Tuomas

    Lukio alkoi. Ero ylä-asteeseen tuntui luonnottoman suurelta. Yhtäkkiä
    nokkimajärjestykset kääntyivät päälailleen, kun urheilija pojat ja niin sanotut
    kovikset jäivätkin pois kuvioista. Nyt arvostettiin älykköjä. Niitä, jotka
    puhuivat yhteiskunta politiikkaa, väittelivät filosofiasta ja jaksoivat tapella
    uskonnosta. Tämä maailma minun oli niin paljon helpompi käsittää. Täällä
    pärjäisin!

    Lukiomme oli luokaton, joten tuntui vaikealta tutustua ihmisiin – ne
    vaihtuivat joka tunti toisiksi. Entisenä poikatyttönä oli kuitenkin helppo
    kommentoida erään tietyn jätkäporukan keskusteluja uudestaan ja uudestaan.
    Lopulta huomasinkin olevani yksi heistä ja hakeutuvani siihen seurueeseen aina.
    Poikaystäväni, jonka kanssa olin juuri muuttanut yhteen, ei tästä tietenkään
    erityisesti pitänyt. Minun kanssani joutui kuitenkin tottumaan.

    Filosofian ryhmäksi meitä sanottiin. Kerran viikossa valtasimme koko kahvion
    ja puhuimme ajankohtaisista asioista, etiikasta, filosofian teorioista, ajan
    myötä myös itsestämme, elämästämme, toiveistamme unelmistamme… Jossain
    vaiheessa huomasin jakavani kaiken näiden poikien kanssa.

    Ryhmässämme oli yksi poika, jonka kanssa tunnuin sattuvan lähes kaikille
    samoille kursseille, niimpä sitten minä, naisena jaoin aina vain
    henkilökohtaisempia asioita itsestäni, kun istuttiin vierekkäin lukemassa niin
    matikkaa,ruotsia, yhteiskunta oppia, biologiaa…kaikkea mahdollista. Aina välillä
    tunsin meneväni, jopa liian pitkälle, varsinkin kun Tuomas ei koskaan kertonut
    mitään. Otti kyllä kantaa, eli kuunteli.

    Vuoden päästä, kun olimme jo lähes erottomattomat Tuomaksen kanssa, niin
    menin kihloihin poikaystäväni kanssa. Tulin kouluun kättäni piilossa pitäen,
    mutta kun pääsin luokkaan ja istuin Tuomaksen viereen ja aloitin iloisen
    vuodatukseni tapahtuneesta. Tuomas ei sanonut mitään, edes sarkastista. Kaikki
    muut onnittelivat ja kertoilivat omista kihlautumisistaan. Tuomas ei sanonut
    mitään. Kokonaiset kaksi kuukautta minä istuin ja puhuin Tuomakselle, koskaan
    vastausta saamatta. Olin surullinen. Tuntui kuin olisin menettänyt ystävän.
    Kerroin kihlatulleni tilanteesta, joka suuttui ja kielsi olemasta tekemisissä
    koko miehen kanssa. Se ei auttanut. En ymmärtänyt, niimpä kihlattuni väänsi
    rautalangasta: ”Vittu etkö sie tajjuu että se on niin kiinnostunut susta,
    et sai syänsuruja tästä!?”

    Ei minä en todella ollut tajunnut. Olin jotenkin niin tuudittautunut
    ”varatun” naisen elämääni, etten enää osannut lukea näitä signaaleja.
    Nyt kuitenkin herkistyin. En enää puhunut kihlatustani Tuomakselle ja tämä
    alkoi taas puhua. Nyt olin myös muuten enemmän valveilla. Haistoin vieressä
    istuvan nuoren miehen. Huomasin ärrä-vian, joka oli aiemmin jäänyt täysin huomaamatta!
    Pyörittelin kieltä suussani ja mietin mistä tuo suloisen kuuloinen suraus
    oikein tulee? Nautin käsien kosketuksesta yhteisissä muistiinpanoissa ja
    värisin, kun miettiessämme tietokilpailun vastauta Tuomas kuiskutteli korvaani.
    Huomasin myös nolostuttavani miehen, jäädessäni tuijottamaan tämän ruskeita
    silmiä, tämän yrittäessä selittää jotain tärkeää. Se kaikki oli kuitenkin
    pientä. Rakastin miestäni, enkä nähnyt pientäkään tarvetta pettää.

    Kunnes tuli huono kausi…

    Lähes neljä kuukautta ilman seksiä sai alitajuntani toimimaan.
    Ilosaarirock lähestyi ja aloin puoli tietoisesti suunnitella pettäväni sielä.
    Näin unta, että kihlattuni joi ja sammui, kuten usein kävi ja minä jatkoin
    juhlintaa. Sattumalta törmäsin Tuomakseen, joka istui nurmikolla juomassa
    kultalonkeroa, omien kavereidensa kanssa. Tämä huitoi minua luokseen niin, että
    lähes hartioille asti ulottuvat vaaleat hiukset heiluivat. Unessa minä menin ja
    istuin ihan lähelle viereen. Aina nauraessani Tuomaksen tarinoille laskin
    käteni maastokuvioiseen housuun peitetylle reidelle ja silitin hitaasti ja
    huomaamattomasti – luontevasti.

    Ilta hämärtyi ja rakkoni pakotti minut pissalle läheiseen ruusupuskaan.
    Kun nousin, huomasin Tuomaksen olevan läheisen koivun juurella. Jäin odottamaan
    ja kun tämä tuli pimeydestä, otin tätä kadestä ja johdin jäähallin parkkipaikan
    poikki läheisen päiväkodin pihaan. Kiipesin liukumäkeen, jonka yläpäässä oli
    eräänlainen koppi. Tuomas tuli perässä. Ylhäällä käännyin ja suutelin Tuomasta
    rajusti, huomaten heti tämän kokemattomuuden, mutta kiimassani painoin
    vartaloani aina vaan lähemmäs – aina seinään saakka. Tuomas piti käsiään
    ilmassa. Vastasi suudelmaan, muttei uskaltanut koskea minuun. Irrottauduin sen
    verran, että sain käteni hupparin reunan alle ja aloin avata housuja. Tunsin
    kuumana ja kovana sykkivän kullin kämmentäni vasten samalla, kun kaivoin sitä
    esiin. Vetoketjun avauduttua paljas elin tunkeutuikin heti ulos. Putosin
    kyykkyyn ja annoin hengitykseni läheisyyden kovettaa sitä vielä lisää. Tuomas
    nojasi seinään ja katsoi minuun kiiman ja kauhun sekaisin silmin. Työnsin
    kielen ulos suustani ja annoin sen kärjen koskettaa vaaleanpunaisen kullin
    tyveä, josta sitten liutin sen hittasti aina terskan kärkeen asti. Uudestaan,
    painetta lisäten. Ensimmäinen äännähdys, vähän kuin yskäisy ja päälle raskasta
    hengitystä. Annoin huulten ympäröidä terskan pehmeästi ja odotin hetken ennen
    kuin imaisin koko kullin suuhuni. Otin kädellä kiinni tyvestä, että pystyin
    ohjaamaan sitä niin, että pystyin lisäämään tahtia. Hengitys kiihtyi ja pieni
    ähkäisy ja spermaa…nielin. Nuolin kullia vielä hetken, kunnes se alkoi
    pehmetä…sitten naurahdin tilanteelle ja hymyilin ystävälleni, joka lähes
    roikkui seinällä.

    ”Kulta? Mikä sulla on? Hei? Näitkö painajaista?” Se oli
    kihlattuni, joka herätteli minua ihanasta unestani. Olin ilmeisesti hengittänyt
    melko raskaasti ja voihkinutkin… En tietenkään voinut kertoa mitään ja tunsin
    huonoa omaa tuntoa, olinhan juuri pettänyt – unessa.

    Kiimani Tuomakseen paheni. Aloin oikeastikkin katsella niitä maastohousuja,
    miettien mitä sieltä löytäisin. Heitin ehkä aika levotonta juttua, johon tämä
    ei koskaan harmikseni vastannut. Mutta tunsin kyllä, kun ilma väreili. Väillä
    kikattelin tuhmille jutuilleni ihan punastuneena ja nostin jalkoja Tuomaksen
    syliin kahviossa tai nojasin päätäni tämän olkaan luokassa.

    Lukio loppui ja minä erosin. Tuomasta näin lähinnä vain pyytämällä tämän
    kahville. Mesessä tietysti juteltiin. Puhuttiin nyt rehellisesti. Kerroin miltä
    usean kuukauden hiljaisuus oli tuntunut kihlauksen jälkeen ja tämä kertoi miten
    ei voinut sanoa, mitään kun oli itsekkin suhteessa silloin ja ei oikein
    tunnistanut itsekkään tunnetta mustasukkaisuudeksi.

    Eron jälkeen muutin Helsinkiin töihin ja kotipaikkakunta jäi taakseni.
    Mesessä kuitenkin puhuttiin ja sain sovittua itselleni yöpaikan Tuomaksen luota
    kaupungista, kun tulisin katsomaan Fintelligenssiä. Tämä lupasi lähteä
    mukaankin, jos vannoutuneena hevarina saisi vetää kunnon humalan alle. Niimpä
    sovittiin, että juodaan ja mennään keikalle. Yhtenä iltana ennen sovittua
    tapaamista satuin kuitenkin olemaan Joensuussa vierailemassa vanhempieni luona
    ja avauduin mesessä Tuomakselle, kuinka en oikein vieläkään ollut tottunut
    sinkkupanetukseen, kun se oli jotenkin voimakkaampaa, kun ei voi koskaan olla
    varma milloin siihen sitten saa apua. Tuomas totesi vaan kuivasti, että
    ”minuakin” . Olin juuri tilanteeseen sopivassa mielentilassa, joten
    vastasin ”minä tyttö, sinä poika, lets get over it?” vastaus oli vaan
    ”joo” ja hetken päästä ”saat jäädä yöksikin”. Niinpä minä
    kiiresti pakkasin mukaan pari siideriä ja ajoin Tuomaksen luo. Tämä asui kolmen
    hengen solussa! Eikä varoittanut… Toisaalta hyvä, että ei, koska tuskin
    olisin sitten lähtenyt.

    Vaikka selvästi joku raja oli jo ylitetty hetkellä, kun tulin sisään,
    niin oli vaikea päästä yli ystävyys”modesta”.  Tuomas halasi minua tiukasti itseään vasten
    puristaen ja haudaten kasvonsa hiuksiini, monta kertaa välillä eteinen ja
    Tuomaksen huone. Se oli jotenkin hellyyttävää. Se ei ollut seksuaalista. Tuntui
    kun Tuomas olisi halannut koko sielullaan ja hiukan itkenyt sisään päin.
    Laitoin sen ikävän piikkiin ja hyvältähän se tuntui. Istuin sängyn reunalle ja
    tämä tietokonetuoliinsa, kolmen näyttönsä eteen. Juteltiin. Join sen siiderin.
    Kun laskin tyhjän purkin lattialle Tuomas syöksyi kimppuuni.

    Suuteli voimalla, lähes vaativasti. Ohjasi minut nousemaan hajareisin
    syliinsä ja oi kun tuntui hyvältä olla siinä. Tuomas puristi reisiäni ja minä
    liikuin hitaasti hangaten itseäni siihen. Annoin sormieni painua hiusten sekaan
    ja puristua yhteen, jolloin sain otteen. Vedin hiuksista leuan pystyyn, jotta
    pystyin suutelemaan ylhäältä päin. Tuomas alkoi riisua paitaani. Otin sen pois.
    Otti kahdella kädellä kiinni niskastani ja painoi minut taas suudelmaan.

    En ollut odottanut Tuomaksen olevan niin raju. Voimassa oli tiettyä
    pakkomielteisyyttä, mutta se tuntui oikealta. Rintaliivit saivat lähteä ja
    Tuomaksen kädet pitelivät torsoani lapaluiden alta samalla, kun suu hamusi
    rintoja ja nännejä voimalla, joka jätti jälkeensä punaisia läikkiä.

    Työnsin itseni irti, että pääsin ylös ja riisuttua housut. Tuomas teki
    samoin ja lakosin polvilleen sängyn päätyyn. Tämä suihinotto ei esileikkiä
    tarvinnut vaan kulli seisoi jo täysin valmiina. Otin sen tiukasti oikeaan
    käteen ja katselin kun Tuomas katseli sen painumista huulieni väliin ja aina
    kitalakeen asti. Hän tarttui hiuksiini ja painoi sen vielä syvemmälle. Ääni ei
    ollut yhtään niin kuin olin unessani kuvitellut. Se oli nopeita henkäisyjä ja
    vähän ähkimistä…taisi joku kirosanakin tulla. Lopetin kun Tuomas kaivoi kumin
    esiin. Se sujahti osaavasti paikoilleen. Minut kaadettiin sänkyyn jalat
    taivasta kohden ja Tuomas sovitteli kulliaan varovasti sisääni. Muutama rajumpi
    työntö ja sitten todella varovaisia. Ottaa koko kullin ulos sanoen ”Ei voi
    näin, tuun liian nopeet, nouse” Hyppään ylös 80cm levestä sängystä ja
    Tuomas käy maaten. Istun ratsaille ja Tuomas ottaa rintani. Ehkä ensimmäinen
    mies ikinä, joka ei tunnu pelkäävän niiden hajoamista. Ratsastan ja se tuntuu
    liian hyvälle! Tuntuu kun silmät kääntyvät päässäni ja näen paremmaksi sulkea
    ne. Viimeisenä näkynä Tuomaksen ruskeat silmät, kulmat rutussa, ehkä hiukan
    tuskainen katse minuun. Suljen silmät ja annan niskojen kaartua taakseni. Nyt
    vasta kuulen taustalla laukkaavan hevin ja kuvittelen hikiset vartalomme näytön
    sinisessä valossa liikkuvan rytmikkäästi. Tuomas pitää nänneistäni kiinni ja
    tulemme yhdessä!

    Tuomas ottaa minut kainaloonsa ja nukahtaa. Minä en saa unta vaan
    kuuntelen heviä yön pimeydessä miettien tapahtunutta…

    Aamulla heräämme Tuomaksen kelloon ja tämä änkyttää anteeksi pyytävästi,
    kun pitää mennä. Lähden samalla.

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *