös ulkona muhivasta ilmasta. Tuo kirottu nainen oli lyönyt säpäleiksi kaikki ammattikuntani kirjoittamattomat käskyt, joista suurin ja merkittävin kuului: Älä rakastu.

    Rakastua, rakastaa, rakkaus, raukka; pelkuri oli se, joka hairahtui sellaiseen. Rakkaus ei ole varmaa, joten se on turhaa. Tässä maailmassa pärjäsivät vain ne, jotka pelasivat varman päälle. Riskinottajat saattoivat voittaa, mutta hävisivät kaiken usein kaksinkertaisesti.

    Minua ahdisti. Yritin olla ajattelematta häntä ja sitä yhteistä iltaa, jolloin olin lauennut kahdesti: ensin hänen sisälleen ja sen jälkeen hänen suuhunsa. Ja kuinka hän oli houkutellut minut suihkuun ja nukkumaan viereensä. Mitä hän oli mahtanut ajatella, kun oli herännyt yksin asunnostaan? Tuskin mitään, sillä eihän työnkuvaani kuulunut olla kenenkään unilelu. Sitä paitsi se oli vaarallista.

    Tuo kirottu nainen oli lyönyt säpäleiksi kaikki ammattikuntani kirjoittamattomat käskyt, joista suurin ja merkittävin kuului: Älä rakastu.

    Suutani kuivasi, joten kampesin hiestä märän vartaloni ylös sängyltä. Katossa laiskasti heiluva tuuletin pamahti ja lakkasi sitten kokonaan toimimasta. Jääkaappiin sentään tuli vielä virta. Kokonainen meloni, monta purkkia mehua ja kananmunia; kaikki synteettistä ja suhteellisen mautonta.

    Mieleeni tuli kohtaus Douglas Adamsin kirjasta. Siinä Siriuksen kybernetiikkayhtiön suunnittelema ravintomaatti tuotti asiakkailleen aina poikkeuksetta muovimukillisen nestettä, joka oli melkein, mutta ei tyystin erilaista kuin tee, mitä ikinä he laitteelta kysyivätkään. Oikein hupaisa juttu, paitsi että kaikki ruoka oli nykyään synteettistä, eikä maistunut oikeastaan miltään. Eikä se ollut kenenkään mielestä hauskaa.

    Join mehua suoraan pahvisesta tölkistä. Ajattelin häntä taas. Olin pidellyt häntä sylissäni ja nuuhkinut hänen seksin aikana sekaisin mennyttä tukkaansa. Olin kai tuntenutkin jotain, mutta ravistanut sen nopeasti pois mielestäni. Kaksi orgasmia ja hikinen iltapäivä kuuman kaunottaren kanssa oli kuitenkin imenyt minusta kaikki  voimat ja tehnyt oloni raukeaksi. Hänen luonaan olin tuntenut oloni turvalliseksi. Vaistoni oli kuitenkin herättänyt minut keskellä yötä ja olin paennut.

    Asialle olisi tehtävä jotain. En voinut vain viettää päiviäni tekemättä mitään ja öitäni sängyssä pyöriskellen. Ulkona oli jo hämärää, joten päätin pukea päälleni ja lähteä ulos. Aulassa hotellinomistaja tervehti minua laiskasti. Vanha irstas läski, joka pyöritti tiskin alla varsin tuottoisaa pornokasettibisnestä. Lainsuojattomuus yhdisti meitä, mutta tiesin, että tuo ihrakasa olisi jo myynyt minut, jos vain olisi tiennyt kuka tai mikä olin. Hän ei kysellyt, enkä minä vastannut. Maksoin huoneen vielä viikoksi eteenpäin, sillä ajattelin, että onneni venyisi vielä sen verran. Hikiset kämmenet siivosivat setelit piiloon ja pienet siansilmät sirrillään hän hymyili minulle väkinäisesti. En vaivautunut vastaamaan.

    Ulkona tummat pilvet roikkuivat raskaina. Tiesin missä hänen asuntonsa oli, vaikka en uskonutkaan hänen enää olevan siellä. Ei kukaan kutsunut miespalvelijaa omaan kotiinsa. Se oli kuitenkin ainoa johtolanka, joka minulla oli. Särki tietäisi varmasti jotain, mutta sen vaihtoehdon jätin suosiolla viimeiseksi. Vinkkasin taksin ja pyysin häntä viemään minut kaupungin toiselle laidalle.

    Mitä minä olin tekemässä? Mitä minä oletin löytäväni hänen asunnostaan? Kenties paperilapun, johon hän olisi kirjoittanut puhelinnumeronsa, osoitteen ja toivomuksensa tavata minut vielä uudestaan. Hymyilin itsekseni typeryyttäni ja ohjeistin taksikuskia jättämään minut pois kyydistä. Heitin hänelle vitosen ja hyppäsin ulos. Halusin kävellä loppumatkan ja varmistaa, ettei taloa valvottu.

    Tuttu valkoinen kerrostalo huokui elämää. Useimmissa asunnoissa loisti valot ja joistakin ikkunoista saatoin nähdä suoraan ihmisten olohuoneisiin. Tavallisten ihmisten näkeminen tavallisissa askareissa näin ulkopuolelta oli tuntunut minusta aina jotenkin jännittävältä. Aivan kuin olisin katsonut jonkinlaista arkista näytelmää. Ja näytelmä se kaiketi olikin, äänetön sellainen. Kuin Chaplinin elokuvat, väreissä, ilman huumoria. Katselin kuinka ihmiset tapittivat telkkaria, tiskasivat, siivosivat, riitelivät. Se oli jotenkin kummallista, että vihan tunteet näytettiin julkisesti, mutta hellät tunteet suljettiin makuuhuoneeseen. Ei sillä, että minulla olisi ollut halua senkaltaiseen tirkistelyyn.

    Kummallista kyllä, talon kuudes kerros oli kokonaan pimeä. En tosin odottanutkaan, että kaakon puoleisessa päädyssä olisi loistanut valo. Tai jos olisi loistanut, en olisi varmaankaan uskaltanut mennä yhtään edemmäs. Astuin kuitenkin sisään ja painoin hissin pienen deja vu -tunteen saattelemana kuudenteen kerrokseen. Porraskäytävässä oli pimeää, enkä ajatellut sytyttäväni rappuun valoa. Kaikki ovet olivat lukossa, mutta kahdessa niistä luki edelleen nimi.  Minun oli siis parempi olla pitämättä itsestäni sen suurempaa melua.

    Varovasti liikkuessani olin astua lasinsiruihin, jotka olivat peräisin hajonneesta viinilasista. Se oli jättänyt punaisen tahran lattialle. Nämä muutamat yksityiskohdat kertoivat minulle, että asunnosta oli lähdetty kiireellä.

    Lainsuojattomana olemisessa oli se etu, että silloin tutustui toisiin lainsuojattomiin. Kauan sitten, ennen kuin olin tullut tietoiseksi siitä, että minulla oli poikkeava kyky, olin tehnyt muutamia asuntomurtoja. Yleensä vaiva oli suurempi kuin saatu hyöty, mutta silloin opitusta tiirikoinnista olisi nyt hyötyä. Tuntui hassulta yrittää murtautua ovesta sisään, sillä yleensä ovet aukenivat edessäni kuin itsestään ja minut suorastaan vedettiin sisään.

    Lukon kielet ratisivat edes takaisin, mutta pala palalta sain ne osumaan kohdalleen. Painoin varovasti kahvaa ja avasin oven. Ensimmäinen havaintoni pimeässä oli ummehtunut tuoksu. Ulkoa tuleva vieno kuunvalo auttoi minua juuri ja juuri erottamaan asunnon ääriviivat. Huonekalut olivat paikallaan ja uskaltauduin sytyttämään taskulamppuni. Tiskit olivat tiskaamatta ja pöydälle oli jäänyt puoliksi täysi viinipullo. Varovasti liikkuessani olin astua lasinsiruihin, jotka olivat peräisin hajonneesta viinilasista. Se oli jättänyt punaisen tahran lattialle. Nämä muutamat yksityiskohdat kertoivat minulle, että asunnosta oli lähdetty kiireellä.

    Koko hommassa alkoi olla kusetuksen maku. Mihin ihmeeseen minä olin sotkenut itseni? Siinä samassa säpsähdin kuullessani hissin lähtevän liikkeelle alakertaan. Se olisi voinut olla tietysti matkalla mihinkä tahansa muuhun kerrokseen, mutta päätin silti pelata varman päälle.

    Suljin ulko-oven ja hipsin parvekkeelle vievälle ovelle. Sitä kautta pääsisin vaivatta talon katolle ja pakoon, jos huoneistoon saapuisi kutsumattomia vieraita. Toisaalta minua varmasti kiinnostaisi se, kuka tulisi asuntoon ja miksi. Se saattaisi antaa minulle seuraavan johtolangan hänen olinpaikastaan. Parvekkeelta heilautin itseni sepelillä peitetylle kattotasanteelle ja jäin odottamaan.

    Hissi tuli kuin tulikin yläkertaan ja pian kuulin avaimen käyvän huoneiston ovessa. Jos hallitus olisi perässäni, ne huomaisivat epäillä, jos avain solahtaisi pesäänsä liian helposti. Ovi avautui kuitenkin ilman epäröintiä ja oven raosta näin kahden aavemaisen varjon häilyvän lattioilla ja seinillä. Sitten syttyi taskulamppu ja näin valokeilan heiluvan ympäriinsä. Samassa kuulin ilkeällä tavalla tutun naksahduksen, kun yhdeksänmillisen liikkuvat vedettiin taakse.

    ”Täällä oli varmasti joku”, toinen varjoista kuiskasi hiljaa. ”Näin valon tuolta kadulta.”
    ”Miksi se muija olisi uskaltautunut tulemaan tänne takaisin?”
    ”En tiedä, ehkä se unohti jotain.”
    ”Arabi tappaa meidät, jos emme löydä sitä.”

    Arabi. Olisi pitänyt arvata. Päätin häipyä ennen kuin miehet ehtisivät tutkia parvekkeen. Varovasti askeltaen lähdin etenemään soran peittämällä kattotasanteella. Juoksin nurkan taitse, joka vei minut suoraan huoneiston seinän taakse. Painauduin seinää vasten ja huomasin kuinka varjot heiluttelivat lamppuaan pitkin tasannetta. Toivoin, etteivät ne olisi kiinnostuneita tarkastamaan paikkoja sen tarkemmin.

    Onnekseni nuo kaksi lörppöä kolistelivat takaisin sisään ja jatkoivat kiivasta sananvaihtoaan siellä. En saanut siitä selvää, mutta pelkkä Arabin nimen kuuleminen oli antanut minulle johtolangan, jota seurata. Valitettavasti se tarkoitti, että minun pitäisi kääntyä Särjen puoleen. Tiesin, mistä hänet löytäisin, mutta en ollut ollenkaan varma olisiko hän niin iloinen nähdessään minut. Saattaisi jopa kiivastua.

    Mairea hymy yltyi käheäksi hekotteluksi ja mies katsahti ulos ikkunasta ja punnitsi seuraavaa lausettaan. Särki ei ollut tyhmä, eikä mikä tahansa liero saanut sitä tarttumaan koukkuun.

    Särki makasi vakioklubillaan, kuten jokaisena iltana sitä ennenkin. Istuin röyhkeästi hänen pöytäänsä ja hymyilin. Verestävät silmät nousivat eteen levitetyn lehden palstoilta ja hetken aikaa luulin, että tuon epämiellyttävän naaman takana jonkinlaiset aivot olisivat tehneet työstä. Todellisuudessa mies laski sataan, ettei olisi heti tarttunut pilliini ja kuristanut minua hengiltä.

    ”Painu vittuun”, mies totesi ja painoi katseensa takaisin lehteen.
    ”Kuulin, että Arabi on taas hukannut jotain”, joku nainen on taas huiputtanut häntä.
    ”Mahdollista, mutta miksi se sua kiinnostais”, hän mutisi nostamatta katsettaan lehdestä.
    ”Kiinnostaapa vaan.”
    ”Sano yksi hyvä syy, miksi auttaisin sinua?”

    ”Maksan siitä.” Nämä kaksi taikasanaa sai miehen nostamaan päätään. Ilme oli aluksi hölmistynyt, mutta pian suu kaareutui maireaan hymyyn. Hän tiesi asian olevan minulle tärkeä. Miehenkuvatus nojautui tuolillaan taaksepäin ja nasautti rystysiään ikävän kuuloisesti.

    ”Mistäs päin nyt tuulee?”
    ”Kaakosta.”
    ”Älä hintti viisastele mun kanssa vaan sano, miks sua yhtäkkiä kiinnostaa Arabin touhut?”
    ”Sanotaan vaikka, että meillä on yhteinen vihollinen.”
    ”Se nainen?”
    ”Ehkä.”

    Mairea hymy yltyi käheäksi hekotteluksi ja mies katsahti ulos ikkunasta ja punnitsi seuraavaa lausettaan. Särki ei ollut tyhmä, eikä mikä tahansa liero saanut sitä tarttumaan koukkuun. Viiden tähden dorka oli oppinut jotain, kun sitä oli riittävän monta kertaa lyöty päähän.

    ”Sanotaan satanen ja mieluummin käteisenä tällä kertaa”, hän virkkoi hetken mietittyään. Paskahousu testasi minua, joten päätin pelata mukana. Ilmeenkään värähtämättä kaivoin setelin taskustani ja siirsin sen pöytää pitkin hänen nokkansa alle. Hymy kuoli hänen kasvoiltaan ja hän vuoroin hän tuijotti rahaa ja ilmeettömiä kasvojani. Sitten hän nappasi rahan ja sujautti sen vikkelästi povitaskuunsa.

    ”Arabi etsii sitä naista, koska se kusetti siltä monta tonnia. Se ei ole jostain syystä paennut kaupungista, vaikka syytä olisi ollut. Ehkä sillä on joku syy olla täällä, en minä tiedä.” Tunsin ikävän ailahduksen vatsanpohjassa. Olisinko minä voinut olla se syy, olisiko yhteinen yömme merkinnyt myös hänelle jotain? Päättelin kuitenkin, että hän olisi ottanut minuun yhteyttä, jos niin olisi ollut.

    ”Tiedätkö mistä hänet voisi löytää, kysyin kärsimättömänä.”

    ”Luuletko, että istuisin tässä puhumassa paskaa sun kanssa, jos tietäisin? Olisin jo aikapäiviä sitten mennyt kielimään sen sussun olinpaikan Arabille ja lohkassut siinä sivussa mukavan siivun tuohta.” Särjellä ei ollut koskaan ollut moraalia, saatikka omaatuntoa, mutta harva viitsi vaivata itseään sellaisilla asioilla tänä päivänä, tässä maailmassa. Lähes huomaamatta hän kaivoi taskustaan kamman ja suki öljyttyjä hiuksiaan takaisin korvien taakse.

    ”Mitä se on tehnyt sulle”, kysyi Särki vuorostaan.

    ”Anna se satanen takaisin, niin voin kertoa, totesin ja sain vastaukseksi vain vaimean naurahduksen.” Pieni keskustelumme oli sillä kertaa ohitse ja päätin palata hotellille. Ulkona tihkui sadetta, mutta halusin siitä huolimatta kävellä muutaman korttelin matkan hotellille, jotta saisin selvitettyä ajatuksiani. Olin jälleen lähtöruudussa, eikä tutkimukseni olleet tuottaneet merkittävää tulosta. Tiesin naisen olevan pahassa pulassa, mutta samalla oli järjetöntä, että hän oli käyttänyt palveluksiaan ollessaan Arabin mustalla listalla. Nauttiko hän jännityksestä?

    Aulassa omistaja tervehti minua ja kertoi, että joku oli jättänyt minulle henkilökohtaisen viestin. Pulleat sormet ojensivat minulle huolellisesti suljetun kirjekuoren, jossa ei lukenut muuta kuin ”avattava heti”. Tein työtä käskettyä ja silmieni osuessa ensimmäisille riveillä henkeni salpautui: ”Ne tietävät, missä olet. Tavataan HB:n yläkerrassa. Kysy jotain karvasta.”

    Taitoin viestin ja painuin saman tien ulos koko murjusta. Nappasin lähimmän taksin ja käskin kuskia ajamaan minut mahdollisimman nopeasti latinalaiskorttellin. Kirjainyhdistelmä HB ei voinut tarkoittaa mitään muuta kuin Harry’s Baria. Tunsin paikan entuudestaan, sillä olin tuntenut paikan omistajan – jonka nimi oli muuten Phil – ennen kuin hän pääsi hengestään. Nimen baari oli kaiketi poiminut jostain vanhasta kappaleesta, jota kukaan ei enää muistanut.

    ”Ne tietävät, missä olet…”

    Luotaantyöntävän räikeät mainosvalot välkkyivät kuppilan oven yläpuolella. Maksoin taksikuskille ja avasin oven. Sen takana askelmat viettivät jyrkästi alaspäin ja veivät ahtaaseen, kellarimaiseen loukkoon, jossa ei juuri silloin ollut ketään. En ollut käynyt paikassa sitten Philin poismenon, mutta siitä huolimatta paikka ei ollut muuttunut miksikään. Puuhakkaan näköinen baarimikko puhalteli laseihin ja hankasi olemattomia tahroja näkymättömiin. Minut nähdessään hän ilahtui suunnattomasti, olinhan sentään potentiaalisesti maksava asiakas.

    Ostin ystävällisyyttä ryppyisellä kaksikymppisellä ja kysyin jotain karvasta. Syystä tai toisesta se toi mieleeni rakkauden, sanan, joka maistui kaikkien kurkussa karvaalta ja jota kukaan ei sanonut nykyään ilman ironian häivää. Baarimikko nappasi kaksikymppisen, antoi minulle avaimen, jonka perässä luki luku 68.

    Kiitin miestä ja kävelin tiskin taitse portaille, jotka veivät yläkertaan. Ylhäällä huoneet levittäytyivät yhdelle vaatimattoman näköiselle käytävälle. Luku alkoi kuudestakymmenestä, koska Phil oli ehdottomasti halunnut huoneen numero 69. Se löytyi vastapäätä huonetta, jonka oveen koputin. Samalla työnsin avaimen lukkoon ja astuin sisään. Huoneessa oli pimeää, mutta erotin ikkunan vieressä naisen hahmon. Hermostuneen näköisenä hän katseli verhon taitse ulos kadulle.

    ”Sulje ovi ja tule sisään”, hahmo neuvoi. Painoin oven takanani kiinni ja astuin lähemmäksi ikkunan vieressä kyhjöttävää hahmoa. Viimein hän kääntyi minuun ja epäilykset, jotka olivat kyteneet mielessäni hotellissa saamastani viestistä lähtien, syttyivät nyt tuleen: se oli hän. Olin löytänyt hänet tai tarkemmin sanoen hän oli löytänyt minut. Miksi? Miten? Kuka? Päässäni risteili valtavasti kysymyksiä, enkä tiennyt mistä olisin aloittanut.

    ”Olemme täällä turvassa tämän illan, oletko kunnossa?”, hän aloitti ennen kuin ehdin avata suutani.
    ”Minä…”

    ”Älä nyt vain toljota siinä vaan riisu takkisi ja tule sisään.” Robottimaisesti vastasin hänen kutsuunsa ja riisuin kuluneen takkini sängylle. Huomasin vasta nyt, että ahtaan oloisessa huoneessa oli ikkunan vieressä pöytä ja siinä kaksi tuolia. Suurimman osan huoneesta söi kuitenkin leveä kaksoisvuode. Siinä oli nukuttu. Hän oli kaunis. Hiukset oli vedetty taakse ja solmittu palmikoksi. Yllään hänellä oli ihonmyötäiset farkut, jotka myötäilivät hänen solakkaa lantiotaan. Musta t-paita lisäsi hänen mystisyyttään. Lopulta hän kyllästyi katselemaan ikkunasta ja veti verhot sen eteen.

    ”Sinulla on varmasti paljon kysyttävää”, hän totesi. Ennen kuin ehdin sanomaan mitään, käveli hän luokseni, kosketti rintaani ja katsoi minua silmiin. Sitten suutelimme, suutelimme kuin pitkään erossa ollut pari. Suudelma kesti pitkään, tunsin hänen kuuman suunsa ja ahnaan kielensä. Vastasin mihin häkellykseltäni pystyin. Ei tämä minulle outoa ollut, sillä monet asiakkaani eivät tuhlanneet aikaa keskusteluun vaan menivät suoraan asiaan. Heillä oli kiire nähdä kykenisinkö minä todella siihen, mihin niin harvat enää.

    Tuolin takaa hän kiersi kätensä ympärilleni ja hyväili hoikilla sormillaan reisiäni, vatsaani ja rintaani.

    Suudelman jälkeen hän sulki minut halaukseen. Pidin hänestä kiinni, koska se tuntui ainoalta sopivalta asialta siihen hetkeen. Se tuntui kestävän ikuisuuden ja pystyin laskemaan kuinka sydämet toisiaan vastaan painautuneiden kehojen alla sykkivät samaan tahtiin. Minun oli kuitenkin vetäydyttävä, minun oli istuttava alas, aivoissani kävi laantumaton ajatusten myrsky. Hetkeä aiemmin olin ollut täynnä kysymyksiä, nyt en tiennyt tarvitsinko enemmän vastauksia vai häntä. Minun oli vain istuttava alas.

    Hän ei kuitenkaan sanonut sanaakaan. Tuolin takaa hän kiersi kätensä ympärilleni ja hyväili hoikilla sormillaan reisiäni, vatsaani ja rintaani. Samalla tunsin, kuinka hänen kuuma suunsa suukotteli herkkää niskaani. Annoin hänen jatkaa viettelyään ja tunsin kuinka varovaiset suudelmat siirtyivät niskasta korvan seutuville. Värähdin, kun hänen vaativat huulensa imaisivat korvalehteäni. Samanaikaisesti hän pyöritti jo kovettuneita nännejäni peukalon ja etusormensa välissä. Tunsin kiihottuvani ja mieleni anoi häntä jatkamaan.

    Hitaasti hän siirtyi istumaan hajareisin syliini. Hetken aikaa hän katsoi minua suoraan silmiin, jonka jälkeen hän suuteli minua jälleen. Se kiihotti minua tavattomasti, tämä nainen tuntui tietävän todella mitä haluaa ja mistä naruista vetää. Hän suuteli minua ahnaasti ja tunsin kuinka hänen rohkea kielensä tavoitteli omaani. Lähes huomaamatta olivat käteni ohjautuneet hänen selkänsä taakse. Nousevassa kiimassa puristin häntä itseäni vasten, ahmien toisiamme. Suumme irtautuivat toisistaan vain hengähdyksen ajaksi, kunnes taas olimme toisissamme kiinni.

    Käteni liukuivat hänen paitansa alle ja tunsin kuinka hän värähti kosketuksestani. Hyväilin hänen kylkiään, selkää, olkapäitä. Halusin koskettaa häntä kaikkialle. Ennen kuin ehdin huomata olivat hänen sormensa napanneet paitani helmasta kiinni ja vetänyt paidan päältäni. Hetken aikaa hän ihaili ja hyväili paljasta, mutta sopivan lihaksikasta rintaani käsillään. Halusin jo enemmän ja vaivattomasti nostin hänenkin paitansa pois. Mustat rintaliivit suojelivat kahta pyöreän muotoista rintaa, jotka olin toki nähnyt aiemmin, mutta jotka silti yllättivät minut kauneudellaan. Himoissani puristin niitä ja kiihotuin entisestään niiden ihanasta pehmeydestä.

    Halusin enemmän ja vaivatta nostin hänet sylissäni ilmaan ja painoin leveälle sängylle. Ennen kuin hän ehti nousta ylös olin jo koko painollani hänen päällään.

    ”Aih, varovasti”, kuulin hänen kuiskaavan, kun farkkujemme niitit painoivat ikävästi jälkiä ihoon. Siirryin pois hänen päältään ja keplottelin housut nopeasti auki. Ihonmyötäisyydessään ne olivat tiukat, mutta hänen innokkaan kiemurtelunsa avulla kiskoin ne hänen jaloistaan. Pysähdyin hetkeksi ihailemaan edessä makaavaa naista. Myös hänen pikkuhousunsa olivat mustat, joka vain korosti mystisyyttä ja yhteisen leikkimme syntisyyttä. Hänen odottava hymynsä teki minut hulluksi ja riisuin myös omat housuni nopeasti ja potkin ne nurkkaan.

    Laskeuduin takaisin hänen päälleen. Hän ynähti tyytyväisesti tuntiessaan kyrpäni hävyllään alusvaatteiden läpi. Pyöritin lantiotani häntä vasten ja huomasin hänen kiihottuvan. Kiusoitteleva hymy kasvoillani jatkoin liikettäni katsoen häntä samalla suoraan silmiin. Intensiivisesti hän vastasi katseeseeni ja tunsin kuinka hänen sormensa kulkivat pitkin selkäni lihaksia. En halunnut laueta housuihini vaan pyörähdin ketterästi pois hänen päältään.

    ”Nouse ylös ja riisu edessäni”, käskin. Se oli ainoa hetki, jolloin näin hänessä hieman seksikästä ujoutta. Hitaasti hän nousi sängyltä ja vapautti pehmeät, kiinteät rintansa nähtäväkseni. Olisin voinut siltä istumalta ponkaista ylös ja ahmia niitä, mutta maltoin mieleni ja ohjeistin häntä kääntymään ympäri ja riisumaan alushousunsa.

    Kiusoitteleva hymy kasvoillani jatkoin liikettäni katsoen häntä samalla suoraan silmiin. Intensiivisesti hän vastasi katseeseeni ja tunsin kuinka hänen sormensa kulkivat pitkin selkäni lihaksia.

    ”Hitaasti”, määräsin, kun minusta tuntui, että hän halusi kiirehtiä. Käskystä hänen liikkeensä hidastuivat ja kiusoittelevasti hän laski housunsa. Jalkain välistä paljastui turpea, kosteutta kiiltelevä pillu, jonka näkeminen aiheutti välittömän värähdyksen munassani. Ajattelin vain kuinka upottaisin kasvoni ja antaisin kieleni tehdä kiihottavaa työtään. Ennen kuin ehdin toimia hän hyppäsi takaisin sängylle ja tarttui alushousuihini.

    ”Nyt on sinun vuorosi”, hän virkkoi ja vapautti penikseni harmaiden alushousujen suojasta. Kuin käskystä se ponnahti kiimatipasta kiiltelevänä ilmaan ja tunsin kuinka hänen kätensä kiertyi välittömästi sen ympärille. Hitaasti kiusoitellen hän veti esinahan taakse ja nuolaisi suolaisen tipan suuhunsa. Niin paljon kuin olisinkin halunnut hänen jatkavan tätä leikkiä suullaan, päätin vetää hänet viereeni. Kyljellään hän sulkeutui syliini kuin olisi ollut tehty siihen. Innokas veitikkani etsi jo tietä sisään kolhien päätään peppureiälle ja klitorista vasten. Sitten tunsin kuinka hänen sormensa tarttuivat siihen ja ohjasivat sen kuumuutta hohkaavan pillun suulle. Se oli sanaton käsky työntyä sisään viivyttelemättä. Tein työtä käskettyä.

    Ujutin kyrpäni hitaasti hänen sisäänsä ja annoin hänen totuttautua miellyttävän tuntuiseen vieraaseen. Pohjaan päästyäni pysähdyin ja suutelin hänen niskaansa. Hengitin tasaisesti ja nautin ensimmäisen työnnön tuomasta hyvän olon tunteesta. Suutelin hänen niskaansa ja puristelin toisella kädellä hänen pehmeää rintaansa. Hitaasti vetäydyin ja työnnyin uudestaan hänen sisäänsä, ulos ja sisään, ja vielä kerran.

    Päässäni jyskyttävä himo käski minua liikkumaan nopeammin hänen sisässään. Tartuin häntä kiinni lantiosta ja aloitin rytmikkään nussimisen. Himoni vain yltyi, kun tunsin hänen vastaavan työntämällä itseään taaksepäin. Lantiomme löivät yhteen tässä mielettömän kiihkeässä leikissä. Munani upposi hänen sisäänsä ja kiimainen läiske täytti huoneen. Kuuntelin tarkkaavaisesti, kuinka hän vaikersi ja pyysi minua jatkamaan nussimista. Tuskin minulle olisi siinä vaiheessa tullut mieleenkään lopettaa, mutta hänen pyyntönsä vain kiihotti minua ja auttoi jaksamaan vielä hetken.

    En ollut valitettavasti kaikkein terävimmässä kunnossa, sillä aloin jo tuntea orgasmin hiipivän varttani pitkin. Pysäytin, koska en halunnut vielä lopettaa. Jäin hänen sisäänsä ja suljin hänet syliini. Vasta nyt huomasin, kuinka nopeasti olin liikkunut hänen sisässään: sydämeni löi kuin pidemmänkin juoksun jälkeen.

    ”Ollaanko hetki tässä?” kysyin.
    ”Ollaan vaan”, hän vastasi ja se tuntui todelta.

    Suutelin hänen hiestä märkää selkää ja annoin käteni edelleen hiljaa hyväillä hänen rintojaan. Suussani maistui suolaiselta, mutta samalla makealta. Nautin siitä, kun sain katsella hänen kasvojaan ja mielihyvän sulkemia silmiään. Hän ei kuitenkaan malttanut olla kauaa paikallaan vaan hitaasti hän ujutti kätensä häpykummulleen ja alkoi hieroa klitoristaan. Hänen suunsa avautui seksikkäästi raolleen, kielen pyöriessä näkymättömissä etuhampaita vasten.

    Hänen itsekäs halunsa nauttia kiihotti minua valtavasti, enkä halunnut keskeyttää sitä mistään hinnasta. Sen sijaan tunsin, kuinka kaluni heräsi hänen sisässään. Aloin liikkua hänen sisässään uudelleen, mutta paljon hitaammin, vain tukien matkaa kohti huippua. Hänen sormensa pyöri klitoriksen päällä yhä villimmin ja hänen hengityksensä kiihtyi. Liikuin hänen sisässään ja hyväillen rintoja ja katsoen. Orgasmin portteja kolkuttelevassa naisessa oli jotain taianomaista, jotain selittämättömän hypnoottista.

    Hän ei kuitenkaan malttanut olla kauaa paikallaan vaan hitaasti hän ujutti kätensä häpykummulleen ja alkoi hieroa klitoristaan. Hänen suunsa avautui seksikkäästi raolleen, kielen pyöriessä näkymättömissä etuhampaita vasten.

    ”Mä tuun!” hän puuskahti ja lähes välittömästi sen jälkeen hän alkoi haukkoa henkeään ja tunsin hänen lämpimän sykkeensä miehuuteni ympärillä. Hän taipui sylissäni kaarelle ja käden liike vaimeni hiljaiseksi paineluksi, kun hän irtautui hetkeksi tästä maailmasta. Hänen orgasminsa oli pitkä ja ihailin hänen uskallustaan nauttia. Viimein hän avasi silmänsä ja huokasi tyytyväiseen sävyyn.

    ”Se tuntui todella, todella upealta”, hän kääntyi ja suuteli minua suulle. Olin hiljaa jatkanut liikettäni hänen sisässään ja halusin jälleen nussia häntä kovaa. Nousin ylös ja käskin hänet kontalleen eteeni. Enemmän kuin mielissään hän nousi ja heilutti peppuaan kutsuvasti edessäni. Ilkikurisesti virnistäen hän käänsi päätään ja pyysi panemaan takaapäin mahdollisimman kovaa, ilman mitään hyssyttelyjä.

    Otin kyrvästäni kiinni ja survaisin sen sisään. Naiseni huulilta putoavan tyytyväisen huokauksen saattelemana aloitin kovan, rytmikkään liikkeen suoraan hänen pillunsa pohjaan asti. Puristin hänen lantiotaan ja tunsin kuinka hän jälleen vastasi liikkeeseeni, hamuten minua sisäänsä yhä uudelleen, nopeammin, kovemmin. Kiihottuneena katselin kuinka munani upposi hänen sisäänsä ja kuinka hän kiimasta vaikertaen aneli minua vain panemaan. Hänen kauniista suustaan pääsevät rivoudet vain innoittivat minua ja saivat minut saavuttamaan huipun jälleen kerran. Nyt en kuitenkaan aikonut pidätellä vaan nussin matkaten kohti yhtä ja ainutta maalia. Vedin hänen päätään hellästi taaksepäin palmikosta ja näin kuinka hän nautti tästä pienestä alistamisesta.

    Kuin varkain nainen oli kuitenkin livauttanut kätensä takaisin klitorikselle. Kuulin hänen huohotuksestaan, että toista orgasmia ei tarvitsisi houkutella läheskään yhtä pitkään kuin ensimmäistä. Ajatus siitä, että hän laukeaisi pian oli minulle liikaa ja hänen voihkaisujensa saattelemana laukesimme molemmat yhtä aikaa. Laukesin syvälle hänen sisäänsä ja tunsin kuinka miehuuteni purkautui sykäyksittäin häneen sisäänsä kerta toisensa jälkeen. Luulin, ettei siitä olisi tullut loppua ja jatkoin laukeamista epätodellisen pitkän ajan.

    Tunsin itseni voimattomaksi ja vaivuin makaamaan hänen viereensä. Spermaa valui hänen nussitusta pillustaan lakanoille, mutta en ole varma huomasinko hän sitä lainkaan. Hän oli kietonut kätensä ympärilleni ja halasi minua kuin rakastunut halaa rakastelun jälkeen. Kiiman hälvetessä tunsin kuinka pala nousi kurkkuun. Mieleni oli yksi ajatusten sekamelska, josta en saanut sen enempää selkoa. Tunsin olevani kuin jonkun vanhan ja uuden rajalla, mutta täysin kykenemätön valitsemaan kumpaan suuntaan olisin mennyt.

    ”Oletko kunnossa?” hän kysyi jo toistamiseen tänä iltana. Mitä minä olisin voinut vastata? Hänessä oli jotain, joka sai minut pelkäämään koko olemassaoloni puolesta. Samalla minusta tuntui, etten voisi elää hetkeäkään ilman häntä. Mikä tämä ristiriita oikein oli ja mistä se oli saanut alkunsa? Miksi minä tunsin tällä tavalla?

    Tunsin kuinka hän silitti rintaani ja tuijotti jonnekin kauas. En löytänyt sanoja tai sitten mitään sanoja ei edes ollutkaan.  Ehkä sanat tulisivat sitten myöhemmin tai ehkä ne olivat liian suuria vielä sanottavaksi. Sanat kun eivät koskaan ole vain sanoja vaan ne ovat kuin merkitystä täynnä olevia romukasoja, jotka lähtevät liikkeelle päästäessämme ne ilmoille.

    ”Oletko kunnossa?” hän kysyi minulta kolmannen kerran.
    ”Olen”, vastasin, vaikka se oli vain puolet totuudesta.

    ”Tule, mennään yhdessä suihkuun”, hän nosti minut ylös ja ohjasi pieneen koppiin. Mahduimme tuskin kahdestaan sinne, mutta tunsin oloni jo paremmaksi. Varovasti hän pesi minut kauttaaltaan ja antoi hellän suudelman. Sen jälkeen oli minun vuoroni hyväillä häntä.

    Tulin hänen viereensä sänkyyn ja suljin hänet syliini. Nuuhkin hänen suihkunraikkaita kiharoitaan, jotka hän oli vapauttanut palmikostaan. Hän kertoi minulle asioita, jotka tuntuivat uskomattomilta, mutta jollain kummalla tavalla luotin häneen. Eri tavalla, kuin olin luottanut kehenkään elämässäni siihen asti. Tunsin, että tässä illassa oli jotain kokonaista, jotain ainutlaatuista. Aamulla mikään ei olisi muuttunut, mutta olisi silti jollain tavalla toisin. Katsoisin häntä ehkä jotenkin toisin. Niin se tuntuu aina menevän, iltojen tunteet eivät koskaan säily aamuun asti vaan menevät tekemään jotain muuta, antamatta takeita paluustaan. Silti tämä tuntui enemmän alulta kuin lopulta.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *