Tyttö, minä ja Korppi

”Varma kohde”, Korppi lausui mittaillen ja nyökkäsi kohti aamiaissalin toisella laidalla istuvaa tyttöä. Vilkaisin. Luonnonvaaleat hiukset, pitkähkö ja ryhdittömästi luiseva. Enempää en matkan päästä nähnyt.
”Soma”, myönsin innottomasti samalla kun Korppi rymysi pystyyn ja suuntasi epäröimättä kohti vaaleaverikköä. Hymähdin mielessäni. Se oli ollut samanlainen hulivilifiksu jo lukiossa. Perusluonne oli ja pysyi. Korppi ehti tytön eteen, kädet elehtivät, katse oli lukittu kohteeseen. Välillä se askelsi muutaman tuuman sivulle ja siitä takaisin kuin laiskasti keinahtelemaan unohtunut metronomi orkesterimontun pauhussa.

Vilkaisin ulos. Pilvettömän kaamosaamun pimeys valui kuulaaksi kirkkaudeksi. Lumen peittämät kumarat, haaraiset puut piirtyivät tunturinkupeella vasten lasinsinistä taivasta. Pihaan kaarsi bussi, joka tiputti ulos yöjunan tuomat. Kuski kumarteli laukut lumiselle tielle, peruutti ympäri ja lähti ajamaan poispäin takavalot punaista loimottaen. Kevyestä pakkaslumesta nousi auton perään pyörre, joka jäi leijumaan ilmaan bussin nyökättyä nyppylän taakse.

Korppi viittoili laitapöydästä vilkuillen vuoroin minuun ja tyttöön.
”Tässä on Alina”, Korppi esitteli ja laski kevyesti kätensä tytön lavan päälle. ”Alinan porukat lähti käymään Rovaniemellä sukulaisten luona. Ne palaa vasta huomenna. Lupasin pitää seuraa.”
”Moi”, sanoin tytölle. Tyttö nyökkäsi ja yritti varovaisesti hymyä. Iho oli paketoitu paksun meikkivoidekerroksen alle. Kasvot olivat ovaalinmuotoiset, nenä kapea ja terävä ja silmät suuret ja sinivihreät. Tyttö nousi.
”Hisseillä puoli yksitoista?” Korppi kysyi. Tyttö vilkaisi Korppia myöntymisen merkiksi, pysyi vaiti.

Vaikutelma ryhdittömyydestä vahvistui tytön lähtiessä kävelemään. Pitkät hennot raajat nytkähtelivät tahdittomasti, keskikropasta puuttui kanto. Teki mieli ropauttaa Korpille muutama valittu sana vastuusta, tunteista ja muista aikuisuuden peruskäsitteistä, mutta jätin sanomatta. Korpin tapauksessa viesti olisi tukehtunut tuuleen. Kehotin sitä kuitenkin oman etunsa vuoksi varmistamaan tytön iän.
”16 vuotta ja kolme viikkoa. Tutkittu juttu heti ensi tapaamisella”, se irvi valistukselleni ja pujahti kulman taakse. Pihalla Korppi pisti juoksuksi. Se oli löytänyt elämäntuntonsa.

Seuraavan kerran näin ne puoli kuuden ruokatarjoilussa. Kun saavuin, Korppi lopetteli kermapuolukkaunelmaansa. Nostelin omalle lautaselleni satsin käristyslientä muusin kylkeen ja ruoppasin kasan puolukkaa jatkoksi teräskulhosta. Valitsin pöydän salin takaa. Korppi poikkesi lähtiessään.
”Pistän kiukaan tulille. Tule perässä.”

Nyökkäsin suu täynnä muusia. Korppi kiirehti ulkona huojahtelevaa Alinaa kiinni. Tyttöä kävi sääli. Oli olo, ettei sillä ollut eväitä ottaa vastaan ahnaasti nokkivaa kiimaista lintua. Kuitenkin ymmärsin sitä. Kylkeen kiilanneeseen Korppiin oli ollut helppo tarttua. Se tarjosi sille tarkat tanssiaskeleet, varman viejän, jonka ote tuntui turvalliselta. Se oli 16-vuotiaalle täky, jota oli vaikea vastustaa, yliärsyke.

En jäänyt odottamaan ruokailun jälkeen minibussijakelua mökeille vaan päätin kävellä. Oli kylmä. Pakkasta oli seinämittarissa 24 ja taivas musta, tähdistä tuikki. Lumi narisi askelten alla, pienikin vire nirvoi ihoa. Teki mieli kietoa huivi huolellisemmin suojaksi. Mökille päästyäni naamaa kiristi, painelin sitä kämmenellä. Lämpö helli.

Ulkosaunasta tuprutti savu. Korppi hääräsi saunan ja avannon väliä ämpäreiden kanssa. Menin mökkiin. Takassa kurotteli laiskasti hiipuva tuli. Sohvan viereisellä tummaksi viilutetulla pikkupöydällä paloi hämärä valo, jonka kajossa Alina luki. Tervehdimme. Laskeuduin Alinan viereen.
”Tuosta Korpista.”
Alina laski kirjan pöydälle, katsoi. Sen silmistä näkyi valistuneesti kasvatetun lapsen kärsimys, akateemisen perheen tukahduttava tietoisuus. Ymmärsin olla hiljaa.
”Tiedän”, se sanoi. ”Olen nuori ja naiivi, mutta jos se pitkittyy se mutkistuu. Hoidan tän teidän kanssa alta pois.”
”Meidän? Kuule ei.”
Siihen se ei vastannut. Se oli sisäinen ihminen, sellainen, jolla oli omansa ja asiaa ulkomaailmalle vain käytännöllisen tarpeen verran.

Korppi temmelsi ovesta. Käärityistä lahkeista lohkesi lumipaakkuja eteiseen.
”Valmis!”
”Kuka menee?” Kysyin
Korppi vilkaisi Alinaan. Se soi Korpille katseellaan täydet valtuudet.
”Mene sä ensin, me käydään sun jälkeen”, Korppi ehdotti minulle.
Lönnyin ulos ovesta vaihtokamppeita K-kaupan muovikassissa roikottaen. Korppi oli lämmittänyt yli ja jättänyt siksi oven raolleen. Pukuhuoneessa oli kosteaa. Avasin oven ulos. Kuiva, vihmova kylmä työntyi massana sisään, tulvahti. Riisuuduin ja kipusin lauteille. Löylyt huuhtoivat kosteina. Pistin makuulle alemmalle lauteelle, nakoin vettä harvakseltaan. Taukoja en pitänyt. Sitten peseydyin nopeasti ja harpoin kalsareissa takaisin mökille kumisaappaat paljaissa jaloissa kylmännihkeinä hölskyen. Mutisin eteisestä saunan olevan vapaa ja kiipesin yläkertaan kirjan kanssa.

Säpsähdin kun oveen koputettiin. Alina avasi.
”En kuullut”, myönsin.
”Hiivin”, se vastasi. ”Toni jäi vielä saunaan.”
Sillä oli yllään satiininen yöpaita, joka ylettyi pakaroiden alle. Se laskeutui kauniisi hoikan pitkän vartalon ylle. Rintaliivejä ei ollut, nännit painoivat sileään kankaaseen kaksi nupukkaa. Se istuutui viereeni. Yöpaita nousi ja näin ettei Alinalla ollut pikkuhousuja, ainakin ne olivat pienet ja piilossa. Se tarttui peitteeseen, nosti sen päänsä yli ja katsoi sitten silmät suorina sojottaen kuin koiranpentu. Se teki ujousliikkeitä, vääntyili ja avasi suunsa.
”Joonas…”
”No?”

Se pujotti kätensä yöpaitansa alle ja kuljetti ne rinnoilleen. Yöpaita nousi käsien mukana. Näin sen ja sen maidonvaaleat silkkiset reidet, jotka johdattivat haaroihin. Haaroissa törrötti lehdykkä. Se oli aivan pieni, lyhyt ja kapea, mutta pysty kuin toukan rullaama puun koloon kiskottu koivunlehti. Se näytti aralta, sitä teki mieli koskea, kokeilla, miten iho reagoisi kosketukseen, miten vartalo, kokeilla, miten sormi alkaisi upota vai alkaisiko ollenkaan. Alina riisui yöpaitansa ja piti käsiä rinnoillaan. Ne olivat keskikokoiset, vähän suuremmat, vähän tavallista laakeammat ja pursuivat sivuilta ulos. Alina nousi kyykkyyn, levitti reisiään ja laski tummat, tiiviit nuput luikahtamaan sormiensa välistä. Kädet liukuivat alas, alas vatsalta, alas jalkoväliin. Ne liukuivat takaisin ylös. Sormet tarrasivat nuppuihin, laskivat irti. Sitten tyttö putosi polvilleen ja kumartui puoleeni.

Sauvani oli noussut. Se painoi valkoisia Calvin Kleinejä ja tanakoitui, pyrki ja ponnahti, yritti askelman kerrallaan kuin vapautta etsivä käärme, jokin elävä. Alina kosketti kalsareideni päältä. Ähkäisin. Kosketus sykäytti.
”Sattuuko?” Alina katsoi minua avoimesti silmiin, ihmetellen.
Pudistin päätäni ja revin kalsarit jalastani. Alina tuijotti miehuuttani. Ensin ei koskenut, sitten laski etusormensa kivekselle, varovasti, kuin kuvittelisi sen olevan kuuma, kokeili kivesten välistä. Ne olivat vetäytyneet tiukoiksi, ryppyisiksi. Alina koski vartta, keskikohdan alapuolelta. Hän painoi varovasti sormella, tunsi lihaksen voiman, katsoi silmiini, sitten takaisin penikseeni, kaluuni, kyrpääni, jonka tahdoin Alinaan.

Vedin esinahkaa hitaasti taakse. Alina seurasi vetäytyvää poimua ja kosketti punaiseksi pakkautunutta terskaani. Hän tuikkasi sormellaan terskan päässä olevaa soikeaa reikää, tarttui marjapuuron väriseen nuppiin kahdella sormella ja veti sormet räystäälle ja räystään alle.
”Pistä se minuun”, Alina kuiskasi.
”Eikö pitäisi ensin…”
”Nyt. Vähän se saa sattuakin”, se anoi. Äänessä kuului ylimääräisen hengityksen kuorma. ”Pane se…takaa.”

Nousin, raahasin kaksi kahden istuttavaa sohvaa seläkkäin ja käännyin
takaisin sängylle. Alisa makasi selällään, jalat levitettynä, kädet sivuilla, rentona, rinnat rintakehällä kelluen. Odottaen, väristen, avuttomaksi asettuneena mutta tahtovana. Katsoin uudestaan vakoa, pienen pientä, viatonta. Karvat oli ajettu, iho oli sileä, häpykarvoituksen kohdalla hienostunut varjo. Arastutti, häpeä kiersi, kolkutti mutta ei saanut otetta. Tuli tunne luvattomaan kajoamisesta, mutta se ei pysynyt.

Vedin Alinan kädestä pystyyn ja ohjasin sohvalle. Alina kävi selkänojien päälle vatsalleen, jalat sivuilla roikkuen. Peppu levisi, pieni, pehmeä tyynymäinen peppu, peppu, jonka keskellä näkyi ryppyjä, nekin pikkuruisia, nukkemaisia. Häpyhuulista muodostui rengas, kuin veteen kiven molskahdettua. Työnsin terskani renkaaseen, sivelin sillä ihoa. Alina värisi. Painoin vähän. Vedin vähän. Painoin enemmän. Vedin enemmän. Sitten ryntäsin pohjaan. Tyttö ulahti. Pylly nousi, tärähti kuin haulikko olkaa vasten syliini.
”Joo…oooh!”
Vetäydyin ulos ja liikuttelin lihan suulla. Työnsin hitaasti pohjaan. Puristi, nuoren naisen naiseus, otti. Viimeisillä senteillä Alina ensin värähti ja sitten säpsähti.
”Se menee tässä asennossa liiankin syvälle”, selitin.
”Joooooh”, se huokasi ja työnsi ahnaasti lantiotaan syliini nipistyksestä vähät välittäen.

Vedin kaluni ulos. Silitin untuvaisen vaalean karvan peittämiä pakaroita ja laskin sormeni pyllyreiälle. Hieroin sitä varoen. Alinan hengitys tiivistyi.
”En ehkä haluais…”, se yritti sanoa, mutta halusi kuitenkin. Jatkoin hieromista, painoin sormella reikää auki, ihan vähän, kuin hiekkaan sormenjäljen tai voiteeseen. Sitten rupesin hieromaan, pyörittelin tiukoilla rypyillä. Välillä revin pakarat auki, ronskisti, puristin ja kynsin, aurasin peukaloilla pitkin vakoa molemmin puolin, kunnes palasin pyörittämään rypyille. Alina rentoutui. Seurasin hurmaantuneena, kun pylly alkoi tanssia pienin, pyörähtelevin liikkein etsien sormiani, kosketusta, etsien enemmän, etsien sellaista, josta se ei vielä tiennyt, jonka se vasta aavisti.

Lopetin ja asetin kaluni uudestaan pillun suulle. Katsoin hetken viatonta miniatyyristä veistosta ja aurasin sisään. Jatkoin kunnes Alina sai rytmistä kiinni, jatkoin vielä vähän varoen antamasta liikaa. Sitten vedin Alinan pystyyn. Tartuin takaa rintoihin, puristin, liu’utin käteni pitkin pehmeää kudosta alas kyljille, käänsin tytön ympäri ja suutelin. Hellästi, kielellä pyöritellen, kieli kieltä, huulet huulia vasten, hellästi iholla tassutellen, pehmeästi, kielellä kouristellen, ahnaasti, rumasti ja eläimellisesti varomatta, kiimassa.

Nostin tytön sängylle. Suuni mahtui pillun ympärille. Imin tanakoita terälehtiä, yhtä aikaa ja erikseen, otin huulteni väliin ja venytin, purin kevyesti. Nuolin pillun ympäriltä, reisiä, pillua, päältä ja syvemmältä. Käyristin kieleni, painoin mahdollisimman syvälle ja vedin ylös.

Alina ponnahti. Se oli ensimmäinen suora kosketus klitorikseen. Nuolin kiusoitellen klitoriksen ympäriltä välillä klitorista hipaisten, vähän, vähän enemmän, vielä enemmän painetta lisäten ja nuollen sitten pelkkää poimun alta esiin lipunutta nuppua – imien, näykkien ja lirputtaen. Tyttö tuli. Kädet kouristuivat peittoon, lantio jännittyi, nousi ja rojahti. Alina huokasi, pää kääntyi sivulle. Hän veti muutamaan kertaan syvään, äännähti ja jäi sitten tuijottamaan kattoon.

Menin Alinan viereen. Kiedoin käteni tytön ympärille. Hän oli sileä kuin sulava jääpuikko, mutta lämmin ja sykkivä. Hän tuli mielellään lähelle, puristi. Suukottelin. Makasimme.
”Oliko tää rakastelua?”
”Kai se oli”, vastasin.
Se kierähti rintani päälle ja painoi suukon. Katsoi silmiin.
”Nyt kun rakastelu on tieltä pois, niin antaiskohan Korppi seksiä?”
Hihitin. Hihitys katkesi oven narahdukseen. Korppi leuhtoi portaita samalla energialla, joka sitä oli lennättänyt koko päivän. Se leväytti oven auki.
”Sori kun vähän meni…”
Tilanne selvisi sille sekunneissa.
”Vit…”
Se käännähti kannoillaan ja tömisti mielenosoituksellisesti alakertaan. Alina nousi ja lähti perään. Jäin sängylle.

Arvasin alhaalta kantautuneesta ulahduksesta, että Korppi oli päässyt ottamaan omaansa. Tassuttelin ovelle ja rupesin laskeutumaan portaita. Alina makasi vaalean rahin päällä. Vatsan alla oli kova ja pieni sohvatyyny. Peppu oli pystyssä, pienet pyllynpuoliskot erillään. Korppi oli polvillaan Alinan takana, kieli jalkovälissä. Hiivin lähemmäs, taakse sivulle. Korppi vilkaisi minua sivusilmällä, Alina ei huomannut. Korppi veti kielellään pitkin punaista lihaa, nosti kiiltelevää nestettä peppureiälle ja alkoi sitten epäröimättä nuolla peppua. Tytön hengitys katkesi, sitten peppu ponnisti Korpin kieltä vasten. Jalat työnsivät, soutivat nykien, peppu liikahteli. Alina työnsi ja Korppi kiskoi, lirputti kärjellä, rentoutti välillä kielensä laveaksi siveltimeksi ja kutitteli taas kielen kippuraisella päällä.
”Haluaisitko…sen…sinne?” Korppi kysyi lipaisujen välissä.
Alina vilkaisi taakse.
”Varovasti.” Äänessä oli uudenlaista arkuutta.
Korppi tarttui pöydällä olevaan voidepulloon, puristi siitä kädelleen, lämmitti rasvan kämmentensä välissä ja levitti sen peppureiälle. Hän alkoi ohjata sitä ryppyjen sisään sormella auttaen. Ensin puoli senttiä, sitten sentin, sitten useamman sentin ja lopuksi koko sormen mitan. Hän lisäsi rasvaa ja pyöritteli sormeaan varovaisesti reiässä kaarta kasvattaen, hellästi mutta koko ajan ahnaammin. Korppi lisäsi rasvaa vielä kerran, ohjasi sen huolellisesti reikään ja sen suulle ja asetti kyrpänsä neitseelliseen painaumaan.

Alinan teki kipeää, hetken. Sitten lihakset rentoutuivat. Korppi työnsi vain puoleen väliin. Hitaasti. Hän nyökkäsi minulle kohti Alinan päätä ja tarttui tyttöä hiuksista, veti ja työnsi samalla peniksen pohjaan. Alina jännittyi uudestaan, reikä liiikahteli. Rypyt levisivät kehäksi kyrvän ympärille. Korppi tiukensi otettaan Alinan hiuksista, tarrasi tukistaen ja kiskoi Alinan pään takakenoon. Astuin tytön eteen ja riisuin. Työnsin kaluni tytön huulille. Hän otti sen halukkaasti. Työnsin kalua kohti kurkkua, varovaisesti mutta silti syvemmälle pakottaen. Korppi kiskoi tyttöä hiuksista, vetäytyi taaksepäin ja puski sisään. Alinan kieli tuntui terskan räystäällä, se kiemurteli, etsi, otti. Tyttö nytkähteli, liikahteli. Aloin runkata tytön suulla, edestakaisin, ulospäin, välillä kokonaan ulos, sitten sisään, vähän tai liian pitkälle, niin pitkälle, että tyttö pisti vastaan. Myös korpin tahti yltyi, hän survoi, yhä nopeammin, yhä, vimmaisesti, punnertaen.

Kaluni peittyi tytön sylkeen. Hän ahnehti lihaani, ahnehti molempiin päihinsä kiiman, kivun ja sykähtelevän nautinnon hurmassa. Lastini kiemursi liikkeelle. Kiilasin kyrpäni Alinan huulille, puoliksi sisään ja puoliksi ulos. Paksu, runsas tahna suihkusi, kouri sisältä saakka. Korppi laukesi samaan aikaan kiskaisten viimeisen kerran tytön käytetyn perseen itseään vasten, vetäen hiuksista, urahtaen. Osa siemennesteestäni valui tytön suuhun, osa levisi huulille ja ylemmäs, roikkui tahmeana nenän alta. Samassa ulko-ovi avautui, sitten väliovi.
”Alina, Alinaaa, löysimme viestisi, oletko täällä?”
Katsoimme ovelle. Turkiksiin pukeutunut muodokas, huolellisesti meikannut nainen seisoi ovella.
”Äiti”, Alina kuiskasi.

Annan ja Marian kirjasalonki

Puuvillainen kesämekko ylsi polvien ylle. Sen alla ei ollut pikkuhousuja eikä rintaliivejä. Pienten, loivasti laskevien rintojen päissä törröttivät pulskat nännit. Ne olivat tummat ja ryppyiset ja luonnottoman suuret kuin luumunkivet. Anna ei pitänyt rinnoistaan, hän vieroksui kaikkea peilin heijastamaa. Pienten rintojen vastapainoksi lantio pyöristyi leveänä ja uhmakkaana, melkein röyhkeästi. Sääret olivat pullukat ja huulet paksut. Niiden yllä piirtyivät kapea, pieni nenä, ja hailakansiniset silmät.

Leveän portaikon ruskeankultainen puu pehmensi lasisen rakennuksen virastomaisuutta. Anna alkoi kivuta. Vastaostetun kesämekon kukallinen kangas lainehti nännien päällä. Se hipoi niitä kiusoitellen, härnäten, ja nuoli leveää, ulos työntyvää peppua. Anna kostui. Pakkautuva veri pingotti nännit  rosoisiksi nupuiksi, jalkovälissä hiipi pyörähtelevin askelin kiihtyvä halu.

He olivat kohdanneet kirjablogissa. Maria kirjoitti rohkeasti ja kärkkäästi, lohkoi ennakkoluulottomasti esiin uutta, eikä epäröinyt kommentoida epäsovinnaisesti. Kun Anna oli maininnut anoreksiaa käsittelevän kirjan yhteydessä tyytymättömyytensä vartaloonsa, oli Maria vastannut siihen sähköpostilla. ”Märkä pillu on aina kaunis, sun on tuskin poikkeus.”

Anna oli säpsähtänyt. Vain yksi rivi. Mitä Maria tarkoitti? Oliko se leikittelyä, alatyylin rekisteristä nostettu hymynkareeksi tarkoitettu sana? Vihje? Kysymys? Ehkä se oli sattumus, yksi niistä, joita kullekin osuu vain yksi elämässä. Sattumus, johon tarttumatta jättäminen tarkoitti elämisen hylkäämistä, elämisen pelkoa?

Anna kirjoitti takaisin takellellen, hartaasti ja varovaisesti, mutta varmana, että tahtoo tietää, mitä Maria tarkoitti. Vastaus tuli samana iltana.

”Tule perjantaina ennen sulkemisaikaa yliopiston kirjastoon. Kolmas kerros, työskentelen siellä informaatikkona.

P.s. Riisun ne kuitenkin, kannattaako edes pukea?”

Annan astuttua viimeisen portaan hänen sisällään hulvahti, läikähti raskaasti kuin räjähdyksen jokaiseen soluun yhtäaikaa osuva paine. Kuohu suli valuvaksi märkyydeksi ja tahmeudeksi jalkovälin karhealle, tiheälle karvoitukselle ja kostutti reisiä. Anna oli aina hävennyt kiihottumistaan, sitä, ettei ollut kiihottuneena ainoastaan kostea eikä edes märkä vaan läpimärkä. Hän ei ollut koskaan antanut poikaystävänsä nuolla itseään kuin heti suihkun jälkeen. Pelkkä ajatus, että joku työntäisi kielensä hänen  paksun tahmean meden peittämään kukkaansa nolotti, eikä Annan nolotusta helpottanut tietoisuus jalkovälin lihan runsaudesta, paksuista roikkuvista terälehdistä, joita oli mahdoton piilottaa katseilta edes yleisessä suihkussa.

Maria istui puisen teräsjalkaisen virastopöydän takana. Paperipinot olivat siistejä, näppäimistön sivussa oli avattu kirja. Marialla oli kerroksittain leikattu ryhdikäs bisnestukka, paksusankaiset lasit ja voimakas meikki. Huulissa oli tumma hehkuva puna. Nainen nousi. Valkoinen pusero oli työnnetty hameeseen. Rintamus oli tiukka ja selvästi koholla, mutta nytkähdyksen periksi antanut niin kuin keski-iän alkuun ehtineillä naisilla yleensä. Nainen vilkaisi Annaan ja lähti kävelemään poispäin. Sukkahousujen saumat olivat suorat, punaiset piikkikorot kopsahtelivat. Anna seurasi, kuinka keinahteleva lantio katosi kulman taakse. Samalla kovaäänisistä kajahti ilmoitus kirjaston sulkemisesta.

”Suljemme”, vartija toisti kovaäänisten ilmoituksen portaiden syrjään seisomaan jääneelle Annalle.
”Hän on minun kanssani”, Maria ilmoitti hyllyjen välistä. Anna säpsähti matalaa, kirkaspiirteistä ääntä. Vartija lähti. Ulos suuntaavien ihmisten äänet kantautuivat ylös saakka. Liukuovet avautuivat ja sulkeutuivat, ulkovien sähköpumput surisivat ja askelten läpsähdykset rytmittivät autiota tilaa, kunnes hetken päästä koitti hiljaisuus. Tyhjässä tilassa Marian korot kaikuivat kuin ylikireäksi viritetty rummun kalvo. Hän käveli hitaasti Annan luokse.
”Olen Maria.”
”Anna”, Anna sanoi ja ojensi kätensä. Maria tarttui käteen. Marian iho oli kuiva ja viileä. Hän nosti Annan suoraksi ojennettua kättä siihen katsomatta, laski sen, kiskaisi sitten Annan liikkeelle ja talutti hänet kävelykadun puolella olevien seinänkorkuisten ikkunoiden ääreen. Ihmiset kävelivät alhaalla eri suuntiin tietämättä, että heitä katseltiin. Se oli aina tuntunut Annasta jännittävältä, luvalliselta tirkistelyltä, läsnäolemiselta olematta läsnä. Lapsena Anna oli ajatellut, että hän on kuin pilven päältä ihmisiä tarkkaileva Jumala. Maria laski kätensä Annan kyljille. Hän käänsi Annan selin  eteensä ja ohjasi tämän kädet sivuille. Annan teki mieli laittaa kätensä pois, päästä niistä eroon. Käsien sivuilla roikottaminen herätti avuttomuuden.

Maria tarttui mekon ylimpään nappiin, avasi sen, toisen ja kolmannen, kunnes mekko oli auki vyötäröön saakka. Nainen valutti kankaan roikkumaan uomalle. Hän pyöristi kätensä kupeiksi Annan rinnoille. Kosketus oli Annalle vieras. Hän säpsähti. Maria levitti sormensa ja liu’utti ne kiilaten nännien ympärille.
”Hurmaavat”, Maria kuiskasi ja puristi nännit etusormien ja peukaloiden väliin. Puristus oli luja. Se kivisti ja samalla kiihotti. Anna ähkäisi pidättyneesti. Maria väänsi nännejä ja kivistys suli lämmöksi, joka yltyi poltteeksi. Anna ähkäisi uudestaan ja liikautti käsiään kuin vastustaakseen, mutta laski ne saman tien takaisin roikkumaan. Polte kasvoi, Annan teki mieli pyytää Mariaa lopettamaan, ja juuri samalla hetkellä Maria hellitti otteensa.
”Ne ovat ihanan suuret”, Maria henkäisi, tarttui Annan käsiin ja asetti ne lasia vasten. Anna nojasi kevyesti lasiin työntäen kevyesti pyllyään taakse. Alhaalla ryömi ihmisten tasainen virta. Anna toivoi että joku katsoisi, paljastaisi hänet ja näkisi hänen vajavaisuuteensa ja häpeäänsä, mutta kukaan ei silmännyt ylös. Kukaan ei nähnyt hänen rumia nännejään.

Marian kädet laskeutuivat Annan lanteille ja liukuivat kankaan alle. Anna painoi päänsä lasiin Marian nykäistessä mekon alas. Anna sulki silmänsä. Hän ajatteli peilikuvaansa, pelkäsi Marian katsetta. Annan teki kuitenkin mieli avautua, paljastua. Hän levitti jalkojaan ja tunsi ilman virtaavan reisiensä yhtymäkohdassa. Hassua, kuinka kosketuksista kevyin voi olla niin raskas. Maria valutti kätensä pitkin Annan selkää ja käytti niitä kyljillä. Yhtäkkiä Anna tunsi lämpimät huulet ja kielen pyörähdyksen selkänsä notkelmassa, kohdassa, jossa pakaroiden laakso alkaa.
”Ei!” Anna pyysi. ”Ei!”
”Olet hassu, suloinenkiihottavahassu”, Maria naurahti lausuen sanat yhteen kaiken kerralla henkäisten. Sitten Marian kädet etsiytyivät Annan pakaroille ja levittivät niitä ronskisti, pehmeä liha puristui kouriin. Anna tiesi, että Maria näki kaiken, ihan kaiken. Hän tunsi ujouden lämpimän lehahduksen sisällään, poskille nousi puna.
”Se on…ei!”
”Mitä se on?” Maria kysyi kiusoitellen.
”Ruma”, Anna vastasi epäröimättä.
”Sovitaan sitten niin”, Maria vastasi. ”Sovitaan, että sulla on märkärumasöpölihaisateinipillu”.
”Ei…” Anna aloitti tajuten samalla, ettei tiennyt, mitä tahtoi sanoa.
”Tai joo. Tule!” Maria käski.

Anna käveli Marian edellä pyydettyyn suuntaan. Hän tunsi Marian katseen tynnörimäisellä lantiollaan, esiin pilkottavalla pillullaan ja pehmeillä, taikinamaisilla reisillään. Jokainen askel kiihdytti kiimaa ja pumppasi esiin tahraavaa lemmennestettä. Anna huomasi pillunsa turpoavan. Veri pusertui kudoksiin, liha paisui.
”Tuohon”, Maria sanoi osoittaen lukunurkkauksen takaseinustan sohvaryhmän keskellä olevaa rahia. Anna jäi seisomaan neuvottomana.
”Kontalleen.”
Rahi oli karkeasta kankaasta, jonkin verran leveyttään pitempi. Anna kävi ensin polvilleen lattialle ja nojasi ylävartalonsa rahiin, mutta kuullessaan Marian kävelevän kauemmas hän muutti asentoaan ja nosti jalkansa rahin päälle niin että ne roikkuivat sivuilta. Annan pylly nousi pystyyn, pakaroiden puoliskot levisivät ja turvonnut kiiltelevä liha levisi avonaisena.

Maria palasi.
”Kaunista.” Äänessä kaikui vaativa, tinkimätön halu, ehdoton ja kärsimätön. Annan häpeä oli loitontunut. Sen peitti odotus, jännitys tulevasta, vimmainen pakko nautintoon, johonkin uuteen, johonkin ennen kokemattomaan.
”Haluatko kyrpää?” Maria kysyi hitaasti ääntäen tehden selväksi pelkällä äänensävyllään, ettei kaivannut vastausta.
Anna käänsi vaivalloisesti päätään. Lihaksissa kiristi. Hän näki Marian kannattelevan paksua, pitkää ja  mustaa tekopenistä, jonka pinnassa polveili selvästi erottuvien suonten verkko. Anna nyökkäsi, ja Maria laskeutui alas. Kun Annan mieleen tuli kuva omasta turvonneesta, eläimellisestä ja eritteiden liottamasta pillustaan, häpeä palasi, mutta häipyi heti, kun Maria kosketti sormellaan Annan pingottunutta peppureikää.
”Ei…ei…ei…” Anna hoki taas voimattomasti.
”Voi kyllä!” Maria naurahti kuivasti. Hän aurasi sormellaan edestakaisin sivelyin pillumehua pepulle, pujotti sormea sisään puoli senttiä ja raapaisi varovasti kynnellään. Annan lantio nytkähti säikähdyksestä, joka kuitenkin suli nautinnoksi. Maria raapaisi toisen kerran, nyt puolikaaressa pitkin ryppyjä, ja työnsi sitten koko sormensa kireän ryppyisen reiän keskelle. Samaan aikaan hän asetti tekokyrvän pillun suulle. Anna jännittyi. Tykyttävästä halustaan huolimatta lihakset työnsivät vastaan. Maria odotti kärsivällisesti, ja kun lihasten vastustus oli kiivaimmillaan, hän sysäsi peräänantamattomalla työnnöllä sauvan uikuttavan tytön sisään aina pohjaan saakka. Anna kiljaisi. Hänen pohjukassaan nipisti, sattui, tuntui liian suurelta ja oli sietämättömän raskasta. Maria survaisi sauvalla muutaman kerran ennen kuin tyttö ehti sopeutua tilanteeseen. Anna ulahti uudestaan, lantio ponkaisi ja kipu tulvahti, kunnes liha antoi periksi ja kipu laantui.

Maria alkoi survoa, välillä pienin kiihkein nykäyksin runkaten, välillä hitain koko sauvan mittaisin vedoin. Hän etsi sopivan kulman ja kuunteli Annan kiihtyvää hengitystä, mutta ei antanut tytön laueta. Maria vältti koskemasta suoraan klitorikseen. Hän ei tahtonut suoda nuorelle himoavalla ja vapaudenkaipuiselle vartalolle lepoa. Hän tiesi, ettei tyttö sen jälkeen palvelisi häntä samalla hartaudella kuin halun vallassa. Välillä Maria veti sauvan kokonaan ulos, piti sitä muutaman sekunnin punaisena hehkuvan reiän suulla, ja syöksi sen sitten voimalla sisään. Annan lantio nousi ja vääntyi, pää kohosi ja huulilta pääsi puuskahdus. Maria jatkoi kärsivällisesti. Hän tiesi, ettei tyttö kestäisi loputtomiin.

Anna puristi reisillään rahia, vatsa ja nännit hieroutuivat rytmikkään ähkimisen tahdissa raapivaan kankaaseen. Kun Maria välillä veti sauvan ulos, Annakin pysähtyi ja valmistautui Marian työntöön, mutta ei koskaan onnistunut ennakoimaan sitä. Tuntui kuin sauva olisi tullut aina sisään väärällä hetkellä. Hetken kuluttua Maria alkoi vetää joka työnnöllä sauvan ulos työntääkseen sen samantien sisään. Suonikas kova muovikyrpä tikkasi Annan silminnähden paisuneen naiseuden suulla. Kyrvän nesteistä kiiltelevä nuppi vilkkui sisään ja ulos. Anna painoi tuskaisena kasvojaan rahiin. Hänen lantionsa souti ja nyki. Se yritti ohjata peniksen sisään sopivassa kulmassa, mutta Maria piti huolen, että klitoris jäi vapauttavaa kosketusta vaille.

Anna rupesi anelemaan. ”Kiltti… ole… kiltti… sieltä… vähän… kiltti…”
Maria veti sauvan ulos ja kumartui Annan jalkoväliin. Hän asetti kielensä alas häpykarvoitukselle ja ohjasi sen hitaasti lihan läpi peppureiälle saakka levittäen sivuun valtavan kokoiset kimmoisiksi ja kiimanpunaisiksi pumppautuneet lehdykät, joiden ympärillä levisi naisellinen märkyys. Maria pyöräytti kieltään pepun suulla. Pehmeät reidet nytkähtelivät. Ne työnsivät epätoivoisesti pillua ja peppua kohti Marian kieltä, joka ei ollut enää lähelläkään Annan herkimpiä sopukoita.

Maria odotti hetken, hän nautti katsella tyttöä, jonka toive laukeamisesta rupesi sulamaan pettymykseksi. Vähitellen värisevä, keinuva lantio rauhoittui ja Anna jäi makaamaan pää sivulla, huulet raollaan ja edelleen kiihtyneesti hengittäen.
”Tahdotko vielä jotain sisääsi? Maria kysyi samalla hetkellä, kun Anna oli luopumassa kokonaan toivosta. Tyttö nyökytti tarmokkaasti ja työnsi saman tien lantionsa pystyyn. Maria kumartui lattialle.
”Tämä on melko suuri, yritä rentoutua kultaseni.”
Maria työnsi lattialta poimimansa teräksisen anustapin Annan pilluun. Se sujahti avonaiseen lihaan vastaan pistämättä. Maria kiersi Annan pääpuolelle ja asetti tapin tytön huulille.
”Maista!”
Anna otti kuuliaisesti tapin suuhunsa puristaen sitä huulillaan ja maistoi pillun kirpeän maun ensimmäistä kertaa elämässään. Maria kiersi takaisin taakse ja asetti tapin pyllyn reiälle. Hän pyöritteli sitä rypyillä, työnsi sen pyöreänterävää kärkeä puoli kynnenmittaa sisään ja keinutti sauvaa. Sitten hän tarttui sauvan päähän, lukitsi sen sormiensa väliin ja kämmentään vasten ja työnsi. Hän ehti nähdä, kuinka reikä supistui ennen kuin Anna parahti.
”Sattuiko?”
Anna nyökkäsi. ”Vähän.”
”Nouse ylös, yritä pitää se sisässäsi”, Maria pyysi.
Tyttö ponnisti vaivalloisesti jaloilleen ja jäi seisomaan jalat lievästi harallaan. Maria meni hänen eteensä ja kumartui suutelemaan. Anna vastasi huuliin, kieleen ja Marian ahnaaseen näykintään. Maria ohjasi Annan kädet hameensa kaulukselle.
¨”Riisu!”
Hame tipahti.
”Lisää!” Maria käski.
Anna veti kyykistyen alas pikkuhousut ja sukkahousut. Maria astui niistä ulos ja asettui Annan ylle.
”Pidätkö?”
Anna näki turpeisen karvoituksen, jota oli ohennettu koneella mutta ei rajattu. Sen keskellä pilkotti tummanpunainen suikale naiseutta. Maria alkoi napittaa auki puseroaan.
”Tiedät mitä tehdä, ole hyvä.”
Anna ehti nähdä, kuinka Maria vapautti suuret, luonnollisen runsaina roikkuvat rintansa ennen kuin tunsi naisen painavan pillunsa kasvojaan vasten. Hän haistoi vaon kiihottuneen tuoksun ja tunsi sen ensimmäiset sammaleiset, kirpeät pisarat huulillaan ja kielellään.
”Orgasmiin saakka, ole hyvä!”

Saksan lehtorini rouva Ostling

Odotin ylimmän kerroksen harrasteluokan ovella. Suuri, valkotauluinen kello raksahteli puoli kuutta. Valjujen ameebamaisten tahrojen täplittämässä käytävässä kaikui kalseasti, oli viileää. Joku oli unohtanut naulakkoon takkinsa ja seinän vieressä lojui ruttuinen tölkki, josta oli lirahtanut ulos tilkka. Se oli kuivahtanut tahmeaksi läntiksi.

Ostling kopsutti ovelle korkeissa punaisissa koroissa ja vilautti lukulaitteelle kulkukorttia. Sähkölukko surahti, ja puikkasin Ostlingin ohjaavan nyökkäyksen tahdittamana sisään.
«No?» Ostling kysyi asettuen istumaan opettajan pöydän taakse ja käskien minut seisomaan pöydän eteen. Ostling ryhdisti selkäänsä, leuka nousi arvokkaasti pystyyn. Painoin katsettani alas. Vatsassani nuljahteli häpeästä, ujoudesta ja seurausten pelosta kutoutunut möykky.
«Onko puolustuksella puheenvuoroa?» Ostling tiukkasi.
«Ei», mutisin sameasti.
«Ei mitään?» Ostling uteli huvittuneesti. Näin silmäkulmastani vinoutuneen, Ostlingille ominaisen ivaa kätkevän hymyn.
Pudistin päätäni ja Ostling nousi. Askeleet kiersivät taakseni. Vakaa, pehmeästi kulkeva hengitys huuhtoi niskaani. Se osui niskani harjanteeseen ja levisi lämpimänä vireenä korville.
«Miksi juuri Anna? Oletko ihastunut?»
Liikautin hämmentyneenä jalkaani ja pidätin hengitystäni.
«En.»
«Miksi Anna?» Opettaja toisti kysymyksensä.
«En tiedä», mutisin hiljaa.
Nainen kiersi takaisin eteeni, nosti sormillaan leukaani ja riisui paksusankaiset lasinsa laskien ne pöydälle. Katsoin arkaillen kivenkovia harmaita silmiä, joissa häivähti vihreä. Silmät olivat voimakkaasti rajatut, huulissa hehkui täyteläinen puna ja runsaat rinnat nostivat valkoista syvälle hameeseen pujotettua paitaa, jonka kankaaseen piirtyivät mustien rintaliivien rajat.
«Miksi Anna enkä minä? Enkö ole riittävän seksikäs, liian vanha?»
«Ette», ähkäisin.
Ostling naurahti kuivasti. «En ole riittävän seksikäs vai en ole liian vanha?»
En vastannut. Kroppaani hulvahti kiusaantuneisuus, joka keräsi mukaansa kiimaa. Tiedostin häiritsevän selväjärkisesti Ostlingin lähestyvät huulet ja sormet, jotka olivat kiertyneet haralleen puoliksi kaulalleni.
«Vastaa!» Ostling pyysi kireästi kouristaen kevyesti sormiaan poskilihaani. Hänen huulensa olivat raollaan, sirossa nenässä näkyi hengityksen rytmi. Kapeilla, melkein luisevilla poskilla kulkivat keski-iän alun hienostuneet uurteet. Vaaleat, tiheät hiukset olivat kerroksittain leikattu.
«Ette ole liian vanha», henkäisin samalla kun kaluni ponnahti farkkujani vasten.

Ostling vetäytyi muutaman askeleen, työnsi hoikat sormensa korkeavyötäröisen mustan hameensa napeille ja avasi ne hitaasti yhden kerrallaan. Levinneestä halkiosta pilkahti sensuellisti kirjottujen tummien pikkuhousujen hienosyinen pinta ja pitsi. Sitten Ostling repäisi paitansa auki. Se jäi roikumaan puoliksi mustien rintaliivien ylle. Raskaat rinnat nojasivat liiveihin kauniisti pullistuen.
«Tiedätkö millainen on aikuisen naisen pillu?» Ostling kysyi tyynesti työntäen samalla sormensa hameensa reunuksen alle ja tiputtaen sen alas. Hameen alta paljastuivat yläreunastaan pitsiset stay upit. Nielaisin. Ostling näytti huoralta. Punaiset, kiiltävät korot, stay-upit ja huoliteltu alusvaatetus olivat kuin luksusescorteja välittävän palvelun mainoskuvastosta.

Pudistin päätäni Ostlingin kysymykselle. Hän käänsi selkänsä ja asteli luokan perälle kolmen istuttavan kangassohvan eteen. Askeleet osuivat terävästi lattiaan suorassa jonossa, jalat hakeutuivat vartalon alle ja kolmiomainen, vyötäröstä jyrkästi leviävä pylly keinahteli puolelta toiselle highcut-mallisten pikkuhousujen alla. Ostling valutti paidan lattialle ja näpräsi rintaliivit auki. Ne putosivat paidan päälle.
«Tule katsomaan», Ostling kehotti ja kääntyi. Henkäisin tukahtuneesti, kun näin pitkät, kapeat ja tummat nännit, jotka törröttivät kuin poimittavaksi tarjottuina pitkänmallisten, hiukan periksi antaneiden mutta edelleen lihaisten rintojen päissä. Nänninpihat olivat tummat ja tarkkarajaiset ja jalkovälissä törrötti jyrkästi nouseva harju, jonka keskellä erottui pitkulainen notkelma ja kostea läntti. Astuin muutaman askeleen lähemmäs, Ostling tuli vastaan. Hän tarttui farkkujeni vyötäröön ja nosti. Sitten hän nojautui puoleeni. Huulemme osuivat kevyesti yhteen, mutta Ostling ei tehnyt elettäkään suudellakseen. Seisoin liikkumatta ja odotin. Ostling avasi vyöni ja nappini ja kyykistyi. Hän veti farkkuni alas, kannatteli kalsareideni läpi kevyesti kiveksiäni ja nousi takaisin pystyyn. Sitten hän suuteli, ensin kevyesti, sen jälkeen voimakkaammin tarttuen huulillaan vuoroin kumpaankin huuleeni, näykäten niitä hampaillaan ja työntäen lopuksi kielensä suuhuni. Pyöritin omaa kieltäni Ostlingin kieltä vasten. Tuntui kostealta ja täydeltä. Jokainen kielen kaarros resonoi sisälläni, sykähteli kuin jättimäisen rummun kalvo, notkeasti ja kumeasti. Puristi. Kaluni pingottui. Nautinto kiersi ja kouristi. Sauvani oli purkautumaisillaan, ja sen päästä herahti muutama tippa.

Ostling avasi paitani, repäisi sen lattialle ja suuteli vartaloani alaspäin pitkin vatsan ohutta karvaa välillä kyljillä poiketen. Rintojen nuput hypähtelivät ihollani, ne olivat kovat ja ryppyiset. Ostling valutti alas kalsarini ja astuin niistä ulos. Hän tarttui kaluuni ja taivutti sen ylös vatsaani vasten. Pelkäsin että pingottunut kalu räsähtää rikki kuin ohut, haurastunut lasi, mutta pelko hälveni Ostlingin työntäessä kielensä kivesteni väliin. Hän aurasi sillä ylös terskan päähän saakka tanakasti painaen erottaen kivekset toisistaan. Kieli työntyi epäröimättä kiimatippojen kostuttamaan soikeaan vakooni ja pyörähti. Nytkähdin, purkautumista enteilevä vavistus ryntäsi haaroissani, mutta jäi puolitiehen lataamista jatkaen.

Hengitin pidätellen, ahdistuneesti, vaikka mikään ei estänyt ilman kulkua. Ostling alkoi pyörittää sormeaan pepullani. Se tuntui likaiselta, kunnes nautinto peitti häpeän. Sormi työntyi puoli senttiä sisääni, kynsi raapi. Samalla Ostling nielaisi terskani. Hän puristi lujasti ja alkoi runkata kyrpäni purppuraista päätä sulkien sen tiiviisti huuliinsa. Nainen nytkytti kiivaasti. Alavatsassani kupli ja kuohui, kyrpäni päässä samanaikaisesti kutitti ja kihelmöi. Paine sisälläni sykki ja pumppasi, tahtoi ulos, mutta Ostling viivytti sitä taitavasti. Houkutti sen hyökkäämään, mutta ei antanut purkautua.

Yhtäkkiä, varoittamatta, Ostling työnsi sormeaan syvemmälle ja nielaisi kyrpäni. Kostea lämpö levisi kaluni ympärille. Sormi pepussani alkoi liukua edestakaisin jokaisella työnnöllä syvemmälle upoten, ja laukesin tukahtuneesti ulahtaen. Paksu lastini ruiskusi Ostlingin suuhun, osa siitä valui huulille. Ostling nieli, kakomatta ja rauhallisesti. Lopuksi hän ohjasi punapäiseksi lakatulla sormellaan suuhunsa huulilleen valuneet tipat ja nuoli sormensa.

«Laukku», Ostling pyysi osoittaen luokan etuosaan. Kävin noutamassa yksinkertaisin linjoin ommellun mustan nahkalaukun, jonka halkaisi kaksi punaista kaistaletta. Ostling kaivoi laukkua, veti esiin pienen metallisen anustapin ja ojensi sen käteeni. Tappi oli raskas ja sileä kuin aaltojen silittämä kivi. Sen ulompi pää oli muotoiltu puolipalloksi, johon oli upotettu tumma kivi. Ostling huomasi arvioivan katseeni.
«Hematiittia. Edullista mutta viehättävää.»
Nyökkäsin. Ostling nousi, asetti sohvan jatkoksi kaksi rahia ja riisui koruttomasti housunsa. Säpsähdin nähdessäni haaravälin. Suuret roikkuvat häpyhuulet olivat liimautuneet toisiinsa ryppyiseksi mytyksi. Ostling aurasi niiden väliä sormellaan, ja ne levisivät vaaleanpunaisiksi lehdyköiksi kuin perhosen siivet. Ostlingin pillu kiilsi märästä. Hän levitti sormellaan kiimaansa peppureiälleen ja tarttui käteeni.
«Ensin pilluun.»
Ostling nosti toisen jalkansa rahille. Haarojen tiheän, lyhyehksi ajetun mustan karvan alla nouseva harjanne ponnisti selvemmin esiin. Ostling venytti häpyhuuliaan kummankin käden sormillaan. Seisoin ostlingin takana ja vedin häntä vatsaani vasten. Työnsin tapin perhosen keskelle. Se liukui vastuksetta sisään. Vedin muutaman kerran edestakaisin, kunnes tappi oli yltäpäältä märkä Ostlingin tahmeasta kiimasta.
«Pane se…» Ostlingin pyyntö keskeytyi, kun hän muutti asentoaan ja kävi rahille nelinkontin. «…perseeseen», Ostling käski. Nainen työnsi pyllyään ylös, nytkäytti jalkojaan enemmän levälleen ja painoi lantiotaan alas. Pyllynposket levisivät ja avasivat esteettömän näkymän. Säännöllinen, tiheiden ryppyjen ympäröimä reikä näytti kireältä, kuin sointivalmiilta soittimen kieleltä. Ostlingin rinnat roikkuivat raskaasti. Nännit hipoivat sohvaa ja rintojen yläosassa oli kevyt kurouma, jonka alla liha pullistui.
«Kerralla», Ostling ähkäisi. «Ei tarvitse…» Ostling aloitti, ja huomasin pillun turpoavan. Nainen nytkähti tahtomattaan ja pillun vahvassa punassa sykki. «…varoa», Ostling sai sanotuksi lauseensa loppuun.

Asetin tapin pyöristetyn pään reiälle. Painoin napakasti. Kireä liha pisti vastaan, mutta tappi nytkähti sisään ensin puoli senttiä, sitten sentin ja alkoi lopulta liukua syvemmälle. Ostling työnsi puuskahdellen vastaan. Liha ympäröi tiiviisti metallin. Sysäsin viimeiset sentit rajusti sisään ja vedin sauvan samantien takaisin ulos. Ostling kiljahti, ja syöksin sauvan uudestaan täytettä haluavaan pyllyyn. Naisen lantio keinahteli, työnsi välillä vastaan ja antoi välillä periksi kivun ja nautinnon aaltoja myötäillen. Kun runkkaamien muuttui kevyemmäksi, Ostling alkoi puristaa. Kummatkin reiät sykkivät. Pillun tahmea mehu valui alemmas peräaukolle ja tahrasi karhean, tikkuisen karvoituksen.
«Pane», Ostling pyysi.
Lehtorini pillu oli kuin sulaa voita. Sauvani upposi litisevään, mehevään reikään kuin itsestään. Lihan puristus oli kevyt ja hipova, melkein kutittava. Työnsin muutaman kerran pohjaan. Kivekseni läimähtivät Ostlingin haaroihin. Sitten vetäydyin ja työntelin pillun suulla vain terskan mitan sisään työntäen. Joka kerta kun terskani nuljahti sisään, haaroissani kiersi. Päätin laueta Ostlingin nautinnosta välittämättä. Aloin panna rytmikkäästi. Välillä työnsin pohjaan ahnaasti rynnäten ja välillä soudin pienin nykäyksin pillun suulla. Laukesin odottamatta, kevyen kosketuksen keräämä lastini ryntäsi hallitsemattomasti. Rojahdin pillun perälle ja tartuin Ostlingin hiuksiin. Kiskoin niitä kouristaen, kurotin Ostlingin selän päälle ja puristelin rajusti toisella kädelläni roikkuvaa rintaa, jonka liha hyllyi sormissani. Nainen allani huojui. Hänen vartalonsa eli ja hänen lihansa eli. Olimme yhtä, kiiman märän tahrimia eläimiä. Ostling odotti vielä hetken, vetäytyi ja pyörähti selälleen sohvalle. Hän tarttui puhelimeensa.
«Soitan Kalliolle», Ostling mutisi. Siemennesteeni valui ulos Ostlingin turvonneesta pillusta ja valui pitkin reisiä.
«Miksi?» Kysyin.
«Koska mä en saanut», Ostling vastasi kulmiaan kurtistaen. «Kallio opettaa.»