Täyttymys

    Oli kamalan sateinen päivä. Sinänsähän siitä ei autoilu päivänä ollut haittaa, mutta kun ohitin Kalajoen hiekkasräkät ja lenkkimaastot, niin hyvä ettei itku päässyt! Olisi ollut niin upeaa käydä hölkkäämässä pikku lenkki ja sitten pulahtaa naku-uinnille mereen!

    …Niin siis jos olisi ollut hyvä ilma. Nyt tuuli ja satoi vettä kuin viimeistä päivää. Ilma oli harmaa ja ankea. Autossa tarvitsi lämmitintä.

     

    Kun matkan houkutukset jäivät vain unelmiksi, olin Kokkolassa hieman liian aikaisin. Oli ollut tarkoitus olla perillä vasta 18 jälkeen, kun Jalkapalloilijani pääsisi treeneistään. Nyt parkkeerasin autoani jo klo 14 aikaan Hänen asuntonsa eteen. Olin ylpeä, että olin osannut… Olin kuitenkin ollut täällä vain kerran aiemmin.

     

    Nousin autostani, vaihdoin sateeseen sopivammat vaatteet, pakkasin yhden yön tarpeet valmiiksi kassiin ja ilmoitin olevani kaupungissa. Vastaus viesti tuli pian ja kertoi hänen käyvän kotona päiväunilla neljän aikoja. Kerroin ilmestyväni silloin. Mielessäni pyöri edellinen kainalossa vietetty yö ja värähdin mielihyvästä ajatellessani päiväunia tämän kainalossa.

    Lähdin kiertelemään kaupunkia. Kaunishan se on – sateellakin, mutta niin kamalan kaukana kaikesta. Aika kului nopeasti. Kävelin vielä kierroksen puistossa ja ilmoitin odottavani alhaalla. “Olen mie jo kotona” tuli vastaus. Niimpä kiipesin raput ja soitin ovikelloa.

     

    Hän tuli avaamaan ja kaikki toistui. Sain avaimen asuntoon ja peruskohteliasta jutustelua. Miksi se oli täällä niin erilaista kuin aina Joensuussa törmätessä? Siellä kun bongattiin toisemme lähes missä vaan – yleensä baarissa ja seurueistamme riippumatta yleensä nuoleuduttiin ja tanssittiin yhdessä silmänräpäyksessä siitä – ihan ilman mitään kysymyksiä.

    Nyt olin mielestäni tehnyt selväksi, että tulen hoitamaan sen 2005 aloitetun panemisen pohjustamisen loppuun ja silti saan vaan peruskohteliaisuudet. Vuosi sitten luulin, etten saa/ pääse viereen, koska on kiinnostunut toisesta, nyt tiesin, ettei niin ole.

     

    Niin, ja viimeksikin kun lähdin perään tuli “miksi me ei pantu kun olit täällä?” Koska luulin, ettei tahdo? oli tehnyt minulle pedin vierashuoneeseen ja muutenkin käyttäytyi kylmästi, mutta kohteliaasti – paitsi teki aamupalaa<3 Kuitenkin silloinkin olin pyörinyt munan kipeenä jaloissa sen neljä päivää. Ei ihan taatusti ollut epäselvää mitä olisin tahtonut, mutta jotenkin vaan hän onnistui sivuuttamaan sen?

     

    Otin tietokoneeni ja lähdin kahville, että sain nukkua rauhassa. Tuskin olisin malttanut ja oli niin vaivaantunut, ettei siitä muutenkaan mitään olisi tullut. Aloin ajatella, että ehkä tämä mies oli ujo? Siis todella ujo! Ei sitä tietenkään humalassa ja joukkuetovereiden rohkaisemana huomaa, mutta nyt kun olimme kahdestaan ja selvinpäin?

    Mietin myös oliko omassa käytöksessäni jotain erilaista ja jouduin toteamaan, että olihan siinä. Joensuussa saatoin lähestyä tätä omistajan ottein, koska meidät oli jo nähty yhdessä ja muutenkin tiesin sen olevan ok. Hänen luokseen sen sijaan menin tunnelmaa tunnustellen eli vältin normaalia päällekäyvää asennettani. Siinä se oli! Tämä mies piti vain ottaa!

     

    Huomasin vaeltavani kaupoissa joissa asui talouteni turmio: alennusmyynnit! Vähällä eläminen ja lomailu minimi budjetilla oli onnistunut tähän saakka, kello oli jo 18 kun palasin asuntoon. Avasin koneen ja aloin odottamaan Jalkapalloilijaani. Hän saapui ja meni suihkuun, eikä ottanut kuuleviin korviinsa vihjauksiani siitä kuinka minut olisi voinut ottaa mukaan. Hän kokkasi, minäkin kävin suihkussa ja vedin stringit ja topin päälleni. Katseltiin sarjoja, joita voisin kuvitella naisten seuraavan.

     

    Kun hän alkoi venytellä sen näköisesti, että voisi mennä nukkumaan ja sulki verhoja, niin suutelin niskaa ohi kulkiessa aivan kevyesti. Mies jäätyi paikoilleen. Kommentoin jotain turhaa ja asiaan liittymätntä saadakseni hänet palaamaan maanpinnalle. Hän tuijotti ulos ikkunasta. Valuin makuhuoneeseen ja hyppäsin sängylle. Hän seurasi ja paneutui maate. Möngin kainaloon ja suutelin olkaa kevyesti – kysyvästi. Tämä oli tuttu paikka, tuttu vartalo, mutta mies oli kuin kivi, hyvä että hengitti. Päättäväisesti jatkoin hyväilyjä ja suudelmia, nousin päälle ja vein kasvoni lähelle. Tulihan se sieltä. Se tuttu suudelma – tai ei niinkään tuttu? Se tuttu olisi ollut vaativa, hamuava, kiihtynyt. Nyt se oli vain kysyvä, kunnes otti hampailla kiinni huulestani. Katsoin sen ja allani kovettuvan kullin olevan merkkini siirtyä alemmas.

    Tiesin mistä hän pitää. Otin suihin pitkään ja hartaasti. Mies kirosi nautintoaan ja oli hiukan nolona. Odotin rentoutta, odotin sitä suoraa ja ottavaa miestä, mutta ei se uskaltautunut ulos. Ujostelu oli kuitenkin söpöä.

     

    Kun hän alkoi pysäytellä rytmiäni ja ähkäistä silloin tällöin nousin suutelemaan ja annoin hänelle aikaa. Tiesin, ettei hänellä nouse heti uudestaan, jos nyt jo tulisi. Suuhunsopiva kulli seisoi kuolasta liukkaana vasten häpyhuuliani. Riisuin paitani ja hän nykäisi varovasti stringejäni ja suuteli rintojani – niitä ei niinkään varovasti. Riisuin housuni ja annoin lämpimän hävyn hieroa pystyssä sojottavan kullin kärkeä. Huulet avautuivat itsestään ja kosteus valui ulos ja päästi kullin hitaasti uppoamaan sisäänsä. Ratsastin, mutta minut pysäytettiin, ratsatin taas ja hän nousi istualleen estääkseen minua. Hieroin itseäni hitaasti pitkin kullin vartta sääden hänet ähisemään ja kiroamaan lisää. Hän yritti pitää minua voimalla, mutta hankasin vastaan aivan pienellä liikkeellä. En voinut sille mitään, miten paljon nautin tilanteesta. Hän oli aivan kiimassa, aivan tuloillaan koko ajan, mutta kesti.

     

    Yhtäkkiä hän halusinkin ottaa ohjat ja käänsi minut alleen. Sitten huudettiinkin yhdessä. Tunsin kun pilluni puristui tiukemmin ja tiukemmin vasten aivan kovaa kullia, kun levitin jalkojani. Hän nosti ne olalleen. Tiesin, tulevani pian, mutta en vielä. Tiesin, ettei hän kestäisi kauaa. Koitin kääntyä kontilleni, jossa tulisin nopeammin, mutta hän ei antanut armoa vaan työnteli kiroillen menemään minun maatessani kyljellään tämän edessä. Nostin pakaraani, että hän pääsi työntymään syvemmälle ja ihailemaan näkyä. Rytmi kiihtyi “Anna mie käännyn?” kysyin varovasti.

     

    Hän päästi minut. Nousin kontalleni ja peruutin suoraan kulliin. Levitin pakaroitani ja värisin orgasmin enteillessä. “Mie en enää kestä” Kuului tukahtunut huokaus takaani. Hyväilin klittaa oikealla ja pidin pakaraa vasemmalla. Hän työnsi nyt hitaasti, hänkin väristen. Tunsin itseni pornonäyttelijäksi, sen verran käheä oli orgasmia enteilevä voikintani, kuin huokaus ja huuto samassa. “Nyt tulee” Koko mies tärisi, mutta jatkoi.

    minäkin tulin uskomattomalla voimalla, kun lämmin sperma levisi sisälleni. Mies jatkoi, kunnes lopetin ääntelyn. Huokasi ja pyyhki hikeään, heitti minulle pyyhkeen ja menin pesulle. Palasin sänkyyn ja hihittelin latteuksia kainalosta, kuinka “hyvää kannattaa odottaa” ja “parempi myöhään kuin ei milloinkaan”

    Seksistä rohkaistuneena esitin kysymyksen: “Ujosteletko sie minnuu?” ja mies myönsi. Se tuntui ihan uskomattomalta ja ihmettelinkin ääneen kerraten, mitä kaikkea paljon enemmän uskallusta vaativaa oli jo tehty yhdessä vuosien varrella. ” No niin, mutta ei sille voi mitään jos ujostuttaa” En voinut olla miettimättä, kuinka humala oikeasti poistaa estoja.

     

    “Paljon kello on?” Se oli vartin yli puolen yön. Hän totesi, että vielä hetki voidaan jutella, mutta sitten on pakko nukkua. Ehdotin uusintaa, oli kuitenkin jo kulunut hetki. Hän ei ollut varma nousisiko se enään. Siirsin peittoa ja sanoin “tutkitaan!” mies nauroi. Vielähän se nousi ja oli herkkä, mutta ei jaksanut kauaa suussani.

     

    Paneuduin kainaloon ja totesin sängyn olevan loistava ja huoneen ensimmäinen pimeä koko matkallani. Nukuin autuaasti hänen lähellään saman peiton alla. Aamulla nousin kuudelta hänen kanssaan toivottamaan hyvät työpäivät ja kiittämään yöstä. “Koita pärjäillä seuraavaan kertaan” sanoi hän pilke silmissään. Menin takaisin nukkumaan ja nousin seuraavan kerran vasta 12 aikaan.

    Laittauduin ja pakkasin. Yön kiimassa en llut juuri ajatellut, joten suuntasin nyt apteekkin. Olin yllättynyt kun en saanut sitä ainaista moraalisaarnaa sieltä, ainoastaan sen pillerin. Otin sen ja lähdin ajamaan Jyväskylään…

    Vastaa

    Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *