Kotiapulainen

    Yritin kiiruhtaa kotiin ennen kuin sade yltyisi täyteen voimaansa ja kastelisi minut. Päästyäni rappukäytävään sade alkoi todella kastella kadun pintaa. Keittiössä laskin painavan kauppakassini lattialle ja riisuin takkini. Talon isäntä tulisi kotiin tänään normaaliin aikaan kello 17, mutta rouvan koulupäivä päättyisi muutamaa tuntia aikaisemmin.

    Sain keittiön järjestykseen ja aloitin päivällisvalmistelut. Olin ollut perheen palveluksessa nyt vuoden verran. Isäntä, joka oli valtion virassa, oli kotoisin samasta maalaiskunnasta kuin minäkin. Rouva oli Helsingissä syntynyt ja asunut täällä koko ikänsä, hän oli joskus melko etäinen, mutta muuten hyvin ystävällinen. Jostain syystä isäntäväelläni ei ollut vielä lapsia. Eipä se minulle tosin kuulunut, huolehdin vain heidän taloudestaan ja kävin iltakoulua kolmena iltana viikossa.

    Sodan päättymisestä tuli nyt syyskuussa 3 vuotta täyteen. Isäntä, Lauri nimeltään, oli ollut viisi vuotta sodassa. Hänellä kävi joskus vieraita ja he pitivät silloin melkoista meteliä, etenkin ollessaan humalassa. Rouva lähti silloin yöksi vanhempiensa luokse. Brita-rouva, joka toimi opettajana oli jo yli 30-vuotias, Lauri-herra lähestyi neljääkymmentä ikävuotta.

    Tein kaalikääryleitä, isäntä piti niistä aivan valtavasti. Sain ruuan tehtyä ja rouvakin oli tullut jo kotiin, mutta hän tarkasti koulupapereitaan. Minäkin ehdin ennen ruokailua katsoa vielä omia läksyjäni iltakoulusta. Tullessani Helsinkiin vuosi sitten olin juuri täyttänyt 16 ja viikko sitten olin täyttänyt 17 vuotta. Pidin täällä asumisesta ja koulussa tapasin mukavia ihmisiä. Tosin he olivat kaikki muut selvästi minua vanhempia. Työ täällä oli huomattavasti helpompaa kuin mitä olin joutunut kotona tekemään, vaikka olinkin kellonaikoihin sidoksissa.

    Tarjoilin keittiöstä päivällisen ruokailuhuoneeseen jossa isäntäväki jo istui.
    – Mitäs se Anna onkaan tänään tehnyt? Lauri-herra kysyi naureskellen.
    – Kaalikääryleitä ja puolukkaahan tässä, vastasin tyytyväisenä laskiessani ruokakulhot pöytään. Odotin ruokailun päättymistä ja siivosin pöydän jonka jälkeen lähdin kouluun.

    Kello oli jo 9 tullessani takaisin. Isäntä kuunteli musiikkia ja voimakas tupakansavu leijui keittiöön saakka josta menin pieneen huoneeseeni. Kirjoittelin myöhälle tehden läksyt pois. Viimein riisuin vaatteeni ja pukeuduin yöpaitaan. Kuulin musiikin soivan vielä, mutta nukahdin hyvin pian. Säpsähdin hereille tajutessani etten ollut yksin pienessä huoneessani. Katsoin herätyskelloa jonka itsevalaisevat viisarit näyttivät lukemaa 19 minuuttia ylitse puolenyön. En ollut siis nukkunut kovin pitkään. Sytytin yöpöydällä olevan lampun ja säikähdin nähdessäni Lauri-herran seisovan pyjamassaan keskellä lattiaa.
    – Mitä.. isäntä mikä hätänä? sain viimein kysytyksi.
    – Ei mitään hätää, tulin vain katsomaan nukkuuko se Anna kuinka sikeästi.

    En ymmärtänyt mitä isäntä oikein tarkoitti, kun näin hänen kurkottavan kätensä kohti äsken sytyttämääni lamppua. Käsi saavutti kohteensa ja valo sammui. Kuvittelin, että isäntä lähtee nyt pois, mutta järkytyin, kun hän istahtikin hetekani laidalle.
    – Mitä ihmettä… aloitin, mutta en saanutkaan lausettani loppuun. Isäntä asettui viereeni makuulle ja nosti täkin päältäni. Tunsin viinan pistävän tuoksun lähtevän isännästä.

    Nieleskelin pelokkaana, kun tunsin käden laskeutuvan vatsalleni. Käsi hieroi vatsaani laskeutuen reisilleni.
    – Isäntä, älkää… ei saa, sanoin pelokkaana.
    – Shh.., ollaan hiljaa vain.
    Pelkäsin kuollakseni sitä mitä voisi tapahtua. Ymmärsinhän toki sen, mitä isännän mielessä täytyi liikkua. Lauri-herran sormi kosketti paljasta reittäni hänen vedettyään yöpaitani helmaa ylemmäksi. Pidin jalkojani tiukasti yhdessä ison ja voimakkaan käden puristellessa reisiäni.
    – Anna, isäntä kuiskasi pehmeällä äänellä.. ole minulle hyvä. Mietin isännän sanoja, ole minulle hyvä. Tämä vahvisti nyt sen mitä hän halusi. En ollut mielestäni valmis sellaiseen. Pelkäsin kuollakseni tapahtuvaa, mitähän rouva sanoisi.
    – Minä huudan, niin rouva tulee, uhkasin.
    – Ei hän tule.., koska ei ole kotona, isäntä kähisi äänellä jollaista en ollut koskaan kuullut häneltä. Luojan tähden, olinko yksin isännän armoilla, ehdin hätäisesti ajatella. Ajatellessani isäntä oli saanut painettua kätensä reisieni väliin. Sormet koskettelivat minua ja tunsin häpeäväni syvästi tätä tilannetta. Onneksi oli pilkkopimeää.

    Pelkäsin niin kovasti, että en saanut sanaa suustani. Jalkani olivat kuin halvaantuneet liikkumattomiksi. Tunsin yöpaitani nousevan lanteilleni ja samassa alushousuni laskeutuivat alas isännän vetämänä. Voimakas käsi haroi reisieni väliä ja sormi tunkeutui sisälleni ilkeästi.
    – Aij.., minulta pääsi ääni, kun sormi meni syvemmälle kuin koskaan. Isännän toinen käsi repäisi yöpaitani yläosan auki ja paljasti rintani hänen kätensä kosketeltavaksi. Iso käsi puristi rintaani ja tunsin isännän vartalon päälläni, kun hänen hampaansa pureutuivat rintaani kiinni. Puristin kädelläni hetekan putkitankoa kuin henkeni olisi siitä kiinni. Minua oksetti, kun tunsin sormen liikkuvan sisälläni.
    – Anna.. olet niin ihana.., isäntä kuiski taas tuolla pehmeällä äänellään. Tunsin litistyväni isännän alle hänen kammetessaan itsensä päälleni kokonaan. Tiesin nyt mitä tulisi tapahtumaan ja pelkäsin tulevaa kipua. Olin jännittynyt ja peloissani, käteni puristi edelleen paniikinomaisesti samaa putkea sängyssäni. Isäntä levitti reiteni niin, että minuun sattui jo sekin. Hänen kätensä liikkui jossakin reisieni välissä ja näin hänen pyyhkäisevän suutaan pimeässä huoneessa.

    Nyt se kova oli kiinni minussa.
    – Aij-jai..iinnh.. tunsin pistävää kipua ja sitten ilkeän kirvelevä tunne ravisteli minua.
    – Ärhmm.., isäntä ähisi päälläni ja laskeutui kiinni minuun.
    Nyyhkytin hiljaa kyynelten valuessa poskiltani kohden tyynyä. En kyennyt vastustelemaan Lauri-herran tekoa lainkaan. Kuulin korvissani hetekan jousien natinan ja vingahtelun isännän touhutessa päälläni. Isännän huulet koskettivat suutani, mutta käänsin pääni sivulle. Tunsin hengityksen mukana viinan ja tupakan hajun. Minua alkoi oksettaa, mutta sen sijaan minulta tulikin itkunsekainen nyyhkäisy.

    Isännän kädet puristivat poskiani ja hiuksiani ja tunsin rinnoissani kipua. Heteka vingahteli ja natisi isännän liikkuessa päälläni. Onneksi kipu oli jo helpottanut eikä kirvelykään ollut enää kovin voimakasta. Lauri-herra oli jalkojeni välissä ja tunsin hänen reisiensä kosketuksen epämiellyttävänä tunteena ihollani. Isäntä teki kiivasta liikettä päälläni ja lopetti sitten. Kuului vain hänen äänekäs hengityksensä. Luulin kaiken olevan jo ohitse, mutta olinkin väärässä. Pian kaikki alkoi uudelleen. Nyt minuun sattui ja tuntui ilkeältä.
    – Isäntä, lopettakaa.. sattuu, nyyhkytin toivottomana.
    – Anna.. ooh-oh… ouh-uhh…, isäntä piti ihmeellisen kovaa ääntä.

    Tunsin tukehtuvani Lauri-herran puristukseen hänen allaan. Isännän ääni kaikui korvissani ilkeänä äänenä. Vartaloni heilahteli Lauri-herran tehdessä voimakkaita liikkeitä maatessaan päälläni. Taas oksettava tunne yltyi ja tunsin karvaan maun suussani. Itkin äänettömästi kyynelten kastellessa valtoimenaan tyynyliinan pääni alla. Korviini kantautui kova mylvintä ja sitten tuli hiljaisuus. Isäntä lysähti päälleni saatuaan tarpeensa tehdyksi. Tunsin itseni saastaiseksi.

    Toivoin hänen poistuvan nopeasti. Viimein isäntä nousi päältäni ja istahti hetkeksi sänkyni laidalle.
    – Annan ei pidä pelästyä, eihän…
    – E-ei, vastasin pelokkaana kiittäen pimeyttä, kun isäntä ei nähnyt minua ja itkettyneitä silmiäni. Lauri-herran poistuttua odotin hetken paikallani liikkumatta. Kosketin pimeässä itseäni. Tunsin inhottavaa limaista märkyyttä reisilläni ja karvoitukseni oli aivan märkänä. Nousin istumaan ja hitaasti nousin jalkeille ja laahustin varovasti keittiön vessaan. Lukitsin oven tarkasti ennen valon sytyttämistä. Näin peilistä patukalla olevat pitkät vaaleat hiukseni. Silmäni olivat itkemisestä turvoksissa. Yöpaitani oli revennyt niin, että sen alta paljastui toinen rintani. Riisuin yöpaitani ja nyt vasta tajusin olevani ilman alushousuja, olin aivan alastomana. Toisessa rinnassani oli punertavan sinisiä jälkiä ja rinta tuntui aralta. Katsoin vatsaani ja tunsin kirvelyä alapäässäni. Äkkiä puin yöpaidan takaisin ylleni ja poistuin vessasta. Etsin keittiön kaapista pieniä pyyhkeitä ja palasin vessaan.

    Kostean haalealla pyyhkeellä huuhtelin reisieni väliä. Aluksi vesi kirveli, mutta pian helpotti. Nostaessani pyyhettä näin siinä outoa kirkasta limaista ainetta joka oli värjäytynyt punaiseksi. Pesin itseni huolellisesti ja tunsin oloni kohtalaiseksi vaikka oloni tuntuikin kuin olisin ollut mukana poikien tappelussa. Palasin vuoteeseen, mutta uni ei tahtonut tulla silmääni, joskus aamulla nukahdin hetkeksi. Tulevat päivät kuljin kuin unessa. En uskaltanut kertoa rouvalle mitä minulle oli tapahtunut. Hiljaisesti hyväksyin tapahtuneen, eikä herraakaan näkynyt muutamaan päivään.

    Kaksi viikkoa oli kulunut tapahtuneesta, kun herralle tuli jälleen käymään kaksi sota-ajan ystävää. Brita-rouva oli kuitenkin poikkeuksellisesti jäänytkin kotiin. Kello oli kohta 11 ja minua väsytti, kun tiskasin astioita keittiössä. Kuulin ulko-oven sulkeutuvan jonkun poistuessa asunnosta. Olin saanut keittiön siistiin kuntoon, kun huomasin herran seisovan keittiön kynnyksellä.
    – Nii-in, oliko vielä jotain Lauri-herra?
    – Ei, ei enää mitään, kiitos tarjoilusta, vieraat lähtivätkin jo kotiin.
    – Minä.., minäkin sitten menen nukkumaan, melkein kuiskasin ja vaistomaisesti puristin käteni nyrkkiin.

    Käännyin poistuakseni omaan huoneeseeni, kun kuulin kahahduksen. Samassa tunsin lujan puristuksen kädessäni.
    – Ei, älkää, antakaa minun mennä.
    – Anna, älä hätäile… Herran kädet kiertyivät vatsalleni ja pian toinen käsi puristeli rintaani epämiellyttävällä tavalla.
    Toinen käsi puristeli pakaroitani inhottavasti.
    – Menehän huoneeseesi, isäntä kehotti. Astelin ovelle, mutta Lauri-herra seurasikin minua perässäni ja sulki oven takanani. Jäin seisomaan paikalleni selin mieheen joka seisoi selkäni takana. Avasin vuoteen ja olin kuin takanani ei olisi ollut ketään. Viikkasin päiväpeitteen tuolille ja nostin täkin sivuun.

    Kauan minun ei tarvinnut odottaa mitä tapahtuisi. Selässäni tuntui käden kosketus ja omistajan otteella Lauri-herra avasi mekkoni selässä olevat napit. Jähmettyneenä suolapatsaaksi sallin miehen riisua minut. Häpeän tunne sai minut punastumaan ollessani lähes ilkosillani miehen silmien edessä. Suljin silmäni, kun Lauri-herra polvistui taakseni. Hän avasi sukkieni napit työntäen kätensä alushousujeni lahkeista sisään. Tunsin sukkien valahtavan nilkkoihin ja käden kosketuksen paljailla reisilläni. Häpeäni vain kasvoi, kun alushousuni riisuttiin. Seisoin vain laamapaita ylläni.

    Ennen kuin tajusinkaan, niin minä makasin sängyllä selälläni. Kuuma hengitys tuntui reisilläni. Koin ihmeellisen tunteen Lauri-herran koskettaessa suullaan alapäätäni. Tämä oli häpeällistä, että herra kosketti minun alastonta vartaloani ja suuteli tällä tavalla. Yritin liikahtaa, mutta voimakkaat kädet pitivät minua kuin pihdeissä.
    – Herra, älkää.. tämä…, on..,on sopimatonta, änkytin kieltoa jonka vaikutus oli mitätön. Kykenemättä vastustamaan annoin Lauri-herran tehdä minulle ihmeellisiä asioita. Yritin ajatella koulua ja ruuanlaittoa, mutta ihmeellinen koskettelu rikkoi ajatukseni.

    Ihmeellisen miellyttävä tunne pyyhkäisi minua lämpimästi. Lauri-herran suu ja kieli kutisi mukavasti ja tuntui valtavan miellyttävältä. Yritin inhota tuota miestä ja sitä mitä hän teki, mutta en onnistunut siinä. Tunsin poskieni kuumottavan oudolla ja uudella tavalla. En ollut koskaan tuntenut mitään tällaista. Puristin täkin nurkkaa sormissani ja yritin olla paikallani.
    – Mmhhn…, kuulin oman äännähdykseni. En tiedä mitä Lauri-herra teki, mutta valtavan hyvä tunne kiehui sisälläni. Kuulin ilkeää maiskutusta ja se olikin viimeinen minkä tajusin. Aloitin kiemurtelun, mutta vahvat kädet pitivät minua paikallaan. Kiemurtelin ja vaikersin ihmeellisen tunteen hallitsemana kykenemättä järjelliseen toimintaan. Tunsin käsissäni olevan hiuspehkon ja hätkähdin kuin hereille.

    Avasin silmäni ja varovasti kurkistin alaspäin. Näin Lauri-herran tummat hiukset ja syvän siniset silmät katseittemme kohdatessa. Irrotin käteni hiuksista joita olin ilmeisesti kiskonut ihmeellisen hyvänolon tunteen vallassa. Olin vieläkin sekaisin tapahtuneesta, kun Lauri herra nousi ylös jalkojeni välistä. Näin hänen leukansa kärjessä kimaltelevan kosteutta jonka hän pyyhkäisi käteensä. Lattialla seisova Lauri-herra pudotti housunsa jaloistaan jolloin käänsin katseeni sivuun. Kuulin vaatteiden kahinan jatkuvan ja sitten tuo vahva mies asettui päälleni.

    Lauri-herra oli polviensa varassa etukumarassa asennossa nojaten toiseen käteensä. Toinen käsi oli alhaalla enkä kehdannut katsoa mitä hän sillä teki. Sain siihen kohta vastauksen, kun jokin kova ja lämmin kosketti minua.
    – Uhnn.., minulta pääsi äännähdys ja vaistomaisesti yritin vetäytyä ylemmäksi, mutta olkapäälleni siirtynyt käsi esti liikkeeni.
    – Anna.. olet niin kaunis.. Tunsin täyttyväni jostakin valtavan isosta. Enää ei kuitenkaan sattunut juuri lainkaan, mutta luulin halkeavani.

    Lauri-herra laskeutui kiinni vartalooni nostaen paitaani ylöspäin paljasten rintani ahneiden silmien katseelle. Liike oli tasaista ja rauhallista. Minuun sattui hampaiden purressa pieniä rintojani ilkeästi. Tunsin itseni niin avuttomaksi kuin vain voi. Makasin liikkumatta ja puristin edelleen täkkiä sormissani. Lauri-herran karhea poski hankasi kaulaani ja poskeani. Kiihkeä hengitys täytti korvani täysin. Olin lähes sokea enkä nähnyt muuta kuin epämääräisen hahmon päälläni liikkumassa.

    Heiluin kuin räsynukke hahmon täristessä päälläni. Kuulin murahtelua ja hahmo puristi itsensä kiinni vartalooni. Kaulaani kirveli ja alapäähäni sattui nyt jälleen ilkeästi. Toivoin vain kaiken olevan mahdollisimman pian ohitse.
    – Uhh.., urh-uhh.. huoohh… Kauan ei minun tarvinnutkaan odottaa. Pian liike loppui ja paine sisälläni helpotti ja alkamassa ollut kirvelevä tunne katosi.

    Jäin odottamaan, että Lauri-herra nousisi päältäni, jonka hän sitten tekikin. Yllätyin, kun hän ei noussutkaan sängystä pois. – Lauri-herra, voisitteko poistua, pyysin varovasti.
    – Jään tänne yöksi.
    – Ei, ette voi, mitä rouvakin sanoo.

    Pitkän puhumisen jälkeen minun oli kuitenkin annettava periksi. Nousin vuoteesta ja pukeuduin yöpaitaan kiireesti ja pujottelin alushousut takaisin jalkaani. Sammutettuani valon menin varovasti vuoteeseen ja käänsin selkäni tasaisesti hengittävälle miehelle. Tunsin housuissani kosteutta, mutta en uskaltanut lähteä enää liikkeelle. Vasta nyt tajusin mitä minulle oli tehty. Sydämeni alkoi tykyttämään kiivaasti. Mitä seurauksia tästä olisi minulle. Joskus aamuyöllä sain vasta nukahdettua. Aamulla nousin hiljaa ylös ja otin vaatteet mukaani mennessäni keittiöön. Laitoin veden kiehumaan aamukahvia ja puuroa varten.

    Vessassa peseydyin ja näin tahriintuneet alushousuni. Pelkäsin todella tulevaisuutta pukeutuessani.
    – Lauri taitaa nukkua vielä, vai kuinka Anna? Brita-rouva kysyi minulta viattomasti.
    – N-niin taitaa, vastasin katsomatta rouvaa silmiin.
    – Älähän nyt ujostele, tiedän mitä teidän välillänne on tapahtunut. Tulehan tänne, rouva pyysi. Astuessani rouvan eteen hän nosti kätensä vatsalleni. Käsi siveli vatsaani tietoisesti painellen.
    – Älä ole huolissasi, rouva sanoi minulle hymyillen saaden minut hämilleen.

    Lokakuu oli menossa ja tunsin itseni väsyneeksi. Rouvan työpäivä koulussa oli päättynyt hiukan aikaisemmin. Nostin kattilan hellalle rouvan ottaessa kaapista perunat. Nähdessäni ruskeat perunat aloin voida pahoin. Tunsin oksennuksen nousevan kurkkuuni ja juoksin kiireesti vessaan. Ehdin juuri kumartumaan pytylle, kun minulta lensi ruskeata kuraa vatsani kätköstä.

    Rouva tuli perässäni ja puristi otsaani lujasti kädellään minun tyhjentäessäni vatsani sisältöä. Viimein minua helpotti ja rouva ojensi kylmän ja kostean pyyhkeen otsalleni. Rouva talutti minut istumaan keittiöön.
    – Kas niin Anna, tiedätkö mikä sinun vaivasi nimi on? rouva kysyi hymyillen arvoituksellisesti.
    – E-en.
    – Voi lapsi rakas, sinä taidat olla raskaana…. miehelleni, rouva kuiskasi hiljaa.

    Tammikuu oli lopuillaan pakkasten paukkuessa kiivaasti. Joulun olin viettänyt kotonani maaseudulla, mutta paljon oli ehtinyt tapahtua sitä ennen. Rouva oli ohjannut minut lääkärin vastaanotolle tullen mukaani. Kävin säännöllisesti tuon samaisen lääkärin vastaanotolla aina rouva mukanani. Olin huomannut lääkärin vilkaisseen rouvaa epämääräisesti tullessamme vastaanotolle. Aikojen kuluttua minulle selvisi sekin katse.

    Tulisin synnyttämään lapseni toukokuun lopussa. Minulla oli nyt pieni kumpare vatsan kohdalla. Rouva ei voinut saada itse lapsia ja Lauri-herra oli kajonnut minuun, rouvan siunauksella. He olivat lupautuneet huolehtimaan minusta ja adoptoisivat lapsen itselleen. Kotiväelleni en ollut vielä kertonut mitään. Rouva oli lupautunut kertomaan äidilleni kirjeitse tilanteestani, josta olin kiitollinen.

    Rouva oli lähtenyt koululleen ja siivosin keittiötä aamiaisen jäljiltä. Lauri-herra oli vielä kotona ja pian hän tulikin keittiöön seurakseni.
    – Oletko pian valmis? Lauri kysyi minulta.
    – Olen, miten niin?
    – Minulla olisi pieni toivomus, Lauri sanoi. Olimme sopineet, että voisin kutsua herraa ja rouvaa pelkillä etunimillä, mutta joskus unohdin asian.
    – Minkälainen?
    – Tulehan tänne, Lauri sanoi tarttuen käteeni.
    Voimakas käsi ohjasi minua kohti huonettani. Lauri ei ollut kajonnut minuun sitten syksyn toisen tapahtuneen jälkeen. Seisoimme huoneessani ja annoin Laurin puristaa minut kiinni itseensä. Tunsin Laurin partaveden raikkaan tuoksun hänen huultensa koskettaessa huuliani.

    Ensi kertaa sallin kenenkään suudella minua. Vahvat kädet puristivat minua hellästi ja kiihkeä suudelma valtasi mieleni. Sormet riisuivat minua ja pian olin vain alusvaatteisillani. Katsoin hämmentyneenä Lauria hänen riisuessa itsensä ilkosille. Valtava vehje hänen reisiensä välissä oli kauhistuttavaa katsottavaa. Hengitykseni pysähtyi ja sydämeni hakkasi vimmatusti. Se oli tumma ja pitkä, sen kärkiosa oli pyöreä ja kiilsi ihmeellisesti.

    Jotakin käsittämätöntä tapahtui sisälläni, minulle tuli aivan ihmeellinen tunne. Ensimmäistä kertaa en oikeastaan pelännytkään, odotin tulevaa.., tunsin olevani valmis tälle vahvalle miehelle. En kuitenkaan kehdannut riisua itseäni ja niin Lauri auttoikin minulta vaatteet pois. Seisoimme nyt molemmat alastomina. Katsoin häpeillen itseäni. Rintani olivat pyöristyneet ja kasvaneet ihmeellisesti, aivan kuten lääkäri oli minulle kertonutkin. Vatsani oli kaarevasti ulospäin pullistunut. Niin paljon jo, että olin joutunut hankkimaan uusia vaatteita vanhojen jäätyä pieniksi.

    Lauri kumartui polvilleen ja painoi poskensa vatsalleni. Lämpimät huulet tuntuivat miellyttäviltä ja miehestä huokui yllättävää hellyyttä. Voimakkaat kädet nostivat minut ilmaan ja mies kantoi minut sängylle. Lauri katsoi minuun, aivan kuin kysyisi lupaani. Katsoin takaisin ja liikautin päätäni kevyesti merkiksi jatkaa. Tunsin hengityksen reisilläni ja sitten Lauri aloitti saman kuin joskus syksylläkin. En pystynyt vastustamaan ihanaa tunnetta joka minua raastoi. Enkä enää edes halunnutkaan. Vaistomaisesti vedin jalkani koukkuun ja sallin Laurin tehdä minulle hyvää.
    – Aihn.. ehnn.., kuulin oman ääneni ja tunsin häpeää siitä miten käyttäydyin itseäni hallitsematta.

    Hetken emmittyäni otin lujan otteen Laurin hiuksista ja riuhdoin hänen päätään itseäni vasten. Tunsin nuo samat väreet sisälläni jotka enteilivät hyvää oloa, kuten silloinkin. Toisaalta minua hävetti valtavasti se miten sallin miehen tehdä minulle tällaista, katsella minua näin läheltä ja kosketella minua tällä tavalla. Kuin usvan takaa katsoin huoneen kattoa saadessani tuon valtavan mielihyvän tunteen. Kuin lumivyöryn lailla jäin hyvänolon vangiksi. Jostain kaukaa kuulin nyyhkytykseni, mutta nyt se ei johtunut kivusta ja nöyryytyksestä vaan onnesta ja nautinnosta.

    Makasin hiljaa kiivaasti hengittäen ja tunsin Laurin pään painon alavatsallani. Tunsin vain väsymystä äskeisen tunnemyrskyn jälkeen. Katsoin Lauria hänen noustessaan polviensa varaan. Isot kädet tarttuivat polviini ja jalkani siirtyivät sivulle miehen asettuessa päälleni. Tuo valtava vehje tunkeutui minuun. Se ei sattunut enää, mutta sen täyttävä tunne oli voimakas. Lauri makasi nyt päälläni ja tunsin hänen liikkeensä selvinä. Vatsaani painoi ikävästi.
    – Vatsaan tuntuu ikävältä, sanoin hiljaisella äänellä.
    Lauri nousi pois päältäni ja nosti jalkani suoriksi ylös kohden kattoa.

    Katselin Lauria ylöspäin hänen vehkeensä kadotessa pian takaisin sisälleni. Katsoimme toisiamme koko ajan Laurin tehdessä liikettä sisälläni. Lauri oli nyt polviensa varassa ja piti minua lujasti otteessaan. Vatsaani ei tuntunut enää lainkaan epämiellyttävältä. Laurin kasvojen ilme kiristyi ja hänen silmänsä pyörähtelivät. Silmät menivät puolittain kiinni ja hänen suustaan kuului tuota epämääräistä ääntelyä. Lauri alkoi tehdä kiivaampia työntöliikkeitä ja tunsin puristuksen jossakin reisieni yläosassa kovenevan.

    Hetekan jouset vingahtelivat ja natisivat voimakkaasti Laurin liikkuessa rytmikkään kiivaasti. Nyt Laurille tapahtui jotakin ja tunsin nykäisyjen sarjan sylissäni selvästi. Yläpuolellani huohottava mies ei ollut enää niin voimakkaan ja pelottavan näköinen kuin yleensä. Miehestä tuli avuttoman näköinen ja hänen suunsa kaartui outoon äänettömään huutoon.
    – Voi Anna pieni, kultainen tyttöni, Lauri kuiski korvaani rojahdettuaan voimattoman oloisena päälleni.
    – Eh.., mitä se tuo on? kysyin ja menin hämilleni ja siloittelin miehen paksua mustaa tukkaa. Makasimme pitkään sylikkäin, tämän toisen naisen miehen suoltaessa suustaan outoja sanoja minulle. Vihdoin nousimme ylös ja pukeuduimme.

    – Mitähän Brita tästä ajattelee? kysyin varovaisena.
    – Ei kerrota, pidetään tämä meidän salaisuutena, Lauri vastasi kuin pahanteosta yllätettynä.
    Nyökkäsin ja oikaisin sänkyä jossa hetki sitten olimme maanneet alasti toistemme sylissä. Sisälläni kaihersi outo tunne ja katsoin tuota isoa ja vahvaa miestä pitkään.

    Tiesin näiden hetkien tulevan toistumaan.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *